Helsinki, Mannerheimintie, joulukuu 2008Sarjasta Äkkiä loikkasin korkealle
Nuoruusvuosinani tapasin pitää hauskaa,
etsin aina paikat joissa meno oli villiä,
halusin pukeutua hanhenpoikasen sulista tehtyyn viittaan,
ratsastin valkoturpaisella raudikolla.
Aamulla kuljin Hsin-fengin torin kautta,
illan tullen juovuin He-yangin kukkia ihailessani.
Kun kysyttiin tiedänkö minne palaan yöksi,
osoitin hymyillen sormellani Mo-ch'oun ilotaloa.
Ryokan. Suuri hupsu. Suom. Kai Nieminen ( Basam Books 2000)
Nuoruusvuosinani tapasin pitää hauskaa,
etsin aina paikat joissa meno oli villiä,
halusin pukeutua hanhenpoikasen sulista tehtyyn viittaan,
ratsastin valkoturpaisella raudikolla.
Aamulla kuljin Hsin-fengin torin kautta,
illan tullen juovuin He-yangin kukkia ihailessani.
Kun kysyttiin tiedänkö minne palaan yöksi,
osoitin hymyillen sormellani Mo-ch'oun ilotaloa.
Ryokan. Suuri hupsu. Suom. Kai Nieminen ( Basam Books 2000)
3 kommenttia:
Ah, musta joulupukki!
Ei tuo ole trapetsi, trapetsi on se jolla Tirlittan temppuili, siellä teltan yläosassa, jossa otetaan kiinni keinusta ja päästetään irti kuoleman uhalla.
Tämä pukki tai tonttu kävelee nuoralla. Miten onkin saanut jännitetyksi tarpeeksi kireälle puiden väliin?
Sama tonttu tanssii narulla Teräsmiehen vaatteissa, ihailtavaa tsapainoilua vuodesta toiseen.
No, ei tietenkään trapetsi, vaan nuora. Sanat ja käsitteet menevät sekaisin, kun kirjoittaa keskiyökkä. Eihme ettei tekstissä ole enempää kuin yksi kirjoitusvirhe.
Lähetä kommentti