Tässä on se fiktiivinen mökki, jossa kävin eilen ja joka tunnetaan nimellä "Aleksis Kiven kuolinmökki." 90-luvun alkupuolella kävin eräässä toisessa fiktiivisessä talossa. Sen nimi oli "Pushkinin kotimuseo."Raija Siekkinen on kirjoittanut siitä käynnistä novellin Pyhä Ambrosius -nimisen novellin (sisältyy kokoelmaan Kaunis nimi). Se on herkullinen kuvaus talosta, jossa Pushkin ei ole koskaan asunut, ja hänen esineistään joita opas esittelee, ja joita hän ei ole koskaan käyttänyt. Kaikki on sikäläisen Museoviraston tai vastaavan fiktiota. Opas selostaa talon alkuperäisyyttä ja tulkki kääntää: " Mikään näistä ei ole olemassa. Tämä talo on palanut, poltettu. Kenties voimme olettaa että se on ollut tällainen. Täällä eli Pushkin. Tämä hyvin alkuperäinen talo on tehty sen mukaan, mitä tämän ajan ja tämän säädyn ihmisten elämästä tiedetään. Näin siis eli Pushkin, kaikkien aikojen suurin venäläinen runoilija." Sitten käykin ilmi että Pushkin ei koskaan asunut alkuperäisessäkään talossa, vaan pihan perällä pienessä mökissä lapsenhoitajansa kanssa. Hänen lapsenhoitajansa oli muuten syntyjään inkeriläinen, jonka kertomat kansantarinat ja sadut hän jalosti omiksi saduikseen ja runoikseen.
1 kommentti:
Tämä herätti kaunis muisto muutama kesä sitten kun oltiin käymässä Suomessa. Oltiin erään serkun luona Rajamäellä ja yksi pojista (13v.) oli näytelmässä, jota mentiin katsomaan. Se oli¨Metsän Poika¨, Aleksis Kiven elämästä nuorena. Se esitettiin ulkoilma teatterissa metsässä Palojoella, Taboorinvuorella, lähellä Kiven syntymäpaikkaa. Metsässä oli monta vanhaa puurakennusta museona, yksi sanottiin olevan Aleksis Kiven koti (tai sen mallinen, en muista). Näytelmä oli hyvin tehty, melkein kaikki nuorisoa - puhetta, laulua, tanssia ja pantomiimia - ja noin metsän keskellä aivan ihana. Mieheni ja meidän nuorin tytär oli mukana ja nautti kovasti vaikka eivät osaa Suomea.
Lähetä kommentti