Viisitoista vuotta myöhemmin

Jatkoa eiliseen merkintään:

Viisitoista vuotta Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuuden jälkeen toukokuun lopulla vuonna 2001 kävin Zoonalla. Se sijaitsee Valko- Venäjän eteläosassa, alueella joka on cesiumin ja strontiumin saastuttamaa ( 70 prosenttia Tšernobylin rähähdyksen saasteista laskeutui Valko-Venäjälle). Zoonalla on Karma –niminen kylä, mutta siinä kylässä en käynyt. Kävin Eläköön –nimisessä pikkukaupungissa ( Slavagorod venäjäksi), jonka nimi oli ollut aikaisemmin Ryyppäyksellisyys. Nimi muutettiin, koska Stalin ei hyväksynyt Ryyppäyksellisyys –nimeä. Toisen maailmansodan aikana rintama seisoi yhdeksän kuukautta sillä alueella, saksalaiset joen oikealla, venäläiset vasemmalla rannalla. ( Joen nimi on Sohi tai Gohi – en saa selvää omasta käsialastani).

Minulla ei ole valokuvia Zoonasta, koska kamerani varastettiin edellisenä syksynä Pietarissa. Tämä kuva on peräisin kirjoituksesta Elena’s Motorcycle Ride through Chernobyl. Lisää Tšernobyl- kuvalinkkejä -C- blogissa.

Otteita matkapäiväkirjasta:

31.5.01 Tänään on retki Zoonalle, alueelle joka säteilee. Säteilykartta siltä alueelta on täplikäs. Joku tiesi kertoa, että täplikkyys johtuu siitä että venäläiset ampuivat saastepilven hajalle, ettei se olisi tullut Moskovaan.

Kaksi miljoonaa ihmistä elää vielä Zoonalla. 150 000 ihmistä evakuoitiin, jotkut jäivät vapaaehtoisesti. Suurin osa Zoonalla asuvista haluaisi muuttaa pois, mutta heillä ei ole mahdollisuuksia siihen. Syy: ekonominen pysähtyneisyys Valko-Venäjällä.

Ymmärsinkö oikein? 80 prosentilla vastasyntyneistä koko maassa on jokin vamma, ja Zoonalla syntymävammojen määrä on vielä suurempi.

Opas kertoo: ”Säteilyalueella värit ovat kirkkaampia, luonto kaunistui räjähdyksen jälkeen, mutta se oli tuhoavaa kauneutta. Ihmiset eivät käsittäneet, että sellainen kauneus on kuolemanvaarallista. He eivät uskoneet vaaraan. He halusivat jäädä asumaan sellaiseen kauneuteen. Ihmisiä on helppo pettää ja sanoa heille, että kaikki hyvin, kuten hallitus vakuuttaa ihmisille, koska ei halua vähiä rahojaan evakuointiin. Kolmen vuoden ajan hallitus on kieltänyt julkaisemasta informaatiota tutkimustuloksia säteilystä ja sen aiheuttamista sairauksista. On palattu vuoteen 1986. Kolme vuotta sitten hallitus sulki tarkastusasemat, joissa ihmiset olivat voineet käydä tarkastamassa radioaktiivisia pitoisuuksia elintarvikkeista ja itsestään.”

Kello on puoli kaksi . Ollaan tultu Zoonalle Säteily on viisi kertaa suurempi kuin muualla maassa. Ihmiset elävät täällä, mies kuokkii peltoa, hanhet syövät ruohoa, hevonen huiskii häntää. Opas kertoo, että ihmiset saavat korvausta valtiolta, koska suostuvat asumaan täällä. En huomaa, että täällä säteilisi kauneutta sen enempää kuin muuallakaan Valko-Venäjällä.

Nyt ollaan Alueen keskuspaikassa, Eläköön - kaupungissa, jossa asuu 7000 ihmistä. Ennen onnettomuutta täälllä asui 24 000 ihmistä. Alueen toimeenpanevan komitean puheenjohtaja (=kunnanjohtaja) kertoo että 90% Alueesta on saastunutta, 25 kylää on tyhjennetty ja haudattu, mutta Eläköön- kaupunki on puhdas. ”Älkää pelätkö nauttia pöydän antimia,” hän sanoo ja jatkaa: ” Kansainväliset delegaatiot tuovat vedenkin mukanaan. Syökää kaikkea ja juokaa myös meidän votkaamme.” Puheenjohtaja kertoo, että alueella asuvat ihmiset saavat palkanlisiä ja lasten terveyteen kiinnitetään erityistä huomiota. Heidät lähetetään toipumisleireille kaksi kertaa vuodessa valtion kustannuksella. he saavat myös kaksi kertaa päivässä lämmintä kouluruokaa. Mutta Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen on ollut vaikeampaa taloudellisten ongelmien vuoksi. ”Mutta presidentti Lukasenka yrittää ratkaista ongelmat. Meidän isäsemme on parempi kuin kaikki puolueet yhteensä, ” sanoo kelpo puheenjohtaja. Hän kiihtyy kun tulee puhe onnettomuuden peittelystä ja sanoo, että sitä ei peitelty, mittauslaitteet olivat tehottomia ja he olivat hyväuskoisia. Kyliä ruvettiin evakuoimaan vasta vuonna 1989, kolme vuotta onnettomuuden jälkeen!

Käynti Eläköön-kaupungin sairaalassa ja se jälkeen haudattujen kylien muisotmerkillä. 25 valkoista kiveä, jossa on kylän nimi. Sairaalan pihalla humalainen mies sanoo että ongelmia on vaikka kuinka paljon. Edes rahaa ei tule. Lääkäri sanoo että elintarviketilanne on herkkä, se voi aiheuttaa ruuansulatuselimistön sairauksia. Lääkäri pudistelee päätään, kun eräs ryhmästämme kysyy onko mitään iloisia edistysaskelia. Humalainen mies vahvistaa, että ei sitten niin mitään.

Matkalla haudattuun kylään: Ajetaan lujaa vauhtia säteilevän alueen lävitse. Tänne ei voi pysähtyä. koska säteily on niin voimakasta. Puut ovat palaneet tien viereltä, sähkötolpissa ei ole johtoja. Ohi vilahtaa, hylätty koulu, rakennettu vuonna 1986, ja hylätty hautausmaa ja taloja joiden ikkunat ovat rikki. Iso lehmälauma aitauksessa, tien vasemmalla toisella toinen iso lehmälauma laitumella, mustankirjavia lehmiä. Peltoja joilla kasvaa sokerijuurikasta ja vehnää , hyvin hoidettuja peltoja, ei ollenkaan samannäköistä kuin Venäjällä. Kun ihmettelen säteilyalueen karjaa ja peltoja, opas sanoo, että vesi on täällä puhdasta.

Haudatussa kylässä: Täällä asuu kolme perhettä. Vanha mummo seisoo ukkonsa kanssa pihalla. ”Sotamies Švejk” köpöttää innoissaan kylänraitille antamaan haastattelua. Hän sanoo, että alkuvuosina kävi useammin lehtimiehiä, nykyään hyvä jos kerran vuodessa.. Kylän koirat haukkuvat vimmatusti. Yksi koira on niin pelokas, että se uskalla tulla kopista ulos, ei ole tottunut vieraisiin. Se haukkua räksyttää kopin sisällä. Kissoja ei näy. Linnut pitävät ääntä niin kuin missä tahansa kylässä, mutta pääskysten sirinää ei kuulu.. Yksi asumaton talo on jätetty turistien katseltavaksi kuin ulkoilmamuseossa. ” Švejk” vakuuttaa, että hyvin täällä eletään. Ei ole sähköä, ei puhelinta, ei televisiota. ”Švejk” sanoo, että kaivosta voi juoda vettä, se on puhdasta, ja järven kaloja voi syödä. Ensin niiltä pitää katkaista pää ja häntä ja sitten ne pitää seisomaan liemeen, jossa on viinietikkaa ja suolaa. Puolentoista tunnin kuluttua epäpuhtaudet ovat kadonneet. ”A vot, kaloja voi syödä, ei mitään haittavaikutuksia, tässä minäkin seison, en ole kuolla kupsahtanut,” sanoo ukko pilke silmäkulmassa.

1.6.01 Eilisiltana räjähti käsigranaatti Moskovan suurlähetystön edessä Minskissä. Kukaan ei kuollut ja rakennukselle tuli vain vähäisiä vahinkoja. Täkäläisten näkemys asiasta: Lukasenka hyötyy räjähdyksestä, koska voi syyttää oppositiota terroristiteosta. Sattui sopivasti ennen vaalikamppailun alkua. Käsigranaatti oli niin hyvin asetettu, että siitä päätellen asialla on ollut tekijämies, turvallisuuspalvelun miehiä, arvelevat täkäläiset.

Putin oli eilen Minskissä muuraamassa Moskovan uuden suurlähetystön peruskiven. Lehtikuvassa Lukasenka ja Putin seisovat vierekkäin ja hymyilevät otsikossa lukee kissankorkuisin kirjaimin: ”Yhdessä.”

27.6.06 Valko-Venäjällä ei ole mikään muuttunut viidessä vuodessa. Tämän päivän lehdessä ( HS) kerrotaan että turvallisuusjoukot pysäyttivät Minskissä opposition Tšernobyl-muistomielenosoituksen. Opposition mukaan ihmisiä on siirretty takaisin saastuneille alueille. Ehkä ”sotamies Švejk” olikin hallituksen tiedottajamannekiini Zoonalla.

Tiedotuksia:

Käykääpä Hotasella katsomassa, kuka hyötyy lintuinfluenssahysteriasta.

Kirja-addikti Anun hienoja kuvia Barcelonan, Tukholman. Amsterdamin, Turun ja Helsingin graffiteista voi käydä katsomassa täällä.

Tuolla Erittäin koukuttavaa - merkinnän kommenteissa oli vähän keskustelua aleatorisesta romaanista ja siitä onko kollaasiromaania tehty Suomessa sitten 60-luvun. Yksi aleatorinen kollaasiromaani on tehty. Se on Leevi Lehdon Päivä. Sen voi ladata pdf-muodossa täältä.. Minä olen tilannut sen kirjastosta, kun en jaksa lukea ruudulta pitkiä juttuja.