keskiviikkona, kesäkuuta 16, 2010

Kirjailijan ja kustantajan suhteesta

Ninni ja  Simo 010
Kirjailijan työnurkkaus.  Olisipa   kirjailijan ja  kustantajan suhde  yhtä levollinen  kuin  supervisor Ninni kuvassa.

 Doris Lessing   kirjoittaa  omaelämäkertansa toisessa osassa ( Varjossa vaeltaja, sivut 128-139)  kustannusmaailman muutoksesta.  Hänellä on asiaan lähes  viidenkymmenen vuoden perspektiivi. Hän sanoo, että   entiseen aikaan  kustannusmaailman  sydän oli kirjailijan henkilökohtainen suhde  kirjailijaan.  Kustantajat olivat miehiä jotka  rakastivat kirjallisuutta. He  etsivät uusi kirjailijoita, hoivasivat heitä, pitivät saatavilla kirjoja joita  myytiin vain muutamia satoja kappaleita.   Kirjailijan ensimmäistä  romaania tai novellikokoelmaa pidettiin hengissä, sitä ei pantu alennusmyyntiin. Nykyään  kaikki on toisin. “ Me olemme pelkkää matkatavaraa, samanlaisia hyödykkeitä kuin kirjoittamamme kirjat,” Lessing sanoo.  Hänen mukaansa  ajatustakaan ei suoda sille  hauraalle suhteelle joka syntyy kirjailijan ja kustannustoimittajan välille. Nykyään   kustantamoissa työskenteleviä toimittajia kohdellaan yhtä  kovakouraisesti kuin kirjailijoita.

“Kustantajista, parhaistakin, on hetkittäin ärsyttävää, suorastaan sietämätöntä, ettei omaisuutta, joka kirjailijassa tuottaa hyvää  kirjallisuutta, voi hallita. Kaikki muu on hallittavissa. Mutta nämä itseensä niin tyytyväiset kirjailijat voi passittaa signeeraamaan kirjojaan ja antamaan ääliömäisiä haastatteluja. Niiden renkaiden läpi heidät voi panna hyppäämään ja kirjata sen sopimukseenkin. Usein kustantajat yrittävät päästä kirjailijoista kokonaan eroon.  He kehittelevät hankkeita, joissa romaaneja laaditaan tietokoneeseen syötetyistä juonista jonkin tietyn kaavan mukaan. Mutta kumma kyllä näissä  romaaneissa  ei ole sitä elinvoimaa ja sähköä joka on kaiken kustantamisen ydin.” ( suom. Eeva Siikarla.  Kirja on ilmestynyt englanniksi vuonna 1998, suomeksi 2010.)

Suomalaisen  kustannusmaailman  turbulenssi  henkilöityy  tällä hetkellä  Sofi Oksaseen ja  Werner Söderströmiin, mutta  taustalla  vaikuttavat paljon  isommat  asiat kuin  otsikoihin  nostetut“potkut.”   Kustannusmaailma ja  painotalot elävät  e-kirjan tulon /pelon takia  suurta muutoksen aikaa.   E-kirja on yhtä  mullistava  keksintö  kuin Gutenbergin painokone, kuten Kaari  Utrio  sanoi  Kirjailijaliiton kevätkokouksessa. Samassa kokouksessa  käsiteltiin liiton jäsenille lähettyä   kyselytutkimusta kirjailijan ja kustantajan  suhteesta.   En muista  kuinka  monta  prosenttia kyselyyn vastanneista oli tyytymättömiä/ tyytyväisiä kustantajasuhteeseensa.   Soisin että kyselyn tulokset  julkistettaisiin.

 Lisäys  18.6.  Kommenteissa Tiina Pystynen  kertoo  kyselytutkimuksen tuloksista.

Doris Lessing on toiveikas. Hän kirjoittaa, että yksikään suurista kustannusimperiumista ei tuota paljon. “Tällä alalla pieni on todella kaunista. Ehkä me pääsemme palaamaan tilanteeseen, jossa kustantajat välittävät siitä, että kirjat toimitetaan hyvin ja jopa oikoluetaan kunnolla.”


Lessingin mukaan kaikkein olennaisinta “ovat kirjat jotka voivat olla vain vähemmistön lukemistoa eikä sitä muuta mikään meuhkaaminen ja myynninedistäminen, ja ne ovat parhaita ja –kaikessa hiljaisuudessa, salaa ja huomaamatta – vaikutusvaltaisimpia, ne luovat aikansa kirjallisuuden tason ja sävyn.”

14 kommenttia:

Tuure kirjoittaa kirjoitti...

Lessing on kyllä todella ansioiutunut kirjoittaja - nämäkin ajatukset jotka lainasit häneltä olivat todella mielenkiintoisia. Kaari Utrion lause oli myös tosi fiksu.

Kiitos mielenkiintoisesta postauksesta liiittyen tähän kohuun, josta spekuloidaan kaikkialla. Minulakin on olut sellainen olo,että entisajan kustantajilla oli rakkaus kirjallisuuteen, nyt riittää päätevyys viestinnästä ja kirjallisuudesta ja toimittajanaivot. - Ehkä, en totuutta tiedä.

Ripsa kirjoitti...

Meillä oli suvussa kirjailija, joten jotain tiedän miten asiat ennen aikaan kulkivat. Kyllä minä sen käsityksen sain, että 30-luvulla kirjailijoilla oli luottolukijansa, jonka ei tarvinnut olla ystävä, mutta piti olla semmoinen joka osasi sekä arvostella että tukea. Siis semmoinen lukutaitoinen tapaus.

En tiedä pätikö se kaikkiin. Miten oli sinun isäsi laita?

Anonyymi kirjoitti...

Lessingin viisaita sanoja!

Hienoa kuitenkin, miten voimakkaan keskustelun "talouden uskomusjärjestelmä" on kustannusalaa sivuten aiheuttanut. Mutta, mutta.

Tuollainen kehitys on tietenkin ollut nähtävissä kun tuota(kin) alaa näyttävät ohjaavan ainoastaan "taloudelliset arvot".

Ehkä heiluri kääntyy sitten kun mikään muu kuin talous ei ole enää yhtään mitään?

-rh kirjoitti...

"ja antamaan ääliömäisiä haastatteluja. " - Lessing näkee.

Joo, mutta ajattelijat voivat puhua asiaakin, se vahva puoli,
esim. rokkihaastatteluihin verrattuna. Niissä on enää asiaa yhdessä miljoonasta.

Anita Konkka kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Anita Konkka kirjoitti...

Poistin edellisen kommenttini, koska siinä oli lukihäiröinen kirjoitusvirhe.

Poistetun kommentin asia oli tämä: Olisi kiinnostavaa tietää mikä on se sopimusrikkomus, joka kriisiytti Sofi Oksasen ja Södikan suhteen niin pahasti, että Södika ei enää halunnut jatkaa suhdetta. Se lienee liikesalaisuus. Jotain konkretiaa pitäisi saada tuohon absurdiin tapahtumaan.

Anonyymi kirjoitti...

Jo jonkin aikaa sitten eräs entinen syyttäjäviranomainen joutui lähtemään eräästä TV-ohjelmasta verrattuaan erään sittemmmin valituksi tuleen presidentin isoäitiä apinaan. Tiettyä respectiä ja käytöstä pitää osoittaa. Eikä puuroja ja vellejä pidä sekoittaa. Noin yleensä siis. Pohtii lukija. Mikäli meiltä nyt mitään jakoa mihinkään kirjoihin/kirjailijoihin liittyvään sallitaan.

ex-vuosaarelainen

anita kirjoitti...

Tiina Pystynen pyysi liittämään seuraavan kommentin:



Minäkin olen odottanut Kirjailijaliiton ulostuloa kirjailijakyselyn
tuloksista ja olin pettynyt kun Kirjailijalehdessä ei ollutkaan mitään.

Tein muistiinpanoja itselleni liiton tilaisuudessa ja niiden mukaan
kyselyyn vastanneista kirjailijoista 65% koki suhteensa kustantamoon
hyväksi, 36% puolestaan koki tulleensa kohdelluksi huonosti ja
tutkimuksen mukaan aiheellisesti!

Isoissa kustantamoissa oli ongelmia, Pienissä kustantamoissa osa
kirjailijoista oli hyvin tyytyväisiä, mutta osa hyvin tyytymättömiä.
Keskisuurissa kustantamoissa tuntui menevän parhaiten.

Harmi, ettei niitä kustantamoita, joissa kirjailijoita tunnuttiin
kohtelevan parhaiten voinnut kuitenkaan paljastaa. Mistäköhän syystä?
Olisihan ollut kiinnostavaa ottaa selvää, miksi juuri näiden
kustantamoiden suhde kirjailijoihin oli niin hyvä.

terveisin Tiina Pystynen

-rh kirjoitti...

Edellä:
"Harmi, ettei niitä kustantamoita, joissa kirjailijoita tunnuttiin
kohtelevan parhaiten voinnut kuitenkaan paljastaa."

No, johan on kilttiä.
Hmmm.. Miten olisi, auttaisi asiaa pienen tietovuodon junaileminen sieltä-täältä?

Sami Liuhto kirjoitti...

Ja Tuula-Liina Varis ei kommentoi, "on niin hankala aihe"? Tulee mieleen viimesyksyinen Haavikko-Saari-tapaus.

Anita Konkka kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Anita Konkka kirjoitti...

Anna Bajarsin pomo Jacques Eijkens tänään (22.6.) Hesarissa:

"On tärkeää, että kustannuskonseptin taustalla on kiinnostava persoona. Ihmiset eivät halua vain kirjaa, he haluavat kirjailijan."

Just joo. Näin ajetaan hyvää kirjallisuutta alas. Eikö riitä että osaa kiinnostavia kirjoja. Tämä on sitä kirjailijan kaupallistamista, mistä Doris Lessing kirjoittaa k kitkerästi ja niin osuvasti muistelmissaan.

Juha Suoranta kirjoitti...

Kuin Eijkensin lausuman jatkeeksi: "Tarvitsin töitä ja halusin sellaista valtaa, jota ei pystytä ottamaan minulta pois. Tiesin median mekaniikan ja sen kiinnostuksen raflaaviin asioihin. Niinpä päätin pukeutua ja puhua kuin bitch ," sanoo kirjailija Unni Drougge (http://fi.wikipedia.org/wiki/Unni_Drougge)

Anita Konkka kirjoitti...

Käyhän se bitchiksi ryhtyminen jos on nuori ja nätti nainen. Entä jos on vakamielinen mieskirjailija kuten vaikkapa Hannu Raittila?