keskiviikkona, lokakuuta 01, 2008

Kotiseuturetki 2

Syksyä Munkkiniemessä

Kuva on Kadetintieltä, jossa asuin elämäni ensimmäiset kuukaudet. Kuvassa on Eliel Saarisen suunnittelema Munkkiniemen pensionaatti, myöhemmin rakennuksessa toimi kadettikoulu ja sen jälkeen Ilmavoimien esikunta. Nykyään siellä toimii valtion koulutuskeskus.

Eliel Saarisen " linnaa" vastapäätä urheilukentän toisella laidalla on entinen palokunnantalo, nykyään se on nuorisotalo. Sen alakerrassa toimii demostudio, jossa HIM, Don Huonot, Zen Cafe, Von Hertzen Brtohers, Egotrippi, Children of Bodom ja The 69 Eyes tekivät ensimmäisiä äänityksiä. (kts. Hesarin uutinen Munkkiniemen kuuluisa demostudio uhattuna).

Ensimmäinen Muncca-päivä pidettiin 1950-luvun loppupuolella. Olin innokas osallistuja, koska päivän teemana oli nuorisotalon saaminen Munkkiniemeen. Kesti yli 30 vuotta ennenkuin se saatiin vuonna 1990. Minä olin silloin auttamattomasti yli-ikäinen. Nyt nuorisotalon toiminta aiotaan lopettaa.

Palokunnan talon naapurissa viistosti Eliel Saarisen rakennusta vastapäätä oli Alvar Aallon kotitalo, nykyään museo, jonka pihalla kasvoi paratiisiomenapuu. Sen hedelmät viettelivät minut lapsena varkauteen. En ole sen koommin maistanut niin kitkerää hedelmää. ( Klikkaa kuvat isommiksi)
Munkkiniemen puistotien ja Solnantien kulmatalo, jonka viidennessä kerroksessa asuin lapsena ja nuorena, 4-vuotiaasta 21-vuotiaaksi. Alakerrassa on ravintola Solna, jonka perusti aikoinaan Erkko Kivikoski. Hänen perheensä asui kuudennessa kerroksessa meidän yläpuolellamme. Teinipoikana hän alkoi harrastaa jazzia ja osti trumpetin. Isäni joka kamppaili alakerrassa kirjailijan ongelmien parissa, ei voinut sietää hänen trumpetinsoittoaan, ryntäsi kerran yläkertaan kirves kädessä. Hän uhkasi, että jos se torven töräyttely ei lopu, hän tekee tällä kirveellä torvesta tuusannuuskaa. Siihen loppui Erkon soittaminen, hänestä ei tullut jazzmuusikkoa, vaan elokuvajohjaaja ja ravintoloitsija.

Lopuksi kuva nykymunkkalaisten nuorten luovuudesta:

Graffiti Munkkiniemen rannassa

PS. Arkkitehtuurista kiinnostuneille blogi elseplace jonka viimeisin postaus The Museum of Innocense, A Love Story by Orhan Pamuk saattaa kiinnostaa myös kirjallisuuden ystäviä.







4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

olipa mielenkiintoinen kulttuuriretki. Tuollaisessa kasvuympäristössä on pakko saada muutama ylimääräinen geeni lahjakkuusreserviin.

Iisi

Päivi Kannisto kirjoitti...

Kiitos, oli mukava katsella kuvia syksyisestä Suomesta. Toivottavasti talvesta tulee lumekas.

Anita Konkka kirjoitti...

Iisille, Munkkiniemen seudulla on kasvanut paljon kulttuurivaikuttajia, johtuneeko sitten ympäristöstä. Munkan yhteiskoulusta on tullut kaksi kirjallisuuden Finlandia-voittajaa, mikä on aika hyvä yhdelle koululle. Ei kaksi ilman kolmatta. Saa nähdä kuka se on. Seppo Heikinheimo on Mätämunan muistelmien alkuosassa listannut Munkan yhteiskoulun "nimiä".

Päiville, kiitos itsellesi ranskan kirjallisuuden esittelystä blogissasi.

Minä en totta puhuen kaipaa lunta enkä jäätä, tykkään enemmän Ranskan talvesta.

a-kh kirjoitti...

Mukava katsaus. Totta puhuen en minäkään kaipaa mainitsemiasi elementtejä - enää - sanottavasti.