perjantaina, maaliskuuta 21, 2008

Peter Handkesta

Pitkänäperjantaina voi käydä kuuntelemassa Bachin Matteus Passion Erbarme dich - aarian Michael Cancen laulamana täältä, ja lukea Kemppiseltä lisää Matteus Passiosta.

Saaran blogissa on keskusteltu Peter Handkesta. Aika vähän ymmärtämystä hän on keskustelussa saanut osakseen. Hän on vaikea kirjailijalle suurelle lukevalle yleisölle, koska hänen kirjoissaan ei ole juonta eikä suurta tarinaa. Hän itse määrittelee olevansa konservatiivinen klassinen kirjailija New York Timesin haastattelussa.

"Peter Handke oli 1960-luvulla samanlainen ” kirjallinen kauhukakara” Saksassa kuin Saarikoski Suomessa . Hän on pystynyt jatkuvasti kirjoittamaan tiukkaa ja korkeatasoista proosaa. Hän ei tietääkseni ole myynyt julkisuudelle yksityiselämäänsä, vaan shokeeraavia mielipiteitään, jotka ovat herättävät mediassa valtavaa huomiota. Hän osaa sen taidon. Täytyy olla karaistunut luonne että kestää sellaisen hyökytyksen minkä saa julkisuudessa osakseen, kun esittää poikkipuolisia mielipiteitä, " kirjoitin Handkesta vuonna 1997. (Mistä löytäisin sen lukijan)

Kävin Saaran kirjakaupassa ostamassa kahdella eurolla Peter Handken Riisutun epäonnen, josta olen kirjoittanut aikaisemmin Kirjailijan päiväkirjassa. Minä pidän Handken meditatiivisesta tavasta kirjoittaa. Hän pohtii Riisutussa epäonnessa miksi lahjakkaasta tytöstä ( hänen äidistään) kehittyi sovinnainen nainen joka uppoutui arkipäivän joutaviin pikkuasioihin, naamioi itsenä TYYPIKSI, kätki kaiken henkilökohtaisen ja tuli tyynen keskiluokkaiseksi " matkimalla avuttomasti keskinäisessä kanssakäymisessä ennen kaikkea naisten keskuudessa yleistä keskiluokkaista toistensa arvostelua, jossa toinen on tyyppiäni, mutta minä taas en hänen, tai minä hänen, hän ei minun, tai jossa olemme luodut toisillemme tai toinen ei voi sietää toista, jossa näitä kanssakäymismuotoja pidetään jo hyvinkin sitovina sääntöinä..." ( s. 42-43 suom. Arja Rinnekangas). Handken äiti menetti keskiluokkaisuudelle autenttisen minuutensa ja päätyi 51-vuotiaana itsemurhaan.

Minulle Riisuttu epäonni on tärkeä kirja sen takia, että olen yrittänyt kirjoittaa omasta äidistäni, joka kuoli 46-vuotiaana, mutta en ole useista yrityksistä huolimatta innostunut. Handke kirjoittaa äidistä kirjoittamisen vaikeuksista seuraavasti: "... koska olen vain kuvailija enkä voi ottaa kuvailtavan roolia, ei minulta onnistu etäisyyden ottaminen. Vain itsestäni voin ottaa etäisyyttä; äidistäni ei tule millään, kuten muulloin itselleni käy, liikuteltavaa ja itse liikkuvaa, yhä enemmässä määrin iloista roolihahmoa. Hän ei antaudu esitettäväksi, jää käsittämättömäksi, lauseet tippuvat jossakin hämärässä ja lojuvat paperilla sikin sokin." (s. 49)

Handken kirjat ovat pieniä kooltaan ( ulkonaisesti), mutta monikerroksisia. Ne ovat niin tiiviitä, ja siksi hitaita lukea, mutta niihin voi palata yhä uudestaan. Tiedoksi Handken Jukeboksista -kirjaa saa asematunnelin Kirjatorilta kahdella eurolla. Olen kirjoittanut siitä kirjasta aikaisemmin täällä.

Handkelta on ilmestynyt äskettäin suomeksi Don Juan ( hänen itsensä kertomana), suom. Markku Mannila , kustantanut Lurra Editions. Näyttää siltä että harvinaisia kirjallisuuden makupaloja julkaisevat nykyään pienet kustannusliikkeet. Näin kirjoittaa kirjan kertoja: "Minä voin todistaa sen: Don Juan on toisenlainen. Minä näin hänet sellaisena joka on uskollinen - uskollisuuden henkilöitymänä. " Ja minulle hän oli muutakin kuin pelkästään ystävällinen - hän oli huomaavainen."

PS 1. Politiikan arvointi -blogin kirjoittaja Juhani Kahelin kertoo mitä kirjailijat ja kustantajat puhuivat Villa Kivessä paneelikeskustelussa 4.3. aiheesta Muuttuuko kirjallisuus.
Kirjallisuudesta kiinnostuneiden kannaattaa klikata blogi suosikkeihinsa.

PS 2. Päätin ottaa arkistokäyttöön Bloggerissa olevan Kirjailijan päiväkirja, jonne lisään aikaisemmin kirjoittamiani kirjallisuusaiheisia juttuja milloin ehdin. Blogi ei ole Blogilistalla enkä aio sitä toistaiseksi sinne ilmoittaa.

5 kommenttia:

Teemu kirjoitti...

Löysin kirjatorilta myös Riisutun epäonnen kahdella eurolla :).

Anita Konkka kirjoitti...

Sieltähän minäkin kävin sen hakemassa. -:)

Jukka kirjoitti...

Itse tutustuin Handkeen vasta tämän Don Juanin kautta, kun sattui kirjastossa vastaan heti Hesarin jutun jälkeisenä päivänä. Kaunis tyyli, tekee mieli perehtyä tyyppiin laajemminkin. Siispä kiitos Kirjatori-vinkkauksesta.

Teemu kirjoitti...

Kiitos Anita kommentistasi. Niinhän se on; hyvän ja huonon runouden erottaa helpostikin, mutta mikä on hyvä runoilija, sitä vainen kysyin. Käsittääkseni runoilijan "hyvyys" ei vielä riitä liittoon pääsemiseksi.
Liitänpä blogini Blogilistalle, kiitos vinkistä!
Hesaristapa minäkin Handken bongasin. Mukavaa pääsiäistä :)!

SL kirjoitti...

Jopas oli Saaran blogissa keskustelua Handkesta... ja "vaikeista" kirjailijoista. Huhhuh.

Handke on siinäkin mielessä hankala tapaus, että on puolustanut Serbiaa. Sehän on rikos sananvapauden, mielipiteenvapauden ja yleensä vapaudenpuolustajien keskuudessa. Epäilemättä PEN puuttuu asiaan ja kieltää...