Sukupuolitesti via Sirontaa keulassa.
| |||||
| |||||
|
Sukupuolitesti via Sirontaa keulassa.
| |||||
| |||||
|
Mitä kohtalo muuta on kuin lapsuuden tihennys;
ja
Rakas, vain sisimmässä on maailmaa. Pelkkää muuntumista on elämä…
Tänään kävi 10.000 vierailija ( unique visitor) Sanat- blogissa sen jälkeen kun syyskuussa asensin sivulle ExtremeTracking-laskurin. Hän oli satunnainen kävijä Länsi-Suomesta. Hän tuli Google-haun kautta ja etsi täältä Kalevalan miehiä.
The Gender Genie thinks the author of this passage is: male!
Koetekstinä oli lyhyt luku englanninkielelle käännetystä Hullun taivaassa - kirjasta. Kirja ilmestyy keväällä 2006 Jenkeissä ja kääntäjä on mies, mutta koetekstin käännöksen on tehnyt nainen. Tulos ei kovin imarteleva. Talvi Ravennassa -kirjasta lähtien olen pyrkinyt vapautumaan miehenkielestä. Ei kai siitä ikinä irti pääse, koska kulttuuri kirjoitetaan isänkielellä. Mutta elämä puhutaan äidinkielellä.
Kokeilin samaa tekstiä ranskankielellä. Tulos taas: mies! Ja sitten suomenkielellä. Tulos: nainen! Kieliohjelma löysi tekstistä vain yhden sukupuolitetun sanan, se oli "me," jonka se luokitteli naissanaksi. Luultavasti ohjema osaa vain engantia.
Ja nyt takaisin sänkyyn potemaan flunssaa.
Konkan demokraattinen tasavalta
Palattuani Hyvinkäältä kotiin surffailin netissä ja löysin demokraattisen tasavallan, jonka nimi on Konkka. Se sijaitsee läntisellä Tyynellämerellä. Tutkittuani asiaa tarkemmin, totesin että Konkan tasavalta sijaitsee bittiavaruudessa. Joku on sen sinne perustanut ja suunnitellut sille oikein lipunkin. Kuva yllä. Jokainen joka haluaa perustaa oman valtion, voi käydä tekemässä sen täällä.
Unimiete maailmalta
Googlen kautta löytyi unimietelmä: "If inner and outer goals are very different, the conflict can create evil nightmares with the purpose of forcing the dreamer to change the direction of her or his journey ~Anita Konkka~ Tuntui jollakin tavoin tutulta, ehkä olin kirjoittanut niin Nainen unen peilissä – kirjassa, mutta sitä kirjaa ei ole käännetty englanniksi. Google viittasi The Plumblutt Chronicles – blogiin, jonka kirjoittaja asuu toisella puolella Hudson-jokea, New Jerseyn Belle Villessä. Kirjoitin hänelle ja kysyin mistä hän on löytänyt unimietelmäni. Kahden minuutin kuluttua tuli vastaus. Hän oli löytänyt sen Anyara-sivustolta, ihastunut ja laittanut sen blogiinsa kuukauden mietteeksi viime elokuussa. Kuka sanoikaan, että maailma on kylä. Sitä se Internetin aikana varsinkin. Osallistuin Anyara-sivustojen ylläpitäjän kanssa samaan uniryhmään joskus 1990-luvun alussa. Olin jo pari vuotta miettinyt unikirjan kirjoittamista, mutta sen uniryhmän jälkeen rupesin töihin tosissani.
Näkivätkö muinaiset egyptiläiset tulevaisuuteen?
Minun suosikkejani kummallekin listalle olivat: Eira Stenbergin Ovien takana, Henrika Ringbomin Sonjan kertomus ja Kaarina Valoaallon Nooakan parkki. Yksi meidän raatilaisista piti Stenbergin kirjaa hämmentävänä. Olen kirjoittanut kirjasta lokakuussa otsikolla Black but Comely, jotenka siitä ei nyt enempää.
Ringbomin kirja ei ole helppolukuinen, se on tiivis ja tiukkarakenteinen yhden yön romaani, psykologinen thilleri, joka käsittelee armomurhaa ja syyllisyyttä. Sonja rakentaa kertomusta Maaretin elämästä josta ei tiedä yhtään mitään. Yhdessä vaiheessa olin jättää kirjan kesken, kun minua ärsytti Sonjan manipuloiminen ja ylhäältä päin kertominen. Onneksi pääsin sen vaiheen yli ja luin kirjan loppuun. Se on sellainen kirja joka jäi mieltä askarruttamaan. Tuli muuten mieleen Raskolnikovin ja tutkintotuomarin keskustelu Dostojevskin Rikoksessa ja rangaistuksessa. Ensimmäiset lauseet Ringbomin kirjasta: Ihminen voi elää monta vuotta sielu särkyneenä. Niin, on luultavaa että jos sieluun on kerran syntynyt kunnon halkeama, sen kanssa joutuu elämään kauan. Sillä särkynyt sielu ei mitenkään halua nähdä säröään, se tekee kaikkensa, jotta pääsisi näkemästä sitä. Kirjasta lisää täällä.
Valoaallon kirjaa en ole vielä lukenut, mutta ihastuin kirjaan ja päätin ottaa sen omalle listalleni, kun yksi raatilaisista luki näytteitä siitä. Valoaalto on omanlaatuisensa kirjailija kaikkien valtavirtojen ulkopuolelta saman kuin Jyrki Pellinen. Ei heidän kaltaisiaan kirjailijoita miltä listoilta löydy. Kilpailuraatien jäsenillä ei ole aikaa paneutua lukemaan huolella kirjoja, se on kerta kaikkiaan mahdoton urakka - sama jos pitäisi käydä kahdessa tunnissa modernin taiteen museo lävitse ja nimetä sieltä 6-8 parasta teosta. Sitä ei yksinkertaisesti jaksa ottaa vastaan niin paljon teoksia. Ja sellaiset kirjat , jotka eivät heti avaudu ja joissa on jotain omituista kulmaa tai särmää, jäävät ilman muuta kilpailun ulkopuolelle.
Nyt täytyy ruveta valmistautumaan illan esiintymiseen Hyvinkään kirjastossa. Flunssakin tulossa, ja päivä alkoi kurjasti. Poltin vesipannuni pohjan sähkölevyllä, karmea savu levisi huusholliin. Piti lähteä Itäkeskukseen ostamaan uusi vesipannu. Samalla tuli ostetuksi esiintymishame.