tiistaina, joulukuuta 30, 2008

Uuden vuoden runo ja I Ching


Graffiti vanhan talon ovessa, Luxemburg, Grund

Uuden vuoden runoa on etsitty täälä viime päivinä kiihtyvällä tahdilla. Suomen puolivirallinen uuden vuoden runo on Eino Leinon Hymni Apollolle, myös Aurinkolauluna tunnettu. Kun vuosi vaihtuu, siitä esitetään muutama säkeistö radiossa. Jos ei ehdi rakettien räjäyttelyltä kuuntelemaan radiota keskiyöllä, niin sitä voi kuunnella netistä Tuure Juntun lausumana .

Alla kolme säkeistöä Aurinkolaulusta. Säkeistöjä on kaiken kaikkiaan 33. Runon voi käydä lukemassa kokonaisuudessaan ( ja valita oman mielisäkeensä uuden vuoden runoksi) Teosofien sivustolta. Eino Leino, kuten moni muukin viime vuosisadan alun kulttuurihenkilö, oli teosofi.


Paha ei ole kenkään ihminen,
vaan toinen on heikompi toista.
On hyvää rinnassa jokaisen,
vaikk' aina ei esille loista.
Kas, hymy jo puoli on hyvettä
ja itkeä ei voi ilkeä:
miss' ihmiset tuntevat tuntehin,
liki liikkuvi Jumalakin.

Oi, antaos, Herra sa auringon,
mulle armosi kultaiset kielet,
niin soittaisin laulua sovinnon,
ett' yhtehen sais eri mielet.
Ei tuomita voi, ken ymmärtää.
Sävel selvittää, mikä salahan jää,
näin ihmiset toistansa lähemmän vie;
sen kautta vie Jumalan tie.

Oi, onnellinen, joka herättää
noin voimia hyviä voisi!
Oi, ihmiset, toistanne ymmärtäkää,
niin ette niin kovat oisi!
Miks emme me yhdessä käydä vois?
Jos murtuis yks, muut tukena ois.
Oi, ihmiset, toistanne suvaitkaa!
Niin suuri, suuri on maa.

I Chingiä ( kiinalaista oraakkelikirjaa) voi myös konsultoida uuden vuoden yönä. Sen vastaukset ovat usein kuin runoa. Jos osaa englantia, niin netistä löytyy useita I Ching-sivustoja, esimerkiksi: I Ching online. Kun siltä kysyy, se vastaa. Kysyin äsken kokeilumielessä: What will be? ja se vastasi :


Beneath the Soil, the Seedling pushes upward toward the light:
To preserve his integrity, the Superior Person contents himself with small gains that eventually lead to great accomplishment.

Supreme Success.
Have no doubts.
Seek guidance from someone you respect.
A constant move toward greater clarity will bring reward.

( Heksagrammi 46)

Vastauksen aloalaidassa on linkki, josta voi klikata Richard Wilhelmin I Chingiin, siihen I Ching-laitokseen, joka maailmalla parhaiten tunnetaan. Sitä ei ole vieläkään saatu suomenkielelle, tietääkseni. Jos jolla kulla on parempaa tietoa asiasta, niin kertokoon sen minulle.

"Sininen enkeli tanssii" Hamilius-aukiolla Luxemburgissa. ( En tiedä teoksen nimeä enkä tekijää)

maanantaina, joulukuuta 29, 2008

Välipäivien kuvia 2


Punainen silta, viralliselta nimeltään Pont Grande-Duchesse Charlotte eli suurherttuartar Charlotten silta. Se yhdistää vanhan Luxemburgin ja uuden Luxemburgin, so. alueen jossa on Euroopan Unionin lasipalatsit. Sillan alta alkaa maailman perintöalue, Grundiksi kutsuttu vanhin Luxemburg. Siellä kävelin eilen Totin ( = koiran) kanssa.

Vanha silta Alzette- joen ylitse. Sitä pitkin kulkee rautatie.


Taloja joen rannalla


Grundissa on pubeja ja ravintoloita kaikkiin makuihin. Minua kiinnosti tämä paikka, mutta en Totin kanssa viitsinyt kävellä sisään. Vaikka koirilta Luxemburgissa - toisin kuin Helsingissä- ei ole pääsy kielletty ravintoloihin ( joitakin harvoja poikkeuksia lukuunottamatta, ja niistäkin joustetaan).

Lehmä Luonnonhistoriallisen museon aidan takana.

Grundissa kannattaa käydä. Luxemburgiin on Pariisista vain kahden tunnin matka nopealla TVG-junalla, lähtöjä ja paluita on päivässä useita. Jos tilaa lipun kolme kuukautta ennen matkaa, se tulee halvaksi. Harmi vain ettei lippua voi tilata ja maksaa netin kautta. Tai ehkä voikin mutta minä en onnistunut löytämään sellaista sivustoa. Ranskalaiset ovat hieman hitaita näissä nettihommissa, vanhaa kulttuurikansaa kun ovat.




sunnuntaina, joulukuuta 28, 2008

Välipäivien kuvia 1


Frank Stellan veistos Sarreguemines, 1993 luxemburgilaisen pankin etupihalla. Veistos on niin ruma, että se on miltei sympaattinen. Veistoksen jalustassa on saksankielinen laatta jossa kerrotaan, että Stella on intohimoinen sikarinpolttaja ja että hän on saanut inspiraation veistokseen sikarinsavun spiraalimaisista kierteistä.

Sarreguemines toiselta puolen. Kiertelin ja kaartelin sitä, mutta en nähnyt sikarinsavun kierteitä. Pikemminkin romuläjän. Sormia alkoi paleltaa, kun kuvasin sitä. Oli aurinkoinen ja tuulinen päivä, pakkasta kolme miinusta. Mikään otos ei ottanut onnistuakseen. En osaa virittää kameraa kirkkaisiin valo-olosuhteisiin, ohjeet kun jäivät Helsinkiin. Siellä valo on harmaampaa ja pehmeämpää ja kuvat onnistuvat paremmin.

Näin Frank Stellan maalauksia Pompidou-keskuksessa ensimmäisellä Pariisin matkallani kauan sitten ja ihastuin hänen töihinsä. Siihen aikaan hän oli minimalisti. Hän oli sitä mieltä, että "Aina silloin kun maalaukset muuttuvat hyvin monimutkaisiksi, kuten abstraktin ekspressionismin ja surrealismin tapauksessa kävi, paikalle saapuu joku joka maalaa yksinkertaisia kuvia, joku joka pyrkii pelkistämään." ( Lähde: Kiasman Kiertokoulu). Hypo-Vereinsbankin edustalla olevasta veistoksesta päätellen Stella on muuttunut sitten nuoruutensa päivien barokkiseksi taiteilijaksi.


Yksityiskohta Sarregueminesista

PS. En tiedä miten luxemburgilaisilla pankeilla menee nykyään, pystyvätkö ne ostamaan taidetta enää? Kun pankeilla menee huonosti, taiteilijoillakin menee huonosti. Taide on suhdanneherkkä ala, sekä talous- että maailmanpolitiikka heijastuu siihen, toisin kuin kirjallisuuteen.






keskiviikkona, joulukuuta 24, 2008

Joulu


Jouluvaloja Luxemburgissa (24.luukku)

Syntyy Jumala. Toisia kuolee. Totuus

ei tullut eikä mennyt:Erehdys vaihtoi hahmoaan.

Meillä on nyt toinen Ikuisuus,

ja alati paras on se joka meni menojaan.

Tiede kyntää sokeana joutomaata.

Kulttinsa unessa elää Usko hulluna.

Uusi jumala on pelkkä sana vain.

Älä etsi saati usko: kaikki pysyy salassa.


Fernando Pessoa. Joulu kokoelmasta Hetkien vaellus. Suomentanut Pentti Saaritsa ( Otava 1974)



Luxemburgilainen joulupukki


Hyvää joulunaikaa kaikille. Älkää hirttäkö joulupukkia!

tiistaina, joulukuuta 23, 2008

Laillinen järjestys on joskus epäinhimillinen


Sotalasten muistomerkki Tampereella ( 23. luukku)
Pienoisveistos jonka tekijää en tiedä, on rautatieaseman ulkoseinällä. Se osui sattumalta silmääni eilen kun odotin Pirkkalan lentokentälle vievää bussia.


Jotka jakavat muistonsa

jäävät yksin heti kun tulkee hiljaisuus.

Heitä hipaiseva ruoho puhkeaa heidän uskollisuudestaan.


Mitä sanoitkaan? Puhuit niin kaukaisesta rakkaudesta

että se yhtyi lapsuuteesi.

Niin monenmoista harhautusta muistissa!



René Char. Laillinen järjestys on joskus epäinhimillinen. Suom. Jussi Kylätasku. Ranskankielisen runouden antologiassa Sanat että tietäisimme. Toimittanut Mirja Bolgár (WSOY 1975) Tämä Charin runo on minun lempirunoni, on ollut jo vuosia.

maanantaina, joulukuuta 22, 2008

22. joulukuuta


Helsinki, Espa joulukuussa 2008 ( 22. luukku)

kelasin ympäri
stadia
tähyilin jotain ystävää
tai ihmistä
josta vois erota

ei yksikään

saanut mua kiinni

Martin Enckell. 22. joulukuuta. Suom. Merja-Riitta Stenroos. Löytyi antologiasta Talvi on hiljaisuutta ja vastarintaa. ( WSOY 1986). Valinnut ja toimittanut Merja-Riitta Stenroos.

PS. Lähden tänään Luxemburgiin joulua viettämään. Saa nähdä miten joulukalenterin parin viimeisen luukun avaaminen blogissa onnistuu sieltä päin.

sunnuntaina, joulukuuta 21, 2008

Tonttu

Nähty  Kampissa viime viikolla ( 21.luukku)

Tontut ovat  kaikonneet kaupungista.
Yhden minä sentään tiedän:
se seisoi tänäkin aamuna oven takana
ja sanoi että on nälkä.

Minä keksin sille leipää ja juustoa.
Se on ollut monessa mukana,
kertoi vaimolle kerran kaiken elämästään.
Se on tämän kaupungin haltija,
harmaa parta ja tontun silmät
eikä sitä ihmiset yleensä näekään,
luulevat enintään poisheitetyksi rosasäkiksi.

Minä olen  sen nähnyt joka puolella  tätä kaupunkia
milloin se istuu Kaivopuistossa
milloin Kolera-altaan reunalla
Hietaniemessä, Meilahdessa:
mistä vain mukavan  paikan löytää.

Tontun jalat ovat  jo vanhat
ei se jaksa paljon kävellä.
Sitten kun tästä kaupungista viimeinen tonttu on poissa,
ei tätä kukaan suojele:
pahan  haltijat saavat vallan.
Nyt jo niitä näkee, kuka nähdä osaa,
päivä päivältä enemmän.

Kai Nieminen.  Se vähä minkä taivasta näkee. Runot 1969-1989 (Tammi 1990)

lauantaina, joulukuuta 20, 2008

Lähiössäkin voi asua


Vuosaaren keskusta joulukuussa 2008,
taustalla Suomen korkein asuinrakennus

Ihan turhaa halveerata lähiöitä:
Minä pidän tästä, ei, tarvitsen.
Putket, ammeen, hissit, äänet seinien takana,
lapsen itkun, aikuisten riidat
hanuria, pianoa, nuorten stereot.
Elämä on ääntä, hälyä, yllätystä.
Kun se on ohi, se on ohi, elämä.

Kirjoitti Arja Tiainen 1981 kokoelmassa Isolde, pakolainen.

PS 1. Vuosaaren taiteilijatalossa ei kuulu ääniä seinien takaa, ei lapsen itkua, ei koiran haukuntaa, ei aikuisten riitoja, ei pianoakaan sen jälkeen kun runoilija Pellinen muutti pois. Kaipaan pianon ääntä.

PS2. Hikoilin tietokonehikeä illalla. Piti vääntää rauta auki ja katsoa mikä on vikana, kun yhteys näyttöpäätteen ja keskuskyksikön väliltä on poikki. Vika löytyi raudasta, yhteys oli katkennut, kun olin joulusiivouksessa siirtänyt keskusyksikköä vähän liian rajusti. Korjasin vian, tuli samalla puhallettua pölyt pois koneesta, ja sitten pääsin lähettämään joulukalenterin 20. luukun. Hilkulla oli. Kone herjasi että vakava virhe on tapahtunut. Täytyy ruveta tutkimaan mitä tiedostoja olen menettänyt siivousintoni takia. Siivoaminen on vaarallista. Välttäkää sitä!

perjantaina, joulukuuta 19, 2008

Poika niin kuin linnunpoika

Simo 4 v. ( 19. luukku)

Poika niin kuin linnunpoika
syli niin kuin pesä keinuvainen.

Tuuli maailman, oi tuule lauhkeasti,
uneen tyynnyttele poika pienenpieni.
Unta vain on ollut lyhyt elämänsä,
unta kauan on, ja sitten
muutto vaellus ja taasen unta.

Poika niin kuin linnunpoika,
syli niin kuin pesä keinuvainen.

Katkelma Tuomas Anhavan runosta Tuutulaulu, löytynyt kokoelmasta Unen veräjä on auki. Toim. Leena Sippola ja Laura Virkki (Tammi 1987)

Valokuvatorstain 113. aihe: lämpö

torstaina, joulukuuta 18, 2008

Hotakaisen tuoteselostus


Helsinki, Arkadiankatu ( 18.luukku)

Löysin kadulta vamman, mutkan, kuhmun ja tienpätkän.
Vein ne kotiin ja tutkin.
Vammasta sikisi terveyttä, mutka suoristui,
kuhmu tasottui kalloksi ja tienpätkä virkistyi polunaluksi.

Minulla oli ennestään kokoelmissani muutama paise,
muistoläjä, aakkostenrippeitä ja sekatalousjärjestelmästä
sikiäviä ajatuksentynkiä.

Aloin yhdistellä uusia löydöksiä vanhoihin.
Ja niin minusta tuli monien kaihtama ja kaipaama mies
josta sanotaan: se sekoittaa koko kerän punaiseksi langaksi.

Tuoteselostus. Kirjoitti Kari Hotakainen ennen kuin hänestä tuli prosaisti ja finlandisti. Runo löytyi kokoelmasta Runokirja ( WSOY 1988). Romaanista Klassikko voi lukea fiktiivisen kehityskulun runoilijasta prosaistiksi.

keskiviikkona, joulukuuta 17, 2008

Joulupukki trapetsilla

Helsinki, Mannerheimintie, joulukuu 2008

Sarjasta Äkkiä loikkasin korkealle

Nuoruusvuosinani tapasin pitää hauskaa,
etsin aina paikat joissa meno oli villiä,
halusin pukeutua hanhenpoikasen sulista tehtyyn viittaan,
ratsastin valkoturpaisella raudikolla.
Aamulla kuljin Hsin-fengin torin kautta,
illan tullen juovuin He-yangin kukkia ihailessani.
Kun kysyttiin tiedänkö minne palaan yöksi,
osoitin hymyillen sormellani Mo-ch'oun ilotaloa.

Ryokan. Suuri hupsu. Suom. Kai Nieminen ( Basam Books 2000)

tiistaina, joulukuuta 16, 2008

Heidän salaperäisyydestään


Helsinki, Havis Amanda joulukuussa 2008

Muutaman laulun tähden


Niiden muutaman laulun tähden
joissa puhuin heidän salaperäisyydestään
naiset ovat olleet
poikkeuksellisen ystävällisiä
vanhuuteni suhteen.
He valmistelevat salaisen paikan
kiireisten elämiensä keskelle
ja ottavat minut sinne mukaansa.
He riisuutuvat alastomiksi
omilla erilaisilla tavoillaan
ja sanovat:
"katso minua. Leonard
katso minua vielä viimeisen kerran."
Sitten he kumartuvat sängyn ylle
ja peittelevät minut
kuin vapisevan lapsen.

Leonard Cohen. Kaipauksen kirja. Suom. Ville-Juhani Sutinen ( Sammakko 2008)

Kuuntele ja katsele Cohenin Dance Me To the End of Love.

maanantaina, joulukuuta 15, 2008

Senjasen nostalgiat


Helsinki, Aurinkolahti joulukuussa ( 15. luukku)


Olisipa merimies tai pianisti
tai kapakanpitäjä Bordeauxissa
Tai olisipa 8 vuotias
ja museossa isoisän kanssa

Tai olisipa joku eläin
esimerkiksi majava
Rakentaisi tulvaisen padon
ja läiskyttäisi häntää

Tai olisipa sivuolento
ikivanhassa myytissä
Vilahtaisi selityksettä
taka-alalla kerran pari

Tai olisipa virrenpätkä

Juhani Peltonen.Senjasen nostalgiat. Uuden runon kauneimmat 2. Toim. Hannu Mäkelä ja Veikko Polameri ( Otava 1971)


sunnuntaina, joulukuuta 14, 2008

Puu kasvoi sisään

14.luukku
Martti Aihan veistos Sara Hildenin museossa Tampereella

Octavio Paz: PUU KASVOI SISÄÄN

Otsaani kasvoi puu,
se kasvoi sisään.
Sen juuret ovat suonia,
hermoja oksat,
ajatuksia sekavat lehdet.
Kun silmäät sitä se syttyy,
sen hedelmät
ovat varjossa veriappelsiineja,
kirkkauden granaattiomenoita.
Ruumiin yössä
sarastaa
Siellä, otsani sisällä
puu puhuu.
Tule! Kuuletko sen?

Kotka vai aurinko, suom. Jyrki Kiiskinen ja Jukka Koskelainen (Tammi 1996). He kertovat käänteensä Pazin runoja helsinkiläisessä kahvilassa, jossa he tapasivat viikottain aina samalla kellonlyömällä parin vuoden ajan. Octavio Paz sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1990.

lauantaina, joulukuuta 13, 2008

Mitä runous on


Helsinki, Mannerheimintie

Kalevi Seilonen vastaa mitä runous on:

Se on avoin päiväkäsky, suljettua puhetta
kun kommunisti seisoo avuttomana tässä, se on yksi
tapa kirjoittaa kirjekuoria ystäville,
muutama Ferlinghettin piirtämä viiva ilmaan.
Eikä meillä kotona luettu milloin sattui.
Runous on tapa kiroilla Runoilijaliiton kokouksessa,
se on juttua joka tedään Yhdys Sanoilla,
mutta virkamiehet taputtavat, älyttömät, taputtavat
ja musta hevonen pakenee yhteistä pahaa.

Kalevi Seilonen. Valittuja runoja. Tammi 1991

Tänään, lauantaiaamuna klo 8.00 YLEn ykkköseltä voi kuunnella enemmän puhetta siitä mitä runous on. Keskustelemassa Tarleena Sammalkorven johdolla: Merja Virolainen, Ilpo Tiihonen, Eino Santanen ja Pauliina Haasjoki. Ohjelman nimi on Kirjakerhon runopolemiikki. Jos ei herää
niin aikaisin, sen voi kuunnella myöhmmin YLEn sivustolta podcastina.




perjantaina, joulukuuta 12, 2008

Iso koira


Helsinki, Vuosaaren kirjasto

iso koira


tuon sinulle

tämän pään,

täynnä henkeä –

salpaavan kauniita

kuvia sinusta


& panen sen

syliisi.


nyt minä hengitän

hiljempaa.


nyt sinä taputat minua.


nyt minä huokaan.


hetkessä muutamassa

nousen ylös ja

olen taas mies.


Anselm Hollo. Lännen kieli. Toim. Markku Into (Tammi, ei ilmestymisvuotta)


torstaina, joulukuuta 11, 2008

Minulla on ollut unelmani


Helsinki, Lapinlahden puistikko. Ihminen nousee roskalaatikosta. Arvo Kustaa Parkkilan näköispatsas. Tekijä Oskar Mikans.

William Carlos Williams. Torstai

Minulla on ollut unelmani, kuten muillakin,
eikä siitä tullut mitään, joten
pidän nyt jalat huolettomasti
maassa kuin kasvit
ja katson taivaalle.
Tunnen vaatteet ympärilläni,
ruumiini painon kengissäni,
hattuni reunuksen, ilman joka kulkee nenästä
sisään ja ulos - ja päätän etten uneksi enää.

Kokoelmasta Kevät ja kaikki, suomentanut Markus Jääskeläinen ( Nihil Interit 1999)


keskiviikkona, joulukuuta 10, 2008

Lokin lento

10. luukku:  Helsinki,  Vuosaari kesällä 2008

Mirkka Rekola. Laulu

Unohda aalto. Ei se enää tule.
Ei mikään ollut vettä raskaampaa.
Unohda kaikki, tämä silmänlume
ja tämä leikki, joka uuvuttaa.

Näe etäälle ja elä lokin lento,
sen levollinen kaari maisemaan
ja sitten laulu, hiljainen ja hento,
ja pieni laine kuulumaisillaan.

Runot 1954-1978 ( WSOY 1979)


tiistaina, joulukuuta 09, 2008

Mä yksin istuin

9. luukku

Jef Aérosol. John Lennon. New York 2008.


Entinen Beatles-fani ampui John Lennonin joulukuun. 8. päivä 28 vuotta sitten. Lennonin uusin elämänkerta on vastikään ilmestynyt suomeksi. Katso arviointi: HS.fi Kulttuuri.


Jef Aérosol ( s.1957) on ranskalaisen katutaiteen legenda jo eläessään. Lisää hänen kuviaan Flickrissä: Jef Aérosol’s photostream.


Mä yksin istuin alla puun,

nöyrästi lihoin piennä.

Ja pikku nainen lauleli

en nähnyt missä vielä.


Mä katsoin, katsoin taivaalle,

tuon äänen löytää koin.

Oi ihme, missä missä,

missä on nainen hoi.


”No tule, tule vihdoinkin”

mä humppaisesti huusin.

”Sä tossa puussa piiloilet.”

Mut ei se sieltä tullu.


Niin vieno laulu turrutti

mut uneen pitkän tovin

mä heräsin ja tuijotin –

ei mitään, surin kovin.


Sit pikkuisella oksalla

mä näin kuin näinkin mitä,

mä pienen paksun possun näin:

se laulelikin sitä.


”Mä luulin sua naiseksi”

mä nauraa hihittelin –

ja, ihme! nainen lentoon nous

ja poispäin vipatteli.


John Lennon panee omiaan. Suom. Anselm Hollo ( Otava 2000)