Kirjailijan työnurkkaus. Olisipa kirjailijan ja kustantajan suhde yhtä levollinen kuin supervisor Ninni kuvassa.
Doris Lessing kirjoittaa omaelämäkertansa toisessa osassa ( Varjossa vaeltaja, sivut 128-139) kustannusmaailman muutoksesta. Hänellä on asiaan lähes viidenkymmenen vuoden perspektiivi. Hän sanoo, että entiseen aikaan kustannusmaailman sydän oli kirjailijan henkilökohtainen suhde kirjailijaan. Kustantajat olivat miehiä jotka rakastivat kirjallisuutta. He etsivät uusi kirjailijoita, hoivasivat heitä, pitivät saatavilla kirjoja joita myytiin vain muutamia satoja kappaleita. Kirjailijan ensimmäistä romaania tai novellikokoelmaa pidettiin hengissä, sitä ei pantu alennusmyyntiin. Nykyään kaikki on toisin. “ Me olemme pelkkää matkatavaraa, samanlaisia hyödykkeitä kuin kirjoittamamme kirjat,” Lessing sanoo. Hänen mukaansa ajatustakaan ei suoda sille hauraalle suhteelle joka syntyy kirjailijan ja kustannustoimittajan välille. Nykyään kustantamoissa työskenteleviä toimittajia kohdellaan yhtä kovakouraisesti kuin kirjailijoita.
“Kustantajista, parhaistakin, on hetkittäin ärsyttävää, suorastaan sietämätöntä, ettei omaisuutta, joka kirjailijassa tuottaa hyvää kirjallisuutta, voi hallita. Kaikki muu on hallittavissa. Mutta nämä itseensä niin tyytyväiset kirjailijat voi passittaa signeeraamaan kirjojaan ja antamaan ääliömäisiä haastatteluja. Niiden renkaiden läpi heidät voi panna hyppäämään ja kirjata sen sopimukseenkin. Usein kustantajat yrittävät päästä kirjailijoista kokonaan eroon. He kehittelevät hankkeita, joissa romaaneja laaditaan tietokoneeseen syötetyistä juonista jonkin tietyn kaavan mukaan. Mutta kumma kyllä näissä romaaneissa ei ole sitä elinvoimaa ja sähköä joka on kaiken kustantamisen ydin.” ( suom. Eeva Siikarla. Kirja on ilmestynyt englanniksi vuonna 1998, suomeksi 2010.)
Suomalaisen kustannusmaailman turbulenssi henkilöityy tällä hetkellä Sofi Oksaseen ja Werner Söderströmiin, mutta taustalla vaikuttavat paljon isommat asiat kuin otsikoihin nostetut“potkut.” Kustannusmaailma ja painotalot elävät e-kirjan tulon /pelon takia suurta muutoksen aikaa. E-kirja on yhtä mullistava keksintö kuin Gutenbergin painokone, kuten Kaari Utrio sanoi Kirjailijaliiton kevätkokouksessa. Samassa kokouksessa käsiteltiin liiton jäsenille lähettyä kyselytutkimusta kirjailijan ja kustantajan suhteesta. En muista kuinka monta prosenttia kyselyyn vastanneista oli tyytymättömiä/ tyytyväisiä kustantajasuhteeseensa. Soisin että kyselyn tulokset julkistettaisiin.
Lisäys 18.6. Kommenteissa Tiina Pystynen kertoo kyselytutkimuksen tuloksista.
Doris Lessing on toiveikas. Hän kirjoittaa, että yksikään suurista kustannusimperiumista ei tuota paljon. “Tällä alalla pieni on todella kaunista. Ehkä me pääsemme palaamaan tilanteeseen, jossa kustantajat välittävät siitä, että kirjat toimitetaan hyvin ja jopa oikoluetaan kunnolla.”
Lessingin mukaan kaikkein olennaisinta “ovat kirjat jotka voivat olla vain vähemmistön lukemistoa eikä sitä muuta mikään meuhkaaminen ja myynninedistäminen, ja ne ovat parhaita ja –kaikessa hiljaisuudessa, salaa ja huomaamatta – vaikutusvaltaisimpia, ne luovat aikansa kirjallisuuden tason ja sävyn.”
