
Se löytyy  Pikkuparlamentin edestä.  Kuka  tahansa voi käydä poimimassa sieltä ahomansikoita - ensi kesänä.   Viime kesän sato taisi jäädä kehnoksi, kun oli niin sateista.   Veistoksen nimi on 
Oma maa mansikka ja  tekijä  Jukka Lehtinen.

Vallan käytävä ja Matti  Arantilan seinämaalaus, jota  kansalaiset  eivät pääse ihailemaan, ellei nimi ole kirjassa  ja kutsu  käynyt.    Eduskunnassa  on nykyään  samanlaiset  turvatarkastuslaitteet kuin lentoasemilla.  Toista oli entiseen "hyvään" aikaan, jolloin  voi kävellä  ovesta sisään  kuuntelemaan täysistuntoja  ilman tarkastuksia.   16-vuotiaana kävin  poikaystävän kanssa tammipakkasilla lämmittelemässä, kun ei  ollut   rahaa   mennä  kahvilaan ja varpaat  olivat jäätyä.  Hihiteltiin   lehterillä   kansanedustajien puheille.  Niin minusta tuli  anarkisti.

Päivän lause: Taisin liioitella, onneksi ( 
klikkaa isommaksi).
Ovatkohan kansanedustajat jo löytäneet  seinämaalauksesta omat suosikkihahmonsa ja  -lauseensa?  Joku poliittinen  toimittaja voisi tehdä pienen gallupin.  
 
6 kommenttia:
Onneksi sentään vielä saa kuvata:) Hauskan teoksen ovat pystyttäneet. Jotenkin sopivan hullunkurinen ja ironinen, sopii erinomaisesti tuohon ympäristöön.
Koska osaltaan vaikutit tämän tarinan syntyyn, pistän linkin tähän
Kiitos linkistä. Hauska kuulla, että sait kimmokkeen tarinaan "eduskuntaraportistani".
http://akonkka.blogspot.com/2006/04/viimeinen-onnellinen-sukupolvi.html
Tuo vaikutti toisen tarinan syntyyn, josta sitten lähti tuo minkä julkaisin
Ahaa, se kimmoke olikin sieltä kaukaa kahden vuoden päästä.
hoksasin mansikat odotellessani seuralaista, mutten tiennytkaan etta niita saa kerata...
Lähetä kommentti