maanantaina, maaliskuuta 19, 2007

Minna ja miehet

Merkittävä päivä, liput liehuvat ensimmäistä kertaa naisen syntymäpäivän kunniaksi. On Minna Canthin syntymäpäivä - ja tasa-arvon päivä. Mutta eivät naiset ole vielä tasa-arvoisia, ja biologisesti eivät koskaan. Jotain edistystä sentään on tapahtunut. Uudessa eduskunnassa tulee olemaan ennätysmäärä naisia, 84 naisedustajaa. saa nähdä päästäänkö ensi vaaleissa sataan asti.

Joitakin vuosia sitten poimin Minna Canthin kirjeistä muutamia otteita siitä miten miehet hänen emansipaationsa suhtautuivat. Vuonna 1886 , kun kertomus Köyhää kansaa oli ilmestynyt, Minna kirjoitti Lucina Hagmannille:

"Tuskin uskallan enää kadulla liikkua. Ihan veisivät minut polttoroviolle tai laittaisivat Siperiaan, jos vaan voisivat. Kuvernööri Järnefelt on ristinyt minut "mädänneeksi toukaksi", antaa murhaavia katseita eikä tervehdi! Jumaliset ovat kahta kauheammat... Sanalla sanoen pauhina on suuri. Mutta ei me siltä kuolla. Ei väkevä nainen niin höyhenen tavoin sentään masennu. 'En pelkää vaikka piirittäis, Monta sataa tuhatta miestä. Ja verkkonsa kaikki virittäis' (nimittäin kaikki fennomaanit)".

Minna sai koko miehisen yhteiskunnan vastaansa, kun hän vaati naisille poliittista, ammatillista ja sukupuolista tasa-arvoa. Suurta närkästystä aiheutti hänen siveysoppinsa, jonka mukaan miesten tuli elää yhtä siveellisesti kuin naistenkin. Niaskysymys maksoi Minnalle Järnefeltien perheen ja Juhani Ahon ystävyyden. Vuonna 1887 Minna kirjoitti Hilda Aspille sydämistyneenä Juhani Ahoon joka oli julkaissut Savo-lehdessä Juorun jumalatar –nimisen pakinan:


”Kyllä saan jo vähitellen ruveta tyytymään. Kun 1. Helsingin kirkoissa varoitetaan seurakuntaa minusta, kun 2. Yliopiston professorit antavat arvonimen "rietas nainen" ja kun 3. ne jotka ovat likemmin oppineet tuntemaan, kuvaavat juorujen jumalattareksi ja vertaavat Potipharin emäntään, niin alkaa tuo jo riittää. Laskut selvänä maailman kanssa! Emme tule toisiamme kaipaamaa… Viha antaa voimaa ja kuntoa – ystävyys heikontaa ja laimentaa.”

Ei Minna mikään moralistitäti ja miestenvihaaja ollut. Häntä ei innostanut seksuaalikielteinen tolstoilaisuus eikä hän pitänyt sukuviettiä likaisena. 46-vuotiaana – naisen parhaassa iässä – hän vastasi sanomalehden kirjeenvaihtoilmoitukseen ja selvitti tuntemattomalle kirjeenvaihtotoverilleen (nimimerkki Mystikolle) millaista parisuhdetta hän kaipasi:

" Täydellinen vapaus on oleva liiton pohja, siitäkin olemme yksimieliset. On jotain hirmuisen raakaa tuossa "kihlauksen julkaisemisessa", "kuulutuksessa" ja "vihkimisessä"... nuo kahleet jotka ovat niin arvoa alentavaiset, että koko sielu nousee protestiin, kun sitä ajattelee. Minäkö noilla ulkonaisilla kahleilla tahtoisin väkisen kiinnittää miestä, joka muuten haluaisi minusta päästä!"

7 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos tietopitoisesta kirjoituksesta. Yhtä asiaa en tajunnut. Mitä tarkoitat biologisella tasa-arvolla?

Anitak kirjoitti...

Tarkoitan fyysisiä ominaisuuksia ja lisääntymistehtävää, joka vaikuttaa naisen yhteiskunnalliseen asemaan EsimerkKi: nuorten naisten pätkätyöllisyys.

laurakaura kirjoitti...

Minna Canthin kuolemasta on jo 110 vuotta, mutta silti emme ole vieläkään tasa-arvoinen kansa, huoh. Mielenkiintoinen teksti, olen itsekin jonkin verran tutustunut Minna Canthin tuotantoon.

Anitak kirjoitti...

Hei laurakaura, totta puhut, kovin hidasta on tasa-arvon edistyminen.

Kivari kirjoitti...

englantilainen Mrs Alec Tweedie vieraili 1897 Suomessa, kuten varmasti hyvin tiedättekin. Ensimmäisenä tämä rouva pisti merkille sen, että suomalaiset naiset ovat täysin tasa-arvoisia miesten kanssa. Minullekin se on ollut aina täysin itsestään selvä asia. Joten missä vika? Pitäisikö ruveta jotenkin geneettisesti muuttamaan naisen biologiaa, jotta hänen ei tarvitsisi tehdä pätkätöitä tai synnyttää.

Anitak kirjoitti...

Jaha enpä tiennyt Mrs. Alec Tweedlen vierailusta. Taisi olla niin lyhyt vierailu, ettei hän ehtinyt saada sisäpiirin tietoa

atronii kirjoitti...

En ole lukenut Canthin teoksia, mutta muistan hänen nimikkokatunsa Helsingissä.