maanantaina, joulukuuta 08, 2008

Kun vanhenee

8. luukku
Helsinki, Uutela, Skatan tila

Kolme haikua Santōkan kokoelmasta Vastapäätä kapakka. Suomentanut Kai Nieminen (Basam Books 2002)


ikänäköisyys ja likinäköisyys

sekoittuvat toisiinsa

talvi on tullut


alan vähitellen muistuttaa isääni

jota ei enää ole


epäsäännöllistä elämää:

väliin kasvattelen partaa.

väliin ajan sen taas pois



Santōka (1882-1949) oli japanilainen zenmunkki. Hän vietti kiertelevää elämää, kulki kerjuukulho kädessä portilta portille, lausui suutria kadunkulmissa ja kirjoitti vapaamuotoisia moderneja haikuja. Kerjuupäiväkirjassaan hän sanoo: ”Kulkea, juoda, kirjoittaa –ne ovat Santōkan kolme päämäärää.”

2 kommenttia:

Ripsa kirjoitti...

Niin, kun ihminen vanhenee, siitä tulee tarpeeton romu.

Ja joutui Miinä Äkkijyrkkä kyyttö-karjoineen pois sieltä.

On se kumma että helsinkiläiset eivät saa niitä idiootteja pois virkamiespalleiltaan. Ensimmäiseksi teiltä menivät hienot puut, sitten meni toiselta puolen lahtea kuvanveistäjä karjoineen.

Siellä tarvitaan ilmeisesti vain peltilehmiä, eli autoja, noin yleensä.

anitak kirjoitti...

Ei se Miinan häätö oel vieä "kirkossa" kuulutettu. Häätö menee hovioikeuden käseittelyyn. Toivottavasti sieltä tulee Miinalle suostuisampi päätös ja Helsingin herrat joutuvat perumaan häätönsä.

Minusta vanhat kärrynpyörät, samoin
vanhat ihmiset ovat kauniita, siis he joita katkeruus ei ole rumentanut.