lauantaina, maaliskuuta 22, 2008

Pääsiäisrunoja

Ikoniseinä Kishissä

Pääsiäisrunoja on googlattu täältä viime päivinä. Mieleeni tuli, että Tohtori Zivago - romaanin lopussa on ainakin kaksi pääisiäisrunoa, toinen on Piinaviikolla ja toinen on Getsemane. Ne ovat Helvi Juvosen runosovituksia Juhani Konkan raakakäännöksistä, pitkiä runoja molemmat. Marja-Leena Mikkola on muutama vuosi sitten suomentanut suoraan venäjänkielestä Tohtori Zivagon runot ja muitakin Pasternakin runoja. Kokoelman nimi on Sisareni, elämä. Lainaan siitä kokoelmasta Piinaviikolla- runon lopun. Piinaviikko päättyy keskiyöllä, ja tänä iltana päätyy Teemalla draamasarja Tohtori Zivagosta , joka on ollut minulle pieni pettymys.
...
Maaliskuu viskooo lunta
kirkon eteiseen ja rampain parveen,
kuin oven luona ihminen
olisi arkin kannen avannut
ja kaiken rihmaa myöten jakanut.

Ja laulu jatkuu aamunkoittoon,
ja evankeliumit ja psalmit,
kylliksi surtuaan ja itkettyään,
virtaavat autiolle kadulle
himmeään lyhdynvaloon.

Nyt vaikenevat ihminen ja eläin,
kun pimeässä kuuluu kevään huhu:
pian ilmat selkenevät - kuoleman
voi ehkä piankin voittaa
ylösnousemuksen voimanponnistus.

PS. Blogilistalla on uusi kirjallis-poliittinen blogi Neonvalot, joka ei blogina ole uusi. Kunhan ehdin siirrän sen blogini oikean sivupalkin listaan. Niin, kunhan ehdin siivosta sivupalkkia!
Saa nähdä koska se aika tulee.

Siivoamisesta tuli mieleen noidat jotka lentelivät viime viikolla näyteikkunassa. Taustalla näkyy heijastuksena töölöläisiä punatiilitaloja, Helvi Hämäläisen Säädyllisen murhenäytelmän miljöötä. Siinä muuten kirja joka on jäänyt lukematta. En ole päässyt alkua pitemmälle kirjan monisanaisuuden takia.

Hyvää pääsiäistä kaikille lukijoille!




9 kommenttia:

Jari Sedergren kirjoitti...

Sattumoisin Zivagoa luetaan täälläkin, kun tuli vieraan kanssa puhetta pari päivää sitten.

Puoliohjautuvia sattumia.

Ripsa kirjoitti...

Anita, miksi Zivago oli sinulle pettymys?

Senkö takia että se ei seuraa kirjaa? Tuossa eilisessä viimeisessä osassa oli Pasternakin se runo joka päättyy että "Ei elämää kuin peltoa voi ylittää".

Minä en ole LUKENUT Pasternakia oikeastaan ollenkaan, enkä ainakaan Tohtori Zivagoa, joten minulla ei ollut minkäänlaisia ennakko-odotuksia.

Ajattelin katsoessani että Pasternak painostettiin olemaan vastaanottamatta Nobelia, koska hän antaa niin hirveän kuvan vallankumouksen jälkeisestä sisällissodasta.

Eivät johtajat voineet myöntää edes vuosikymmeniä myöhemmin miten kauhean hinnan tavalliset ihmiset joutuivat hallitsemattomasta vallanvaihdoksesta maksamaan. Useimmat hengellään.

Anita Konkka kirjoitti...

Odotin Zivagosta enemmän koska saman ohjaajan Saatana saapuu Moskovana oli niin upean monikerroksinen draamasarja - ja lisäksi uskollinen alkuperäisteokselle. Mielestäni ohjaaja ei ollut saanut otetta Zivagosta, hänen olemuksestaan.Se jäi aika ulkokohtaiseksi.

Romaanina Zivago on vähän vaikeasti hahmotettava, siinä on niin paljon henkilöitä, erilaisia aineksia ja kulttuuripohdiskelua.

Ei sisällissodan kuvaus kirjassa ole se pointti miksi Pasternak joutui epäsuosioon, vaan se on hänen hänen kriittinen asenteensa vallankumousta ja kommunistista ideologiaa kohtaan.

Stalin muuten pelkäsi Pasternakia eikä uskaltanut likvidoida häntä. Stalin uskoi hänellä olevan yliluonnollisia kykyjä. Muistaakseni Nadedza Mandelstam kertoo muistelmissaan Stalinin suhteesta Pasternakiin. En tiedä onko se kaikki vain legendaa, mutta joka tapauksessa Pasternak säilytti henkensä, kun niin moni muu kulttuurihenkilö Stalin aikana menetti sen.

Ripsa kirjoitti...

Voi se tietysti niinkin olla.

Toisaalta niin raivoisaa sisällissotaa kuin mitä Neuvostoliiton alkuvuosina oli, on nähty varmaan vain Suomessa ja Espanjassa.

Tässä leffassa näytettiin se, miten vallankumoukselliset valtaan päästyään aloittivat likvidoinnin suunnilleen heti.

Että ehkä siinä mielessä oli kyse Pasternakin anti-kommunismista.

Tosin tismalleen samoin käy missä tahansa sotilasvallankaappauksessa. Bolshevistithan olivat vähemmistö.

Tarinoita Stalinin henkiuskovaisuudesta on näköjään aika paljon. Olisiko Mestarin ja Margaritankin kohtalo johtonut sitten paljosta henkimaailman käsittelystä?

Anita Konkka kirjoitti...

Juu, niin aloittivat likvidoinnin. Toksovaan, isäni syntymäpitäjään, Koirankankaalle tuotiin autokolonnittain teloitettavia Pietarista. Heidän joukossaan oli mm. Anna Ahmatovan ensimmäinen mirs Lev Gumiljov. Minunkin isovanhempani vangittiin jo vuonna 1919, mutta kun olot olivat sekavat niin he pääsivät pakenemaan Suomeen. Palasivat parin vuoden kuluttua, kun eivät viihtyneet Suomessa, ja joutuivat 30-luvulla Siperiaan.

Anonyymi kirjoitti...

Jossain aiemmassakin kirjoituksessa mainitset Ahmatovan ensimmäiseksi mieheksi Levin. Lev oli kuitenkin hänen poikansa, puoliso oli Nikolai.

Tiedätkö, missä päin Toksovaa Koirankangas sijaitsee?

Makkara

Anita Konkka kirjoitti...

Kiitos oikaisusta, isän ja pojan ovat tosiaankin menneet sekaisin minulta Tiedän missä Koirankangas on. Sinne menee vanha kiinalaisten rakentaman sotilastie entisen Konkkalan kylän lävitse. Sitä kylää ei ole ollut olemassa sitten 30-luvun.

Anonyymi kirjoitti...

Mihinkähän ilmansuuntaan se mahtaisi olla Toksovasta? Kiitos!

Makkara

Anita Konkka kirjoitti...

Voivoi, minä olen kehno näissä ilmansuunta-asioissa. Siitä on niin kauan kun kävin siellä ( 80-luvun puolivälissä). Silloin se oli sotilasaluetta, portilla luki: Pääsy kielletty ampumisen uhalla. Mutta ei siellä vartijoita ollut. Paikalliset asukkaat kävivät siellä marjassa ja sienessä.