keskiviikkona, kesäkuuta 16, 2010
Kirjailijan ja kustantajan suhteesta
Kirjailijan työnurkkaus. Olisipa kirjailijan ja kustantajan suhde yhtä levollinen kuin supervisor Ninni kuvassa.
Doris Lessing kirjoittaa omaelämäkertansa toisessa osassa ( Varjossa vaeltaja, sivut 128-139) kustannusmaailman muutoksesta. Hänellä on asiaan lähes viidenkymmenen vuoden perspektiivi. Hän sanoo, että entiseen aikaan kustannusmaailman sydän oli kirjailijan henkilökohtainen suhde kirjailijaan. Kustantajat olivat miehiä jotka rakastivat kirjallisuutta. He etsivät uusi kirjailijoita, hoivasivat heitä, pitivät saatavilla kirjoja joita myytiin vain muutamia satoja kappaleita. Kirjailijan ensimmäistä romaania tai novellikokoelmaa pidettiin hengissä, sitä ei pantu alennusmyyntiin. Nykyään kaikki on toisin. “ Me olemme pelkkää matkatavaraa, samanlaisia hyödykkeitä kuin kirjoittamamme kirjat,” Lessing sanoo. Hänen mukaansa ajatustakaan ei suoda sille hauraalle suhteelle joka syntyy kirjailijan ja kustannustoimittajan välille. Nykyään kustantamoissa työskenteleviä toimittajia kohdellaan yhtä kovakouraisesti kuin kirjailijoita.
“Kustantajista, parhaistakin, on hetkittäin ärsyttävää, suorastaan sietämätöntä, ettei omaisuutta, joka kirjailijassa tuottaa hyvää kirjallisuutta, voi hallita. Kaikki muu on hallittavissa. Mutta nämä itseensä niin tyytyväiset kirjailijat voi passittaa signeeraamaan kirjojaan ja antamaan ääliömäisiä haastatteluja. Niiden renkaiden läpi heidät voi panna hyppäämään ja kirjata sen sopimukseenkin. Usein kustantajat yrittävät päästä kirjailijoista kokonaan eroon. He kehittelevät hankkeita, joissa romaaneja laaditaan tietokoneeseen syötetyistä juonista jonkin tietyn kaavan mukaan. Mutta kumma kyllä näissä romaaneissa ei ole sitä elinvoimaa ja sähköä joka on kaiken kustantamisen ydin.” ( suom. Eeva Siikarla. Kirja on ilmestynyt englanniksi vuonna 1998, suomeksi 2010.)
Suomalaisen kustannusmaailman turbulenssi henkilöityy tällä hetkellä Sofi Oksaseen ja Werner Söderströmiin, mutta taustalla vaikuttavat paljon isommat asiat kuin otsikoihin nostetut“potkut.” Kustannusmaailma ja painotalot elävät e-kirjan tulon /pelon takia suurta muutoksen aikaa. E-kirja on yhtä mullistava keksintö kuin Gutenbergin painokone, kuten Kaari Utrio sanoi Kirjailijaliiton kevätkokouksessa. Samassa kokouksessa käsiteltiin liiton jäsenille lähettyä kyselytutkimusta kirjailijan ja kustantajan suhteesta. En muista kuinka monta prosenttia kyselyyn vastanneista oli tyytymättömiä/ tyytyväisiä kustantajasuhteeseensa. Soisin että kyselyn tulokset julkistettaisiin.
Lisäys 18.6. Kommenteissa Tiina Pystynen kertoo kyselytutkimuksen tuloksista.
Doris Lessing on toiveikas. Hän kirjoittaa, että yksikään suurista kustannusimperiumista ei tuota paljon. “Tällä alalla pieni on todella kaunista. Ehkä me pääsemme palaamaan tilanteeseen, jossa kustantajat välittävät siitä, että kirjat toimitetaan hyvin ja jopa oikoluetaan kunnolla.”
Lessingin mukaan kaikkein olennaisinta “ovat kirjat jotka voivat olla vain vähemmistön lukemistoa eikä sitä muuta mikään meuhkaaminen ja myynninedistäminen, ja ne ovat parhaita ja –kaikessa hiljaisuudessa, salaa ja huomaamatta – vaikutusvaltaisimpia, ne luovat aikansa kirjallisuuden tason ja sävyn.”
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
14 kommenttia:
Lessing on kyllä todella ansioiutunut kirjoittaja - nämäkin ajatukset jotka lainasit häneltä olivat todella mielenkiintoisia. Kaari Utrion lause oli myös tosi fiksu.
Kiitos mielenkiintoisesta postauksesta liiittyen tähän kohuun, josta spekuloidaan kaikkialla. Minulakin on olut sellainen olo,että entisajan kustantajilla oli rakkaus kirjallisuuteen, nyt riittää päätevyys viestinnästä ja kirjallisuudesta ja toimittajanaivot. - Ehkä, en totuutta tiedä.
Meillä oli suvussa kirjailija, joten jotain tiedän miten asiat ennen aikaan kulkivat. Kyllä minä sen käsityksen sain, että 30-luvulla kirjailijoilla oli luottolukijansa, jonka ei tarvinnut olla ystävä, mutta piti olla semmoinen joka osasi sekä arvostella että tukea. Siis semmoinen lukutaitoinen tapaus.
En tiedä pätikö se kaikkiin. Miten oli sinun isäsi laita?
Lessingin viisaita sanoja!
Hienoa kuitenkin, miten voimakkaan keskustelun "talouden uskomusjärjestelmä" on kustannusalaa sivuten aiheuttanut. Mutta, mutta.
Tuollainen kehitys on tietenkin ollut nähtävissä kun tuota(kin) alaa näyttävät ohjaavan ainoastaan "taloudelliset arvot".
Ehkä heiluri kääntyy sitten kun mikään muu kuin talous ei ole enää yhtään mitään?
"ja antamaan ääliömäisiä haastatteluja. " - Lessing näkee.
Joo, mutta ajattelijat voivat puhua asiaakin, se vahva puoli,
esim. rokkihaastatteluihin verrattuna. Niissä on enää asiaa yhdessä miljoonasta.
Poistin edellisen kommenttini, koska siinä oli lukihäiröinen kirjoitusvirhe.
Poistetun kommentin asia oli tämä: Olisi kiinnostavaa tietää mikä on se sopimusrikkomus, joka kriisiytti Sofi Oksasen ja Södikan suhteen niin pahasti, että Södika ei enää halunnut jatkaa suhdetta. Se lienee liikesalaisuus. Jotain konkretiaa pitäisi saada tuohon absurdiin tapahtumaan.
Jo jonkin aikaa sitten eräs entinen syyttäjäviranomainen joutui lähtemään eräästä TV-ohjelmasta verrattuaan erään sittemmmin valituksi tuleen presidentin isoäitiä apinaan. Tiettyä respectiä ja käytöstä pitää osoittaa. Eikä puuroja ja vellejä pidä sekoittaa. Noin yleensä siis. Pohtii lukija. Mikäli meiltä nyt mitään jakoa mihinkään kirjoihin/kirjailijoihin liittyvään sallitaan.
ex-vuosaarelainen
Tiina Pystynen pyysi liittämään seuraavan kommentin:
Minäkin olen odottanut Kirjailijaliiton ulostuloa kirjailijakyselyn
tuloksista ja olin pettynyt kun Kirjailijalehdessä ei ollutkaan mitään.
Tein muistiinpanoja itselleni liiton tilaisuudessa ja niiden mukaan
kyselyyn vastanneista kirjailijoista 65% koki suhteensa kustantamoon
hyväksi, 36% puolestaan koki tulleensa kohdelluksi huonosti ja
tutkimuksen mukaan aiheellisesti!
Isoissa kustantamoissa oli ongelmia, Pienissä kustantamoissa osa
kirjailijoista oli hyvin tyytyväisiä, mutta osa hyvin tyytymättömiä.
Keskisuurissa kustantamoissa tuntui menevän parhaiten.
Harmi, ettei niitä kustantamoita, joissa kirjailijoita tunnuttiin
kohtelevan parhaiten voinnut kuitenkaan paljastaa. Mistäköhän syystä?
Olisihan ollut kiinnostavaa ottaa selvää, miksi juuri näiden
kustantamoiden suhde kirjailijoihin oli niin hyvä.
terveisin Tiina Pystynen
Edellä:
"Harmi, ettei niitä kustantamoita, joissa kirjailijoita tunnuttiin
kohtelevan parhaiten voinnut kuitenkaan paljastaa."
No, johan on kilttiä.
Hmmm.. Miten olisi, auttaisi asiaa pienen tietovuodon junaileminen sieltä-täältä?
Ja Tuula-Liina Varis ei kommentoi, "on niin hankala aihe"? Tulee mieleen viimesyksyinen Haavikko-Saari-tapaus.
Anna Bajarsin pomo Jacques Eijkens tänään (22.6.) Hesarissa:
"On tärkeää, että kustannuskonseptin taustalla on kiinnostava persoona. Ihmiset eivät halua vain kirjaa, he haluavat kirjailijan."
Just joo. Näin ajetaan hyvää kirjallisuutta alas. Eikö riitä että osaa kiinnostavia kirjoja. Tämä on sitä kirjailijan kaupallistamista, mistä Doris Lessing kirjoittaa k kitkerästi ja niin osuvasti muistelmissaan.
Kuin Eijkensin lausuman jatkeeksi: "Tarvitsin töitä ja halusin sellaista valtaa, jota ei pystytä ottamaan minulta pois. Tiesin median mekaniikan ja sen kiinnostuksen raflaaviin asioihin. Niinpä päätin pukeutua ja puhua kuin bitch ," sanoo kirjailija Unni Drougge (http://fi.wikipedia.org/wiki/Unni_Drougge)
Käyhän se bitchiksi ryhtyminen jos on nuori ja nätti nainen. Entä jos on vakamielinen mieskirjailija kuten vaikkapa Hannu Raittila?
Lähetä kommentti