Mitä olen lukenut

Olen laiminlyönyt  blogiani.  Syy on   Facebookin.  Sinne on  niin helppo heittää linkkejä ja muutaman  sanan kommentteja.  Blogi  tuntuisi vaativan vakavampaa  ja  syvällisempää  pohdintaa, à la Tommi Melender.  Mutta ei  minusta siihen ole, kun on menneillään   pitkä  kirjoitusprojekti. 

Arto Kytöhonka. Toinen teos,  1982. Kuvitus Kimmo Kaivanto.

"Lakanat liikkuvat  narulla. Niin kylmä alkaa taas olla

tänäkin vuonna.  Alkukesästä minä ostin kellon. Sanoivat sitä

kesäkelloksi, 3 kk takuu. Kesäkello. Oikein kaunis nimi.

On alkusyksy. Kello käy niin että luulin olevani

jo aikaisempaa kuin mitä sitten tosiasiassa on."

Tänään  luin  Arto Kytöhonkaa.   Maaria  Pääjärven  kirjoitus  uudessa  Parnassossa sai minut  lukemaan   häntä .  Hyllystä  löytyi Toisen teoksen   lisäksi ( omistettu kaipauksella) kaksi  Venetsialaisen  sarjan Nagauita 32-71 kokoelmaa (toinen  omistettu "con Liebellä",  toinen  toivotuksella  "Lukemattomia  rentoja  rupeamia"). 

"Esilläolon pakko on  tuhoisa pakko."   Kuvitus Kimmo Kaivanto.

"Olla elämässä niin ettei tähtää tauluun. Sivussa on terveellistä,

ja rauhassa. Rauhassa. Malttaa. Ja vain välillä

vetäytyä maailmaan, torjumaan  pätemättömyyttään."

Tunsin  Arton opiskeluvuosilta  asti.  Hän opetti minulle tietotekniikkaa ja  asensi ensimmäiseen  kannettavaan tietokoneeseeni  Reino Levyrengen,  joka oli   helppo ja kiva käyttöjärjestelmä verrattuna    Windows 3.1:een. Hän oli  innostava keskustelukumppani, aina valoisa.  En tuntenut  hänen synkkää puoltaan.  Siksi  minulle tuli  hänen itsemurhansa  täytenä yllätyksenä. Tunsin syyllisyyttä, että  olin pitänyt   niin huonosti yhteyttä  hänen elämänsä  viimeisinä vuosina.  Henkilökohtaisten  syiden  lisäksi  hänen lopulliseen  ratkaisuunsa saattoi vaikuttaa sekin, että    kirjallisuuseliitti naureskeli hänen nörttiydelleen eikä  antanut arvoa sille mitä hän teki.  

Maaria Pääjärvi kirjoittaa  Parnassossa (4/2012), että  monipuolinen  edelläkävijä  Arto Kytöhonka tekee paluuta.  " Runouden  kentän muutokset, muunmuassa digitaalisen runouden  uudelleen syntyminen Suomessa, herättivät  kiinnostuksen Kytöhongan  elämäntyötä kohtaan," Pääjärvi kirjoittaa.

Arton   muistonäyttely  Niin uskallanko häiritä maailmankaikkeutta  on  Fellmanniassa Lahdessa , Kirkkokatu  27,  auki ajalla   3.9. - 28.9.2012.

Nokturnosta  löytyy Artolle omistettu sivusto:

The Museum of  Modern Arto

Lukijoita

Lukijoita  Helsingin metrossa.  Minua  kiinnosti mitä he lukivat, mutta en kehdannut  kysyä.

Tässä luetaan jollakin  New Yorkin  metroasemalla  kirjaa To  the  Finland Station, kirjoittanut  Edmund  Wilson. 

 Parempi kuva Wilsonin  kirjan  lukijasta löytyy täältä:   http://www.flickr.com/photos/madamfou/7746173266/in/faves-81423970@N03/

Lisää  kuvia New Yorkin metron lukijoista ja kirjoista mitä  he lukevat:

http://undergroundnewyorkpubliclibrary.com/

http://www.flickr.com/photos/madamfou/sets/72157628487660797/

Facebookissa  New  Yorkin metrolukijoista on oma  sivustonsa, joka  päivittyy jatkuvasti  uusilla lukijakuvilla :   https://www.facebook.com/UndergroundNYPL

Nämä linkit  pelastin itseäni varten Facebookista,   jonne  kaikki linkit  hukkuvat  jatkuvassa  päivitysten virrassa.  Toivottavasti   myös jollekin muulle on iloa linkeistä. 

  Itse luin viimeksi  Helsingin metrossa viimeksi  Coletten  Chériä, kun  en  sateisena päivänä  viitsinyt lähteä  polkupyörällä  liikkeelle.  Chéristä  kirjoistan myöhemmin  tänne, jos vain ehdin. Tänä yönä en jaksa enää kirjoittaa.

Sääksilinkkejä

Kalasääski  kalastaa jossain  Afrikassa.  Upea  video, kannattaa katsoa. 




Videoklippejä virolaisesta  sääksenpesästä kesällä  2012.  Tätä  pesää olen katsellut kesäkuusta asti. Täysin lumoutuneena näihin kauniisiin  kalansyöjiin.

http://www.youtube.com/playlist?list=PL346B5E08BA551D0F




 
Sääksenpesän  viimeiseksi kuoriutunut  poikanen S7 ( Nori) on  alkanut  tehdä  siipiharjoituksia vihdoin ja viimein. Ehkä  se  lähtee ensilennolle parin kolmen päivän kuluttua.  Veli tai  sisar S9 (  Elo)   tarkkailee  vieressä siipiharjoituksia.  Elo  osaa  jo lentää, samoin kuin   S8 ( Uno) joka kuoriutui ensimmäisenä.

http://pontu.eenet.ee/player/kalakotkas.html

Looduskalenderin   kalasääksi-keskustelufoorumilla jännätään, koska   Nori  S7 tekee ensilentonsa.  Jotkut veikkaavat että se tapahtuu huomenna.

http://www.looduskalender.ee/forum/viewtopic.php?f=56&t=402&st=0&sk=t&sd=a&start=6180

Kohta ne lähtevät

http://pontu.eenet.ee/player/kalakotkas.html

Kalasääsken  pesässä   siivet havisevat, kun poikaset  tekevä siipiharjoituksia.   Kuva on  tältä päivältä (  1.8.2012). Satoi  ja  tuuli kovasti.   Minusta näytti siltä,  että  mitä kovemmin tuuli, sitä innokkaammin  poikaset  harjottelivat lentoon lähtöä.

Lentoon lähdössä pesän reunalla on poikanen, jonka nilkkarenkaassa lukee S8. Se lennähti pesän  toiselta reunalta toiselle  ja minä jännäsin, että  onko  se nyt  jo menoa.

 Livekameran striimi  sääksen  pesältä on   on ollut  minulle   Tosi-TV koko heinäkuun ajan. Muuta ohjelmaa  en ole  kaivannut  enkä tarvinnut.  Kunhan poikaset  ovat lähteneet,   keskityn kirjoitushommiin. Kukapa töitä  jakaisi/viitsisi tehdä   heinäkuussa,   lukuunottamatta puutarhahommia.  Tämä kesänä taivas  on pitänyt huolen kastelusta,   minulle on jäänyt   vain  kitkeminen. Nyt alkaa  tulla jo satoakin.  Vadelmat ja punaiset  viinimarjat kypsyvät hyvää vauhtia.   Viinimarjoja tulee paljon.  Eivät ne kaikki mahdu  pakastimeen.

S9 harjoittelee  lentämistä  auringonlaskun aikaan.

Englanninkielisellä keskustelufoorumilla  poikaset on nimetty. S7 on  Nori, kaikkein nuorin ja pienin, joka on  kyllä jo samankokoinen kuin vanhemmat sisaruksensa,  S8  Uno  ja S9 Elo. 

 Foorumilla on kuvia  ja videoita  pesän elämästä.   Viimeksi siellä on käyty  keskustelua  poikasten  sukupuolesta.  Sitähän ei voi  päältä päin nähdä. 

Ylläolevat  kuvat ovat  ruutukaappauksia  livekameran  striimistä.  Lisää kaappauksiani:      https://picasaweb.google.com/113203393740385507098/KalasaaskenPesaVirossaKesalla2012

Pilkun paikka ?

Pikapäivitys ennen kuin   palautan   romaanin  kirjastoon.

 Jennifer Eganin englanninkielisen   alkuteoksen nimi on  A Visit from the Goon Squad.  Suomeksi  kirjan nimi on Aika suuri  hämäys ( suom. Heikki Karjalainen).   Lukaisin kirjan nopeasti, harppoen.  Minua   hämäsi  kirjan suomalainen  nimi.    Mistä  hämäyksestä tässä on kysymys?   No, se selvisi kirjan lopussa, kun  Bennie sanoo Scottylle: " Aika on hämäystä, eikö niin?  Annatko sinä itsesi tulla hämätyksi?"   Alkuteoksessa repliikki kuuluu näin: "Time's a goon, right? You gonna let that that  goon push you around?"  Sanakirjan mukaan "goon"  tarkoittaa mm.  roistoa  sekä  tolloa  ja   "goon  squad"  roisto- tai tollosakkia.  Aika  on   huijari.  


Suomenkielisestä nimestä puuttuu pilkku aika-sanan jälkeen.     Pilkun puuttuminen muuttaa merkityksen  ja vie lukijan harhaan.  Onko se tarkoitus?  Kansikuvan spiraali  antaa kyllä vihjeen  ajan spiraalimaiseen luoteeseen, mutta oivalsin  sen vasta luettuani bennien avainrepliikin. Päällyksen  tekijä  Jussi Kaakinen on ilmeisesti lukenut kirjan tarkkaan. 


 Jennifer Egan on jossain  yhteydessä  kertonut,  että teoksen  inspiraatiolähteenä  on ollut  Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä ja   HBO-sarja Sopranos.   Romaanin  mottona on  Proustin  sanat, että aikaan sidottuja, erilaisia  vuosia vastaavia paikkoja on parasta etsiä itsestään.   Kirjan  englanninkielinen nimi  viittaa ehkä Sopronosin roistosakkiin, vaikkei Eganin  kirjassa   isoja  pahoja roistoja olekaan, on vain pieniä huijareita, jotka huijaavat pääasiassa itseään.




Kirja  on kevyttä  kesälukemista.  Kuin  hyvin  kuvattu, ohjattu ja leikattu Hollywood-elokuva, josta puuttuu henki.    Alkoi  tuntua  että Egan  on   opiskellut jonkin jenkkiyliopiston  luovan kirjoittamisen kurssilla, jolla opetetaan  miten  luodaan  henkilöitä ja miljöitä, miten  replikoidaan,  vaihdetaan  kerronnan rytmiä, tehdään rakennetta, hiotaan särmät pois.   Sanalla  sanoen  kirjoitetaan vetävä romaani.  Oppi ei ole mennyt ojaan.  Silti epäilen, että jotain persoonallista ja ainutkertaista  saattaa kadota  niillä kursseilla.  


Odotushorisonttini kirjan suhteen  oli aika korkealla, kun luin Hesarista Jukka Petäjän arvostelun jonka  mukaan Eganin  Aika Suuri hämäys on vuoden paras  käännöskirja.  Sitä horisonttia vasten luettuna kirja oli  pettymys.  Jotta saisi tuoreen lukukokemuksen, pitäisi  kai lakata lukemasta arvosteluja.   Siksi toisekseen, vuoden  parhaat käännösromaanit ovat vielä ilmestymättä.