Sotalasten muistomerkki Tampereella ( 23. luukku)
Pienoisveistos jonka tekijää en tiedä, on rautatieaseman ulkoseinällä. Se osui sattumalta silmääni eilen kun odotin Pirkkalan lentokentälle vievää bussia.
Jotka jakavat muistonsa
jäävät yksin heti kun tulkee hiljaisuus.
Heitä hipaiseva ruoho puhkeaa heidän uskollisuudestaan.
Mitä sanoitkaan? Puhuit niin kaukaisesta rakkaudesta
että se yhtyi lapsuuteesi.
Niin monenmoista harhautusta muistissa!
René Char. Laillinen järjestys on joskus epäinhimillinen. Suom. Jussi Kylätasku. Ranskankielisen runouden antologiassa Sanat että tietäisimme. Toimittanut Mirja Bolgár (WSOY 1975) Tämä Charin runo on minun lempirunoni, on ollut jo vuosia.
3 kommenttia:
Joulua Luxemburgiin ja hyvää alkavaa vuotta 2009 !
t. väli-Suomesta
Hyvänen aika! Minä tamperelainen en ole tuota veistosta huomannut. Mikä häpeä! En muista siitä koskaan kuulleenikaan, vaikka olen Tampereen patsaista saanut opastustakin ja niitä kuvista tutkinut. On mentävä joulun aikaan katsomaan oikein läheltä.
Joulurauhaa, jouluiloa!
t. Hilma
Runo on hyvin puhutteleva ja tosi.
Lähetä kommentti