Lentävän juuston kirjoittaja on lukenut amerikkalaista kirjaa ja tullut tähän tulokseen: ”Suomalaisten ja amerikkalaisten romaanien pääero on siinä, että amerikkalaisissa tehdään asioita. Suomalaisissa vain rämmitään ja riudutaan päivästä toiseen. Kaikki aika ja vaiva menee perustoimeentulon hankkimiseen ja lähipiirin kanssa riitelyyn. Suurin saavutus taitaa olla omakotitalon rakentaminen, mikä sekään ei kosmisesta mittakaavasta ole niin sankarillista, koska kaikkihan kuitenkin jossain asuvat. Edes elintasoero ei selitä, koska amerikkalaiskirjassa pätkätyöläispummillakin on enemmän henkistä vapautta kuin oikeastaan kenelläkään meikäläisten kirjojen hahmogalleriassa.”
Altavastaajana (suomalaisena romaaninkirjoittajana) voin vain todeta, että ei sitä voi repäistä itseään irti juuristaan, yhteiskunnasta ja ennen kaikkea kielestä, joka hahmottaa maailmaa sellaisena kuin suomalainen sen kokee. Suomalainen romaani on suomalaisuuden peili, eikä se muuta voi ollakaan. Lentävän juuston kirjoittaja analysoi suomalaista ikävyyttä. Kannattaa lukea artikkeli Luen amerikkalaista kirjaa.
Ranskankielentaitoisille täältä löytyy hauskempaa lukemista kuin suomalainen romaani, Jacques Jouetin jatkoromaani La République de Mek- Ouyes. Tilaus on ilmainen. Kun ilmoittaa email-osoitteensa, joka aamu sähköpostilaatikkoon tulee romaanin uusi jakso ( noin 5 sivua). Kustantaja on Ranskassa arvossapidetty P.O.L En ollut tilannut jatkoromaania, siksi yllätyin iloisesti, kun sen jaksot alkoivat ilmaantua postilaatikkooni.
Helsingin Sanomien toimittajat ovat ruvenneet bloggaamaan. – jälkijunassa joku varmaan sanoo, kun tuolla ”suuressa maailmassa” suurten lehtien blogeja on jo ilmestynyt jonkin aikaa. Ei jälkijunassa tulo ole paha juttu. Vanha kissakin tarkkailee ensin tilannetta ennen kuin ryhtyy toimimaan. Olen seurannut jonkin aikaa Kuukausiliitteen toimittajan blogia. Tänään tilasin tiedetoimittajien blogin Kvarkeista galakseihin. Toivomuslistalla on kirjallisuustoimittajien blogi, jossa lukijat voisivat kommentoida, jotain samantapaista kuin Le Monden Pierre Assoulinen kirjallisuusblogi. Miksei myös Suomen Kuvalehti voisi ruveta julkaisemaan kirjallisuusblogia, siellähän arvostelut ovat kutistuneet niin kuin pyy maailmanlopun edellä. Niistä lukija ei saa paljon mitään irti.
Ikkunoista puheen ollen ( kts. alempi artikkeli) tässä kirjallinen blogi Katson ikkunasta ulos, jota pitää Teemu Römpötti. Hän on lukenut norjalaisen Kjell Askildsenin novellin Yhteentörmäys, jonka alussa mies seisoo avoimessa ikkunassa ja katselee jalkakäytävälle. Teemu Römpötti pohdiskelee kirjallisuuden kykyä vetreyttää aivoja: ”Varmasti ”lukeminen kannattaa aina”, kuten Jörn Donnerin kirjakerhomainosfraasi kuuluu, mutta jotkut tekstit suorastaan pyytävät aktivoitumaan. Tällaisia ovat juuri Askildsenin tekstit. Hänen ilmaisunsa modernistinen aukollisuus, lakonisuus, vähäsanaisuus ja mehukkaalla tasolla jopa kuivuus, on kiehtovaa. Kun asioita ei puhuta sileäksi, pääsee lukija herkkupöydän ääreen.”
PS. Käykääpä katsomassa Taidettako? –blogista sielun peiliä. Sehän on ikkuna.
3 kommenttia:
Aika monelle on ilmestynyt tuo Lentävä juusto. Eiköhän se ole taas joku Tommi Perkolan kokeilu. Mieheltä löytyy suvereeneja kirjoitustyylejä lähtöön kuin lähtöön, joten en ihmettele sitä vaikkei tyyli tuntuisikaan kuin etäisesti tutulta. Vai olenko minä tässä nyt hakoteillä?
"Suomalainen romaani on suomalaisuuden peili, eikä se muuta voi ollakaan. "
Risto Ahti nerokkaassa Kulttuurivihkojen haastattelussaan sanoo kyllä toista.
Että pitäisi unohtaa paikallisuus ja kirjoittaa enemmänm kaikille ihmisille. Pyrkiä sellaiseen mikä kiinnostaa kaikkia ei vain suomalaisia. Ja lukea sellaista kirjallisuutta joka on maailmankirjallisuutta, oli sitten suomalaista tai ulkomaalaista. Minusta suomessa on vähän enemmän maailmankirjallisuutta kuin mitä voisi äkkiä luulla. Se kirjallisuus minua kiinnostaa suomalaisessa.
Kielen rakenteet ovat tajunnan (- ja alitajunnan, sanoi Lacan) rakenteita, tarkoitan vain että kielensä rajoja on vaikea ylittää. Vaikka onhan tuo Kalevala hyvin kelvannut muualle, kun sitä on niin paljon käännetty. Ja Waltarin Sinuhekin.
Täytyykin lukea se Kulttuurivihkojen numero. Onko se tämä viimeisin jossa on myös matti Rossin haastattelu?
Lähetä kommentti