"Hiljaisuus vaikuttaa päällisin puolin aina toimettomalta ja tapahtumaköyhältä, mutta oikeastaan ilman hiljaisuutta työhön ei synny rytmiä, jolloin tapahtuisi jotain. Lopputulos syntyy sekä pakottamatta että pakottamalla. Aikarajat ja deadlinet ovat osa kohtalon lankoja joihin meidät on köytetty,” kirjoittaa Kirsi Neuvonen Kuparipelto –lokissaan. Hän päivittää pitkän hiljaisuuden jälkeen.Eilen kolahti postiluukusta eteisen lattialle Kissat kertovat –antologian ( kuva vieressä) tekijänkappale. Noin kolmekymmentä kissaa kertoo antologiassa millaista on kissanelämä. Kertojien joukossa on työtoverini Noora, jonka sihteerinä toimin toissa kesänä. Se lukee Karvaista nettipäiväkirjaa, mutta ei minun tietääkseni ole aikonut perustaa omaa päiväkirjaa nettiin eikä haaveile kirjailijanurasta, ei näytä piittaavan edes siitä, että on päässyt Nobel-kirjailija Brodskyn kissan Pasikin kanssa samaan kirjaan. Pasikista ei kirjassa valitettavasti ole kuvaa, koska neuvostotulli takavarikoi sen. Pasikin mukaan: ” eihän sellaista kauneutta saanut salakuljettaa pois Neuvostoliitosta.”
Tänään perjantaina on Kissojen yö Korkeasaaressa. Minulla on joka yö nykyään kissojen yö, sillä uusi asukas nimeltään Eppu pitää mahtavia konsertteja öisin. Se yrittää herättä huomiota, mutta minä vain käännän kylkeäni. Sen mielestä päivät ovat nukkumista, yöt seurustelua varten.
PS. Olen liittänyt linkkilistaan kolme uutta lokia: 1) Kari Klemelän Kääntäjän päiväkirjan, koska tietyistä perhesyistä johtuen tunnen lukkarinrakkautta kääntäjiä kohtaan. Hän kirjoitti eilen Venäjästä; 2) Unen huoneet nimi kertoo miksi se loki kiinnostaa minua; 3) Riitettä joka on luku-, kirjoitus- ja havaintopäiväkirja.
8 kommenttia:
Kiitos huomautuksesta Kirsi Neivosen paluusta lokiinsa! Minusta se on paras suomalaistaiteiljan loki ja vielä kun on graafikan taitelija kun minäkin. Ihailen hänen töitä joita näin Jyväskylässä muutama vuosi sitten. Hän osaa hyvin kirjoittaa taiteiljan ¨omaa sisäistä kuvansyntyprosessia¨. Kauan kävin katsomassa milloin uudistuisi.
Tuosta kissakirjasta tulikin mieleeni, että sattuisitko sinä muistamaa Doris Lessingin kissoista kertovan kirjan nimeä? Muistan sen aivan ihanana kirjana, jossa Lessing kertoo kissoista elämässään Englannissa ja Afrikassa.
-minh-
P.S. Paul Auster puhui kiinnostavasti kirjojensa synnystä torstaina tv1:sen haastattelussa. Hän kertoi, että tarinat elävät omaa elämäänsä, samoin henkilöhahmot. Ne muokkautuvat hänen päässään ja saattaa kestää 10 vuotta, ennekuin se on mahdollista kirjoittaa. Joskus hahmot muuttuvat ulkonäöllisestikin kirjasta toiseen ja Auster puhui mielestäni siten, kuin tarinat löytäisivät hänet, eikä hän keksisi tarinoita, mikä on minusta hienoa.
Marja-Leenalle, laitoin Kirsi Neuvosen lokin tuonne linkkilistaan, josta se oli epähuomiossa pudonnut pois, niin että sitäkin kautta pääsee nyt lukemaan mitän hn on kirjoittanut. Minusta jyväskyläläisten blogiprojekti on hieno idea. He osaavat sekä kirjoittaa että tehdä kuvia.
Minhille,
olen joskus lukenut Lessingin kissakirjan, mutta en muista sen nimeä. HelMetin-haulla se löytyisi, kun laittaa hakupalkkiin tekijän nimen.
Katsoin Paul Auster -ohjelman. Olen ajatellut kirjoittaa hänestä tänne tai Kirjailijan päiväkirjaan, mutta aika ei tahdo riittää. Vuorokaudessa pitäisi olla enemmän tunteja.
Kiitos kääntäjä-linkistä, on mielenkiintoista luettavaa siellä.
Noh, me odotamme Auster-kirjoitustasi kieli pitkällä (Bones), korvat höröllään (Kaveri) ja Dee valppaana, ettei vaan mene ohi niinkuin puolet tv-Austerista , p..le. Ei hättää, kunhan joudat.
Minhille
Doris Lessing: "Particularly Cats"
Terv. Timbuktulaiset
Lessing kirja suomeksi: Erittäin kissamaista.
Austerista: Olen vasta aloittanut hänen kirjansa Yksinäisyyden äärellä, josta hän puhu telkkariohjelmassa. Unohdan tietysti hänen puheensa siihen mennessä kun olen lukenut kirjan.
No sehän se oli, englanniksi se minulla oli se Lessing, kiitos kovasti, timbuktulaiset ja Anita! Olen helvetin huono tekemään hakuja, varsinkin kun kone vetelee viimeisiään ja tän kanssa saa olla varovainen.
Austerin Yksinäisyyden äärellä on tainnut jäädä väliin. Varhaistuotantoa luin innolla, sitten aloitin Timbuktun ja se tuntui jotenkin liian kuivakkaalta ja sen jälkeen kaikki on vaikuttaneet kauhean älyllisiltä ja ihan kuin niistä puuttuisi Austerin keveys ja maanläheisyys.Toivottavasti olen väärässä!
-minh-
Anteeksi, anteeksi, että kommentoimme täällä, tullaan Minhille, kun on sopivaa sanottavaa. Mutta, että Timbuktu 'älytön'? Noh voi!
Hyvä Minh, kaiken Austerin "viiltävän inhimillisen" (vaikee laittaa tähän nuo sanat) kaupunkikultturellisen älyttelyn ja satiirin, sanaleikkien,(loistavia tekstejä!) vaihteeksi Auster tarjosi sentimentaalisen iskun zoomorphologisen tunnelällin puolelle. On kyl' käyttänyt yllätys-tekniikkaa aiemminkin. Se mikä tarttuu, on tietenkin lukijan omassa silmässä, kuulijan korvassa. Ehken Timbuktua arvosteltiin ja edelleenkin naiiviksi, mutta meille siinä näyttäytyy suuria merkityksiä. Meille Timbuktu avasi taas kerran aivan uuden ulottuvuuden Austeriin.
Kunhan AK julkistaa Auter-kirjoituksen, arvaan, että alkaa laajempikin keskustelu kirjailijan tuotannosta. Harmi, lienemme silloin taas maailman äärissä.
Terkuin Timbuktun koiru, Mr Bones
P.S. En oo edesmenneen rentturunoilija Willy G. Ghristmasin haukku, vaan eräs toinen Mr Bones. Mistäpä sitä kukaan konsanaan tietää kuinka monta Mr Bonesia maa päällään kantaa, taivas syliinsä on sulkenut, Timbuktu takapihoilleen kätkenyt.
Hyvät timbuktulaiset, käsititteköhän väärin, mitä kirjoitin vai kirjoitinkohan epäselvästi...? Timbuktua en ole missään vaiheessa syyttänyt "älyttömäksi" tai epä-älylliseksi, vaan aloitin sen ja se tuntui niin kuivakkaalle jossain vaiheessa, että jätin kesken. Timbuktun jälkeen Austerin kirjat ovat tuntuneet vähemmän maanläheisiltä, kuin aiemmat, joita rakastin, esim. Oracle Night oli minusta liian "älyllinen", enkä saanut luettua sitä, mutta aion kyllä yrittää...Timbuktu täytyy vissiin ottaa kans uudelleenkäsittelyyn.
-minh-
Lähetä kommentti