Kalasääski kalastaa jossain Afrikassa. Upea video, kannattaa katsoa.
Videoklippejä virolaisesta sääksenpesästä kesällä 2012. Tätä pesää olen katsellut kesäkuusta asti. Täysin lumoutuneena näihin kauniisiin kalansyöjiin.
http://www.youtube.com/playlist?list=PL346B5E08BA551D0F
Sääksenpesän viimeiseksi kuoriutunut poikanen S7 ( Nori) on alkanut tehdä siipiharjoituksia vihdoin ja viimein. Ehkä se lähtee ensilennolle parin kolmen päivän kuluttua. Veli tai sisar S9 ( Elo) tarkkailee vieressä siipiharjoituksia. Elo osaa jo lentää, samoin kuin S8 ( Uno) joka kuoriutui ensimmäisenä.
Looduskalenderin kalasääksi-keskustelufoorumilla jännätään, koska Nori S7 tekee ensilentonsa. Jotkut veikkaavat että se tapahtuu huomenna.
http://www.looduskalender.ee/forum/viewtopic.php?f=56&t=402&st=0&sk=t&sd=a&start=6180
torstaina, elokuuta 09, 2012
keskiviikkona, elokuuta 01, 2012
Kohta ne lähtevät
Kalasääsken pesässä siivet havisevat, kun poikaset tekevä siipiharjoituksia. Kuva on tältä päivältä ( 1.8.2012). Satoi ja tuuli kovasti. Minusta näytti siltä, että mitä kovemmin tuuli, sitä innokkaammin poikaset harjottelivat lentoon lähtöä.
Lentoon lähdössä pesän reunalla on poikanen, jonka nilkkarenkaassa lukee S8. Se lennähti pesän toiselta reunalta toiselle ja minä jännäsin, että onko se nyt jo menoa.
Livekameran striimi sääksen pesältä on on ollut minulle Tosi-TV koko heinäkuun ajan. Muuta ohjelmaa en ole kaivannut enkä tarvinnut. Kunhan poikaset ovat lähteneet, keskityn kirjoitushommiin. Kukapa töitä jakaisi/viitsisi tehdä heinäkuussa, lukuunottamatta puutarhahommia. Tämä kesänä taivas on pitänyt huolen kastelusta, minulle on jäänyt vain kitkeminen. Nyt alkaa tulla jo satoakin. Vadelmat ja punaiset viinimarjat kypsyvät hyvää vauhtia. Viinimarjoja tulee paljon. Eivät ne kaikki mahdu pakastimeen.
S9 harjoittelee lentämistä auringonlaskun aikaan.
Englanninkielisellä keskustelufoorumilla poikaset on nimetty. S7 on Nori, kaikkein nuorin ja pienin, joka on kyllä jo samankokoinen kuin vanhemmat sisaruksensa, S8 Uno ja S9 Elo.
Foorumilla on kuvia ja videoita pesän elämästä. Viimeksi siellä on käyty keskustelua poikasten sukupuolesta. Sitähän ei voi päältä päin nähdä.
Ylläolevat kuvat ovat ruutukaappauksia livekameran striimistä. Lisää kaappauksiani: https://picasaweb.google.com/113203393740385507098/KalasaaskenPesaVirossaKesalla2012
keskiviikkona, heinäkuuta 25, 2012
Pilkun paikka ?
Pikapäivitys ennen kuin palautan romaanin kirjastoon.
Jennifer Eganin englanninkielisen alkuteoksen nimi on A Visit from the Goon Squad. Suomeksi kirjan nimi on Aika suuri hämäys ( suom. Heikki Karjalainen). Lukaisin kirjan nopeasti, harppoen. Minua hämäsi kirjan suomalainen nimi. Mistä hämäyksestä tässä on kysymys? No, se selvisi kirjan lopussa, kun Bennie sanoo Scottylle: " Aika on hämäystä, eikö niin? Annatko sinä itsesi tulla hämätyksi?" Alkuteoksessa repliikki kuuluu näin: "Time's a goon, right? You gonna let that that goon push you around?" Sanakirjan mukaan "goon" tarkoittaa mm. roistoa sekä tolloa ja "goon squad" roisto- tai tollosakkia. Aika on huijari.
Suomenkielisestä nimestä puuttuu pilkku aika-sanan jälkeen. Pilkun puuttuminen muuttaa merkityksen ja vie lukijan harhaan. Onko se tarkoitus? Kansikuvan spiraali antaa kyllä vihjeen ajan spiraalimaiseen luoteeseen, mutta oivalsin sen vasta luettuani bennien avainrepliikin. Päällyksen tekijä Jussi Kaakinen on ilmeisesti lukenut kirjan tarkkaan.
Jennifer Egan on jossain yhteydessä kertonut, että teoksen inspiraatiolähteenä on ollut Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä ja HBO-sarja Sopranos. Romaanin mottona on Proustin sanat, että aikaan sidottuja, erilaisia vuosia vastaavia paikkoja on parasta etsiä itsestään. Kirjan englanninkielinen nimi viittaa ehkä Sopronosin roistosakkiin, vaikkei Eganin kirjassa isoja pahoja roistoja olekaan, on vain pieniä huijareita, jotka huijaavat pääasiassa itseään.
Kirja on kevyttä kesälukemista. Kuin hyvin kuvattu, ohjattu ja leikattu Hollywood-elokuva, josta puuttuu henki. Alkoi tuntua että Egan on opiskellut jonkin jenkkiyliopiston luovan kirjoittamisen kurssilla, jolla opetetaan miten luodaan henkilöitä ja miljöitä, miten replikoidaan, vaihdetaan kerronnan rytmiä, tehdään rakennetta, hiotaan särmät pois. Sanalla sanoen kirjoitetaan vetävä romaani. Oppi ei ole mennyt ojaan. Silti epäilen, että jotain persoonallista ja ainutkertaista saattaa kadota niillä kursseilla.
Odotushorisonttini kirjan suhteen oli aika korkealla, kun luin Hesarista Jukka Petäjän arvostelun jonka mukaan Eganin Aika Suuri hämäys on vuoden paras käännöskirja. Sitä horisonttia vasten luettuna kirja oli pettymys. Jotta saisi tuoreen lukukokemuksen, pitäisi kai lakata lukemasta arvosteluja. Siksi toisekseen, vuoden parhaat käännösromaanit ovat vielä ilmestymättä.
tiistaina, heinäkuuta 10, 2012
Kalasääskien perhe-elämää
Kalasääsken poikaset tuulelta suojassa äidin siipien alla. Pienin poikanen on pyrstön alla. Äiti kutsuu isää. Pitäisi saada jo ruokaa. Pesä on jossain Viron rannikolla lähellä rautatietä. Kuvat ovat livekameran kuvaa, joista olen ottanut ruutukaappauksia ja käsitellyt niitä Microsoftin Paint-ohjelmalla.
Isä tuo kalan pesälle. Tällä kertaa se on elävä kala. Kun isällä on ollut huono kalastusonni, se tuo päättömän savustetun lohen. Minua kiinnostaisi tietää mistä se hakee savustettuja lohia. Hyvin nekin lapsille kelpaavat.
Kalasääskiperheessä on selkeä työnjako. Isä kalastaa ja tuo ruuan. Äiti ruokkii poikaset ja vahtii pesää. Pienin poikanen saa ensimmäisenä ruokaa. Se on oppinut pitämään puolensa. Olin aluksi huolissani selviääkö se hengissä, kun isommat poikaset sorsivat sitä ruuanjaossa. Nyt ne ovat oppineet odottamaan omaa vuoroaan. Ne ovat fyysisesti paljon kehittyneempiä kuin pienin poikanen. Niillä on jo sulkien alut, pienimmällä on untuvapeite.
Kun poikaset on ruokittu, äiti järjestelee pesää. Se korottaa pesän laitoja, etteivät poikaset pääsisi putoamaan.
Päivän työt on tehty. Lapset nukkuvat ja äiti katselee auringonlaskua.
Molemmat vanhemmat aamulla. Näyttäisi siltä kuin neuvottelisivat mitä tänään syödään. Isä ei kauan pesällä viivy, sillä on niin paljon töitä perheen elättämisessä. Äiti on kotirouva.
Tänä iltana kuva on sumea. Äiti ja isä tulivat yhtä aikaa pesälle, mutta isä ehti karata kuvasta. Kuvan sumeus johtuu siitä, että joku poikasista kakki livekameran linssiin. Poikasilla on tarkoituksenmukainen kloaakkisysteemi. Ne sinkauttavat kakan pesän laitojen ulkopuolelle - ikäänkuin äiti olisi sanonut niille, että omaa pesää ei sitten liata.
Näin kuluvat iltani. En katsele telkkaria, en kaipaa jännitystä enkä romantiikkaa. Katselen livekameran kuvaa netistä sen jälkeen kun olen palannut palstalta puutarhatöistä. On livekamera auki päivälläkin, kun kirjoitan. Jos kuuluu erikoisempia ääniä, käyn vilkaisemassa mitä pesällä tapahtuu.
Lisäys 11.7. Youtubessa on paljon videoita perhe-elämän alkuvaihesta. Tässä yksi niistä. Ensimmäinen poikanen on kuoriutunut. Äiti on lähtenyt pesältä ja jättänyt isän lapsenkatsijaksi. Isä ei oikein tiedä mitä tekisi. Isän erottaa äidistä siitä, että isällä on leveä nilkkarengas.
Täältä lisää tietoa ja videoita pesän elämästä:
http://www.looduskalender.ee/en/taxonomy/term/50
Lisäys 12.7. Torstai ip. Hirveä tuuli. Kamera lakkasi toimimasta. Veikö myrsky kameran? Toivottavasti ei poikasia.
Myöhemmin torstai-iltana. Myrskyn jälkeen. Kamera toimii taas. Kaikki kolme poikasta ovat tallella, ihan märkinä. Äiti istuu jossain yläpuolella vahtimassa pesää. Pyrstö heilahtaa silloin tälläin kamerassa tummana. Pesällä on epätavallisen hiljaista, toistaiseksi. Toipuvat myrskystä. ( Kuva alla, klikkaa isommaksi)
Lisäys 13.7. Eilinen myrsky kalasääsken pesällä YouTubessa. Oli se niin kamala myräkkä, että huolestuin miten pesälle ja poikasille käy.
Lisäys 11.7. Youtubessa on paljon videoita perhe-elämän alkuvaihesta. Tässä yksi niistä. Ensimmäinen poikanen on kuoriutunut. Äiti on lähtenyt pesältä ja jättänyt isän lapsenkatsijaksi. Isä ei oikein tiedä mitä tekisi. Isän erottaa äidistä siitä, että isällä on leveä nilkkarengas.
Täältä lisää tietoa ja videoita pesän elämästä:
http://www.looduskalender.ee/en/taxonomy/term/50
Lisäys 12.7. Torstai ip. Hirveä tuuli. Kamera lakkasi toimimasta. Veikö myrsky kameran? Toivottavasti ei poikasia.
Myöhemmin torstai-iltana. Myrskyn jälkeen. Kamera toimii taas. Kaikki kolme poikasta ovat tallella, ihan märkinä. Äiti istuu jossain yläpuolella vahtimassa pesää. Pyrstö heilahtaa silloin tälläin kamerassa tummana. Pesällä on epätavallisen hiljaista, toistaiseksi. Toipuvat myrskystä. ( Kuva alla, klikkaa isommaksi)
Lisäys 13.7. Eilinen myrsky kalasääsken pesällä YouTubessa. Oli se niin kamala myräkkä, että huolestuin miten pesälle ja poikasille käy.
Ja tässä video josta näkyy miten hurjat paikat pesällä oli 12. 7. 2012 kun puunoksa lensi päin emoa.
lauantaina, kesäkuuta 16, 2012
Kolme Odysseusta
Tässä minun kolme Odysseustani. Vasemmalla ensimmäinen Odysseus, jonka ruotsinsi Thomas Warburton 1950-luvun lopussa. Se jäi minulta kesken lukuun 14, sivulle 393. Oikealla on Pentti Saarikosken suomentama Odysseus, jonka olen alleviivannut ja lukenut ränsistyneesen kuntoon.
Keskimmäinen kirja on Leevi Lehdon suomentama Ulysess, jonka ostin tänään Bloomin päivän kunniaksi Vallilan kirjastosta. Romaani kertoo juutalaisen ilmoitushankkijan Leopold Bloomin ( = Ulysseksen/Odysseuksen) yhdestä päivästä Dublinissa. Se päivä oli 16.6. 1904. Samana päivänä Joyce kohtasi elämänkumppaninsa Nora Barnaclen Dublinissa ja Eugen Schauman ampui Bobrikovia Helsingissä. Bobrikov kuoli seuraavana päivänä. Ampumistapaus mainitaan Joycen romaanissa.
Vallilan kirjastossa tänään: Ulysseuksen suomentaja Leevi Lehto oikealla ja tilaisuuden juontaja Hannu Taanila vasemmalla. Riemustuttavaa kuulla Hannu Taanilaa äänessä pitkästä aikaa. Tilaisuuden hauskinta antia oli, kun hän ja Leevi lukivat vuorotellen Joycen Ulysseusta ja Antti Hyryn Uunia.
James Augistine Aloysius Joyce syntyi vuonna 1882, hänen Ulysseuksensa ilmestyi vuonna 1922. Siitä on kulunut 90 vuottaa. Käsikirjoitus hylättiin 87 kertaa ennenkuin Sylvia Beach, pariisilainen kirjakauppias, päätti kustantaa sen. Joycella täytyi olla vahva itsetunto ja luottamus työnsä merkitykseen, kun kesti lannistumatta hylkäämiset.
Olin lukioluokilla, kun löysin Munkkiniemen kirjaston hyllystä romaanin Taiteilijan omakuva nuoruuden vuosilta. Lainasin kirjan nimen perusteella. Ei minulla ollut harmainta aavistustakaan kuka on James Joyce. Ihastuin Stephen Dedalukseen, kirjan päähenkilöön, ja hänen kauttaan Joyceen. Luin kaiken mitä Joycelta oli julkaistu ruotsiksi ja suomeksi. Mutta intoni hyytyi kun yritin lukea Finnegans Wakea englanniksi.
Joka vuosi Bloominpäivänä olen avannut Saarikosken Odysseuksen satunnaisesti jostain kohdasta . Tänä vuonna sormi tökkäsi auki kohdan, jossa luki:
STEPHEN: Hei kuulkaa. Minä näin unta vesimelonista
ZOE: Ulkomaanmatka ja rakastuminen ulkomaalaiseen naiseen.
LYNCH: Maailman läpi naisen takia.
FLORRY: Unet merkitsevät päinvastaista.
Sananvaihto on luvussa 15, jossa Stephen ystävineen on päätynyt Kirken luolaan eli dublinilaiseen ilotaloon. Zoe ja Florry ovat ilotyttöjä. Stephen on Taiteilijan omakuvasta tuttu Stepehen Dedalus, jonka sukunimi viittaa Daidalokseen, myyttiseen arkkitehtiin, joka rakensi Minoksen labyrintin Kreetalle. Daidaloksen poika Ikaros lensi isänsä rakentamilla siivillä liian lähelle aurinkoa, poltti siipensä ja putosi mereen.
Taiteilijan omakuvan lopussa Stephen päättää lähteä Irlannista ja kirja päättyy sanoihin: " Muinainen isä, vanha kunnon taiteilija pysy nyt ja aina tukenani."
Joyce lähti Noran kanssa Irlannista vuonna 1904 ja aloitti samana vuonna Omakuvan kirjoittamisen. Kirjoittaminen kesti seitsemän vuotta ja kustantajan löytäminen tuotti vaikeuksia. En enää muista kuinka mones kustantaja sen loppujen lopuksi hyväksyi.
PS. Ja nyt pitäisi löytää ne erikoisolosuhteet, joissa voisin lukea Leevi Lehdon suomennoksen. Dublin olisi paras paikka. Danten Divina Commedian luin Ravennassa. Silloin minulla oli apuraha. Mutta eipä kukaan taida antaa minulle apurahaa sitä varten, että pääsisin lukemaan kirjaa Dubliniin.
Keskimmäinen kirja on Leevi Lehdon suomentama Ulysess, jonka ostin tänään Bloomin päivän kunniaksi Vallilan kirjastosta. Romaani kertoo juutalaisen ilmoitushankkijan Leopold Bloomin ( = Ulysseksen/Odysseuksen) yhdestä päivästä Dublinissa. Se päivä oli 16.6. 1904. Samana päivänä Joyce kohtasi elämänkumppaninsa Nora Barnaclen Dublinissa ja Eugen Schauman ampui Bobrikovia Helsingissä. Bobrikov kuoli seuraavana päivänä. Ampumistapaus mainitaan Joycen romaanissa.
Vallilan kirjastossa tänään: Ulysseuksen suomentaja Leevi Lehto oikealla ja tilaisuuden juontaja Hannu Taanila vasemmalla. Riemustuttavaa kuulla Hannu Taanilaa äänessä pitkästä aikaa. Tilaisuuden hauskinta antia oli, kun hän ja Leevi lukivat vuorotellen Joycen Ulysseusta ja Antti Hyryn Uunia.
James Augistine Aloysius Joyce syntyi vuonna 1882, hänen Ulysseuksensa ilmestyi vuonna 1922. Siitä on kulunut 90 vuottaa. Käsikirjoitus hylättiin 87 kertaa ennenkuin Sylvia Beach, pariisilainen kirjakauppias, päätti kustantaa sen. Joycella täytyi olla vahva itsetunto ja luottamus työnsä merkitykseen, kun kesti lannistumatta hylkäämiset.
Olin lukioluokilla, kun löysin Munkkiniemen kirjaston hyllystä romaanin Taiteilijan omakuva nuoruuden vuosilta. Lainasin kirjan nimen perusteella. Ei minulla ollut harmainta aavistustakaan kuka on James Joyce. Ihastuin Stephen Dedalukseen, kirjan päähenkilöön, ja hänen kauttaan Joyceen. Luin kaiken mitä Joycelta oli julkaistu ruotsiksi ja suomeksi. Mutta intoni hyytyi kun yritin lukea Finnegans Wakea englanniksi.
Joka vuosi Bloominpäivänä olen avannut Saarikosken Odysseuksen satunnaisesti jostain kohdasta . Tänä vuonna sormi tökkäsi auki kohdan, jossa luki:
STEPHEN: Hei kuulkaa. Minä näin unta vesimelonista
ZOE: Ulkomaanmatka ja rakastuminen ulkomaalaiseen naiseen.
LYNCH: Maailman läpi naisen takia.
FLORRY: Unet merkitsevät päinvastaista.
Sananvaihto on luvussa 15, jossa Stephen ystävineen on päätynyt Kirken luolaan eli dublinilaiseen ilotaloon. Zoe ja Florry ovat ilotyttöjä. Stephen on Taiteilijan omakuvasta tuttu Stepehen Dedalus, jonka sukunimi viittaa Daidalokseen, myyttiseen arkkitehtiin, joka rakensi Minoksen labyrintin Kreetalle. Daidaloksen poika Ikaros lensi isänsä rakentamilla siivillä liian lähelle aurinkoa, poltti siipensä ja putosi mereen.
Taiteilijan omakuvan lopussa Stephen päättää lähteä Irlannista ja kirja päättyy sanoihin: " Muinainen isä, vanha kunnon taiteilija pysy nyt ja aina tukenani."
Joyce lähti Noran kanssa Irlannista vuonna 1904 ja aloitti samana vuonna Omakuvan kirjoittamisen. Kirjoittaminen kesti seitsemän vuotta ja kustantajan löytäminen tuotti vaikeuksia. En enää muista kuinka mones kustantaja sen loppujen lopuksi hyväksyi.
PS. Ja nyt pitäisi löytää ne erikoisolosuhteet, joissa voisin lukea Leevi Lehdon suomennoksen. Dublin olisi paras paikka. Danten Divina Commedian luin Ravennassa. Silloin minulla oli apuraha. Mutta eipä kukaan taida antaa minulle apurahaa sitä varten, että pääsisin lukemaan kirjaa Dubliniin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)