Olen lukenut listan kirjoista 298 (osan niistä siksi että luin yliopistossa Englannin ja Ranskan kirjallisuutta) Lukematta on 702 kirjaa. On hyvä syy elää. Don Quijote on yksi keskenjääneistä kirjoista. Olin noin 8-9 –vuotias kun isä pani minut lukemaan sitä ääneen. Änkkäsin ja tankkasin outoja sanoja, eikä lukemisesta tullut mitään. Siitä lukukokemuksesta jäi vastenmielisyys Don Quijotea kohtaan. Toinen keskenjäänyt on Herman Hessen Lasihelmipeli. Yritin lukea sitä viimeksi kymmenen vuotta sitten, kun osallistuin netissä lasihelmipeliin. Kesken jäi myös Cunninghamin Tunnit, joka esitettiin eilisiltana telkkarissa. Samoin Tsypkinin Kesä Baden Badenissa. Sekä Virginia Woolf että Dostojevski ovat merkinnet minulle kirjailijoina paljon, mutta en osaa pitää heidän elämänsä ja kirjojensa pohjalta tehdyistä romaaneista. Kesken jäi myös Coetzeen Dostojevski-kirja Pietarin mestari, niin paljon kuin Coetzeen kirjoista pidänkin. Melkein kaikki hänen kirjansa ovat listalla, joka on painottunut anglosaksiseen kirjallisuuteen. Elizabeth Bowenilta, samoin Margaret Atwoodilta on monta kirjaa. En ole lukenut kummankaan romaaneja. Pitänee paikata sekin aukko kirjasivistyksessä.
Mitä listalta puuttuu? Tshehov, ennen kaikkea. Kun kerran Gogolin Nenä on, niin miksei jokin Tshehovin suurista novelleista, tai pienoisromaani Nainen rannalta. Isaak Babel puuttuu, Jospeh Brodsky puuttuu, hän kirjoitti hienoa proosaa, mm. Veden peilin. Venäläiset klassikot ovat hyvin edustettuina, mutta nykykirjailijoista vain Viktor Pelevin on päässyt mukaan. Naiskirjailijoista kaipaan listalle Colettea ja Carson McCullersia, Ingeborg Bachmannia ja Katherine Anne Porteria. Simone de Beauvoir puuttuu myös, vaikken häntä kaipaakaan. Samoin Nathalie Sarraute. Hän oli ranskalaisen uuden aallon kirjailijoita. Uudesta aallosta on kelpuutettu vain Robbe-Grillet, ei edes nobelisti Claude Simonia. Muistaako kukaan enää hänen Flanderin tietään? Monella kirjalla suomeksi käännetty nobelisti Isaac Bashevis Singer puuttuu myös. Ja missä on Sandemose? Entä japanilaiset Tanizaki, Kawabata ja Osamu Dazai? Näiden rinnalla Geishan tarina on turha kirja. Mikään lista ei voi olla täydellinen.
11 kommenttia:
Kuvassa kirjailijat suuruusjärjestyksessä. Löytynevät toinen toisensa sisältä.
Kauheita paineita tulee tällaisista listoista. En taida uskaltaa edes katsoa. Olen kuitenkin lukenut listalta joku kolme...
Ja se häiritsee, että omia henkilökohtaisia kirjarakastettuja ei sitten kuitenkaan noilla listoilla ole. Ne(listat) ovat liian anglo-saksisesti painottuneita ja minun lukutottumukseni taas ovat vasta viimeisen kymmenen vuoden sisällä keksineet tämän alueen.
-minh-
No, pitihän sitä mennä katsomaan. Viidensadan paikkeilla sekosin laskuissa, mutta luullakseni olin jossain 180 luetun vaiheilla siinä puolessavälissä.Mitä vanhempiin mennään, sitä vähemmän olen lukenut. Tuo sinunkin mainitsemasi Siri Hustvedt´in kirja pitää lukea, ystävä kehui sitä hirveästi.
-minh-
a-k.h Niin löytyvät. Kirjailijanuken löysin pietarilaiselta torilta. Kirjailijat suuruusjärjestyksessä: Dostojevski, Tolstoi, Pushkin, Gogol, Tshehov,Brodsky.
Minh, katselin vähän mitä muut tuolla maailmalla ovat vastanneet. Jotkut ovat tehneet omia listojaan suosikeistaan, jotka puuttuvat listalta.
Minusta on kerrassaan tavatonta, että kirjalista on hitti,ja ohittanut Youtuben Techoratin top-listalla, tosin vain tilapäisesti.
Toki klassikot pitää tuntea, mutta muuten "kirjakisa" on yhtä typerä kuin kaikki muutkin "haluatko miljonääriksi"-testit.
Meidän pitäisi ehkä lopettaa lukeminen kokonaan ja keskittyä meditointiin sekä maltilliseen keskusteluun parin hyvän ystävämme kanssa.
Kirjat voivat nykyaikana innostaa enää vain esinefriikkejä kuten Kemppinen tai narsisteja eli runoilijoita/kirjailijoita.
PS. Sinulla on niin hyvä linkkilista, että älä sinä ala listattomaksi. Minä en juuri Blogilistassa käy, edes uteliaisuuttani, mutta näissä sinun Valituissa Paloissa kyllä. Listan pitäminen on erinomaista hyväntekeväisyyttä.
Johan Rasanen jutun murjaisi: tunnustautuu julkinarsistiksi. Se on rohkeutta.
RR, ei se kirjalista mikään kilpailu tai testi ole. En nyt oikein ymmärrä mikä siinä nyt niin ärsyttää, että pitää narsistiksi kirjallisuudesta kiinnostuneita haukkua. Entiseen aikaan haukuttiin neurootikoksi, jos oli vetäytyvä, ei viihtynyt porukoissa ja luki paljon. Sitäkin entisempään aikaan uskottiin että kirjojen lukeminen sekoittaa järjen. Vrt. Don Quijote.
a-k.h no, en luovu linkkilistasta, vaikka eilisiltana ajattelinkin, että pitäiskö luopua, kun sitä on niin työlästä päivittää. Pitäisi taas lisätä uusia linkkejä, korjata vanhoja ja poistaa linkkejä jotka eivät toimi. Ei tahdo aika riittää siihen näpräämiseen.
a-k. h, anita k.
Minäkö tunnustauduin julkinarsistiksi? Missä niin lukee?
Sinustahan psykoanalyytikko on tullut.
(Ehkä olet aivan oikeassa, mutta eri syistä kuin luulet).
Mutta eiks me nyt osata muuta kuin puhua siitä, mitä olemme lukeneet?
En tarkoita, että pitäis vain "hömpätä", vaan sitä, että keskustelun painopiste siirtyisi tosiaankin meihin itseemme ja keskustelutoveriin - entisen kirjakeskeisyyden sijasta.
Saataisiin Kemppinen ja Räsänen sekä moni muu puhumaan itsestään muutenkin kuin lukemiensa kirjojen kautta.
Ei kirjojen "taakse" pidä kätkeytyä. Sitähän voi pitää jopa eräänlaisena valehteluna ja/tai itsepetoksena.
Tietysti kirjojen kautta pystyy paremmin ymmärtämään itseään ja muita - mutta vain tiettyyn rajaan saakka. Sen rajan toisella puolella puhuukin sitten pelkkä kirja-addikti, jolle minä, maailma ja ihmiset ovat lopullisesti muuttuneet fiktioksi.
Tällaista asennoitumista voi pitää älyllisen rappion varhaisena oireena...
Niinpä niin, älyllinen rappioni on edennyt jo myöhäiseen vaiheeseen. Tunnustan, että olen kirja-addikti. Puhumattakaan nettiaddiktiosta.
Nyt täytyy muistaa, että minähän olen aina tosissani...;).
Lähetä kommentti