Pääsiäisrunoja

Ikoniseinä Kishissä

Pääsiäisrunoja on googlattu täältä viime päivinä. Mieleeni tuli, että Tohtori Zivago - romaanin lopussa on ainakin kaksi pääisiäisrunoa, toinen on Piinaviikolla ja toinen on Getsemane. Ne ovat Helvi Juvosen runosovituksia Juhani Konkan raakakäännöksistä, pitkiä runoja molemmat. Marja-Leena Mikkola on muutama vuosi sitten suomentanut suoraan venäjänkielestä Tohtori Zivagon runot ja muitakin Pasternakin runoja. Kokoelman nimi on Sisareni, elämä. Lainaan siitä kokoelmasta Piinaviikolla- runon lopun. Piinaviikko päättyy keskiyöllä, ja tänä iltana päätyy Teemalla draamasarja Tohtori Zivagosta , joka on ollut minulle pieni pettymys.
...
Maaliskuu viskooo lunta
kirkon eteiseen ja rampain parveen,
kuin oven luona ihminen
olisi arkin kannen avannut
ja kaiken rihmaa myöten jakanut.

Ja laulu jatkuu aamunkoittoon,
ja evankeliumit ja psalmit,
kylliksi surtuaan ja itkettyään,
virtaavat autiolle kadulle
himmeään lyhdynvaloon.

Nyt vaikenevat ihminen ja eläin,
kun pimeässä kuuluu kevään huhu:
pian ilmat selkenevät - kuoleman
voi ehkä piankin voittaa
ylösnousemuksen voimanponnistus.

PS. Blogilistalla on uusi kirjallis-poliittinen blogi Neonvalot, joka ei blogina ole uusi. Kunhan ehdin siirrän sen blogini oikean sivupalkin listaan. Niin, kunhan ehdin siivosta sivupalkkia!
Saa nähdä koska se aika tulee.

Siivoamisesta tuli mieleen noidat jotka lentelivät viime viikolla näyteikkunassa. Taustalla näkyy heijastuksena töölöläisiä punatiilitaloja, Helvi Hämäläisen Säädyllisen murhenäytelmän miljöötä. Siinä muuten kirja joka on jäänyt lukematta. En ole päässyt alkua pitemmälle kirjan monisanaisuuden takia.

Hyvää pääsiäistä kaikille lukijoille!

Peter Handkesta

Pitkänäperjantaina voi käydä kuuntelemassa Bachin Matteus Passion Erbarme dich - aarian Michael Cancen laulamana täältä, ja lukea Kemppiseltä lisää Matteus Passiosta.

Saaran blogissa on keskusteltu Peter Handkesta. Aika vähän ymmärtämystä hän on keskustelussa saanut osakseen. Hän on vaikea kirjailijalle suurelle lukevalle yleisölle, koska hänen kirjoissaan ei ole juonta eikä suurta tarinaa. Hän itse määrittelee olevansa konservatiivinen klassinen kirjailija New York Timesin haastattelussa.

"Peter Handke oli 1960-luvulla samanlainen ” kirjallinen kauhukakara” Saksassa kuin Saarikoski Suomessa . Hän on pystynyt jatkuvasti kirjoittamaan tiukkaa ja korkeatasoista proosaa. Hän ei tietääkseni ole myynyt julkisuudelle yksityiselämäänsä, vaan shokeeraavia mielipiteitään, jotka ovat herättävät mediassa valtavaa huomiota. Hän osaa sen taidon. Täytyy olla karaistunut luonne että kestää sellaisen hyökytyksen minkä saa julkisuudessa osakseen, kun esittää poikkipuolisia mielipiteitä, " kirjoitin Handkesta vuonna 1997. (Mistä löytäisin sen lukijan)

Kävin Saaran kirjakaupassa ostamassa kahdella eurolla Peter Handken Riisutun epäonnen, josta olen kirjoittanut aikaisemmin Kirjailijan päiväkirjassa. Minä pidän Handken meditatiivisesta tavasta kirjoittaa. Hän pohtii Riisutussa epäonnessa miksi lahjakkaasta tytöstä ( hänen äidistään) kehittyi sovinnainen nainen joka uppoutui arkipäivän joutaviin pikkuasioihin, naamioi itsenä TYYPIKSI, kätki kaiken henkilökohtaisen ja tuli tyynen keskiluokkaiseksi " matkimalla avuttomasti keskinäisessä kanssakäymisessä ennen kaikkea naisten keskuudessa yleistä keskiluokkaista toistensa arvostelua, jossa toinen on tyyppiäni, mutta minä taas en hänen, tai minä hänen, hän ei minun, tai jossa olemme luodut toisillemme tai toinen ei voi sietää toista, jossa näitä kanssakäymismuotoja pidetään jo hyvinkin sitovina sääntöinä..." ( s. 42-43 suom. Arja Rinnekangas). Handken äiti menetti keskiluokkaisuudelle autenttisen minuutensa ja päätyi 51-vuotiaana itsemurhaan.

Minulle Riisuttu epäonni on tärkeä kirja sen takia, että olen yrittänyt kirjoittaa omasta äidistäni, joka kuoli 46-vuotiaana, mutta en ole useista yrityksistä huolimatta innostunut. Handke kirjoittaa äidistä kirjoittamisen vaikeuksista seuraavasti: "... koska olen vain kuvailija enkä voi ottaa kuvailtavan roolia, ei minulta onnistu etäisyyden ottaminen. Vain itsestäni voin ottaa etäisyyttä; äidistäni ei tule millään, kuten muulloin itselleni käy, liikuteltavaa ja itse liikkuvaa, yhä enemmässä määrin iloista roolihahmoa. Hän ei antaudu esitettäväksi, jää käsittämättömäksi, lauseet tippuvat jossakin hämärässä ja lojuvat paperilla sikin sokin." (s. 49)

Handken kirjat ovat pieniä kooltaan ( ulkonaisesti), mutta monikerroksisia. Ne ovat niin tiiviitä, ja siksi hitaita lukea, mutta niihin voi palata yhä uudestaan. Tiedoksi Handken Jukeboksista -kirjaa saa asematunnelin Kirjatorilta kahdella eurolla. Olen kirjoittanut siitä kirjasta aikaisemmin täällä.

Handkelta on ilmestynyt äskettäin suomeksi Don Juan ( hänen itsensä kertomana), suom. Markku Mannila , kustantanut Lurra Editions. Näyttää siltä että harvinaisia kirjallisuuden makupaloja julkaisevat nykyään pienet kustannusliikkeet. Näin kirjoittaa kirjan kertoja: "Minä voin todistaa sen: Don Juan on toisenlainen. Minä näin hänet sellaisena joka on uskollinen - uskollisuuden henkilöitymänä. " Ja minulle hän oli muutakin kuin pelkästään ystävällinen - hän oli huomaavainen."

PS 1. Politiikan arvointi -blogin kirjoittaja Juhani Kahelin kertoo mitä kirjailijat ja kustantajat puhuivat Villa Kivessä paneelikeskustelussa 4.3. aiheesta Muuttuuko kirjallisuus.
Kirjallisuudesta kiinnostuneiden kannaattaa klikata blogi suosikkeihinsa.

PS 2. Päätin ottaa arkistokäyttöön Bloggerissa olevan Kirjailijan päiväkirja, jonne lisään aikaisemmin kirjoittamiani kirjallisuusaiheisia juttuja milloin ehdin. Blogi ei ole Blogilistalla enkä aio sitä toistaiseksi sinne ilmoittaa.

Tukea Dalai Lamalle

Tue Dalai Lamaa ja Tiibetin kansaa. Käy allekirjoittamassa vetoomus osoitteessa
Avaaz.org - World in Action

Lisäys myöhemmin. Petteri Järvinen kertoo blogissaan Havaintoja digimaailmasta mihin suuntaan maailma on menossa.

Palmusunnuntaina blogeista

Lisäys 17.3. jutun lopussa

Ujo pikkunoita

Virpojia kävi niin paljon tänään, että terveyttä ja hyvää onnea pitäisi riittää tulevaksi vuodeksi roppakaupalla. Noora, vaikka vanhus jo onkin, innostui pyydystämään virvontavarpujen höyheniä.

Helsingin Sanomat on omistanut tänään kulttuuriosaston pääsivun kokonaan blogeille(Suomen blogeista tulikin viihdesivustoja), ja sehän on herättänyt ärhäkkää mieltä bloggaajien keskuudessa. Kari Haakana on listannut puheenvuoroja. Listasta puuttuu Saaran blogi ja Kirjailijan häiriöklinikka, valitettavasti. Kannattaa pistäytyä lukemassa mitä mieltä nämä teräväkieliset naiset ovat, mikäli asia kiinnostaa. Blogijutun kirjoittaja Esa Mäkinen (jonka kanssa olin aikoinaan PENin johtokunnassa, hän taitaa istua siellä vieläkin) on taatusti tyytyväinen, että hänen juttunsa aiheuttaa keskustelua.

Mäkisen edellinen paljon keskustelua herättänyt juttu pohjautui ( niin otaksuisin) hänen huoleensa siitä, että Kirjailijaliitto valitsee jäsenensä eikä eräs naispuolinen kirjoittaja ole päässyt liiton jäseneksi, vaikka on kirjoittanut kolme kirjaa,ellen väärin muista. Sen jutun todellisia motiiveja vähän ihmettelin - miksi niin paljon tilaa Hesarissa yhdelle kirjoittajalle ison kuvan kera?

Minä tunnustan, että tämä blogi on pelkkää viihdettä, eikä ole muuksi tarkoitettukaan, ei ainakaan kansalaisjournalismiksi, herra paratkoon! Montaignea lainatakseni "minulla ei ole muuta päämäärää kuin kotoinen ja yksityinen... olen omistanut tämän kirjan ( lue:blogin) ystävieni ja sukulaisteni käyttöön..." Montaignessa 1. maaliskuuta 1580. Sitaatti on peräisin Max Frischin Montaukista, suom. Oili Suominen. Siinä muuten kirja jota vilpittömästi suosittelen kansalais- ja muuhunkin journalismiin kyllästyneille.

Lisäys 1. Nostan kommenttiosastosta tänne etusivulle seuraavan mietteen: Kuten monessa blogijutussa on jo todettu, Mäkinen antoi yksipuolisen kuvan blogeista. Ihan sama jos Hesarin kulttuurissa olisi koko sivun juttu aiheesta Mitä on kirjallisuus ja aineistona olisi käytetty listaa: Mitä Suomi lukee.

Lisäys 2. Sedis ehdotti , että vastaiskuna blogimaailman viihteellistymiselle kulttuurista kiinnostuneiden pitäisi tilata Blogilistalta kaikki kulttuuriblogit, kuten käsityöbloggaajat tilaavat toistensa blogeja, ja ovat sillä tavoin vallanneet Blogilistan eniten luettujen listasta puolet. Maalainen ja Mette komppaavat Sedistä.

Mutta tilaaminen ei ole aivan yksinkertainen. Yritin tehdä sitä hommaa Blogilistan kulttuurikanavan kautta. Siellä on vain viimeksi päivittyneet blogit. Aina kun olin tutustunut ja klikannut jonkin minua kiinnostavan blogin omiin suosikkeihini, kanavan lista pomppasi alkuun, ja piti aloittaa listan vierittäminen alaspäin uudelleen. Se alkoi ottaa hermoon. Kanavasysteemi ei ole minusta toimiva. Toisekseen, jos onnistuisinkin tilaamaan kaikki kulttuuriblogit, niin en ikinä ehtisi lukea niitä. Tai no, ehkä eläkepäivillä, mutta nyt on romaanin kirjoittaminen menneillään, ja silloin ei pysty paljon lukemaan, eikä kirjoittamaankaan mitään muuta.

Heijastuksia

Jyry kivellä

Valokuvatorstain 83. aihe on heijastuksia. Mieleeni tuli heti Medusa, jonka kuvasin tietokoneen ruudulta, kun katselin DVD-elokuvaa Stendhalin syndrooma, mutta en tiedä ovatko sellaiset kuvat sallittuja täällä , joten laitan Medusan kakkossijalle.

Caravaggion Medusan pää on Uffizin galleriassa, Firenzessä

Kuva liittyy alustukseen Kauneus ja kauheus, jonka pidin viime kesänä Mukkulan kansainvälisessä kirjailijakokouksessa.