Isokoskeloiden pariskunta Vartiokylänlahdella palmusunnuntaina (klikkaa kuva isommaksi).
Naaraalla on pörröinen takatukka.
Otin tänään pyörän talviteloilta ja lähdin katsomaan miten palstalla jaksellaan. Ei näkynyt vielä kevätkukkia, mutta Moskovasta tuodon rohtoyrtin lehdenalut vihersivät menneen vuoden lehtien alta.
Mikä riemu ja vapaudentunen päästä pyörällä ajelemaan. Ei tarvitse olla riippuvainen metron ja bussien aikatauluista. Mutta lukeminen jää vähemmälle, kun pyöräillessä ei voi lukea.
Viimeksi olen lukenut metromatkoilla Juha Ruusuvuoren Stallarin. Oikeampi nimi sille olisi Opportunisti. Kirja on vankalla ammattitaidolla tehty ja siinä on hyvä veto, mutta ei se minua silti koskettanut. Tunteiden taso puuttui. Ehkä opportuneisteilla ei tunteita olekaan. Ns. luusereista saa särmikkäämpiä kirjoja kuin menestyneistä ihmisistä. Ruusuvuori ruotii muunmuassa Yleisradion suomettumista. Samaa asiaa sivuttiin hiljattain päättyneessä tv-sarjassa Uutishuone. Olikohan Suomella siihen aikaan muuta vaihtoehtoa kuin suomettuminen?
Minusta 70- luku oli ankea vuosikymmen. Olin silloin vuorotellen pätkätyöläinen ja työtön. En osannut laulaa poliittisia lauluja, vaikka yritinkin olla kulttuurityöläinen, eivätkä marxismi-leninismin opinnotkaan ottaneet sujuakseen. Minulla oli väärä tausta: Siperiaan karkotetut isovanhemmat.