keskiviikkona, elokuuta 01, 2012

Kohta ne lähtevät


Kalasääsken  pesässä   siivet havisevat, kun poikaset  tekevä siipiharjoituksia.   Kuva on  tältä päivältä (  1.8.2012). Satoi  ja  tuuli kovasti.   Minusta näytti siltä,  että  mitä kovemmin tuuli, sitä innokkaammin  poikaset  harjottelivat lentoon lähtöä.


Lentoon lähdössä pesän reunalla on poikanen, jonka nilkkarenkaassa lukee S8. Se lennähti pesän  toiselta reunalta toiselle  ja minä jännäsin, että  onko  se nyt  jo menoa.

 Livekameran striimi  sääksen  pesältä on   on ollut  minulle   Tosi-TV koko heinäkuun ajan. Muuta ohjelmaa  en ole  kaivannut  enkä tarvinnut.  Kunhan poikaset  ovat lähteneet,   keskityn kirjoitushommiin. Kukapa töitä  jakaisi/viitsisi tehdä   heinäkuussa,   lukuunottamatta puutarhahommia.  Tämä kesänä taivas  on pitänyt huolen kastelusta,   minulle on jäänyt   vain  kitkeminen. Nyt alkaa  tulla jo satoakin.  Vadelmat ja punaiset  viinimarjat kypsyvät hyvää vauhtia.   Viinimarjoja tulee paljon.  Eivät ne kaikki mahdu  pakastimeen.



S9 harjoittelee  lentämistä  auringonlaskun aikaan.

Englanninkielisellä keskustelufoorumilla  poikaset on nimetty. S7 on  Nori, kaikkein nuorin ja pienin, joka on  kyllä jo samankokoinen kuin vanhemmat sisaruksensa,  S8  Uno  ja S9 Elo. 

 Foorumilla on kuvia  ja videoita  pesän elämästä.   Viimeksi siellä on käyty  keskustelua  poikasten  sukupuolesta.  Sitähän ei voi  päältä päin nähdä. 

Ylläolevat  kuvat ovat  ruutukaappauksia  livekameran  striimistä.  Lisää kaappauksiani:      https://picasaweb.google.com/113203393740385507098/KalasaaskenPesaVirossaKesalla2012












keskiviikkona, heinäkuuta 25, 2012

Pilkun paikka ?


Pikapäivitys ennen kuin   palautan   romaanin  kirjastoon.


 Jennifer Eganin englanninkielisen   alkuteoksen nimi on  A Visit from the Goon Squad.  Suomeksi  kirjan nimi on Aika suuri  hämäys ( suom. Heikki Karjalainen).   Lukaisin kirjan nopeasti, harppoen.  Minua   hämäsi  kirjan suomalainen  nimi.    Mistä  hämäyksestä tässä on kysymys?   No, se selvisi kirjan lopussa, kun  Bennie sanoo Scottylle: " Aika on hämäystä, eikö niin?  Annatko sinä itsesi tulla hämätyksi?"   Alkuteoksessa repliikki kuuluu näin: "Time's a goon, right? You gonna let that that  goon push you around?"  Sanakirjan mukaan "goon"  tarkoittaa mm.  roistoa  sekä  tolloa  ja   "goon  squad"  roisto- tai tollosakkia.  Aika  on   huijari.  


Suomenkielisestä nimestä puuttuu pilkku aika-sanan jälkeen.     Pilkun puuttuminen muuttaa merkityksen  ja vie lukijan harhaan.  Onko se tarkoitus?  Kansikuvan spiraali  antaa kyllä vihjeen  ajan spiraalimaiseen luoteeseen, mutta oivalsin  sen vasta luettuani bennien avainrepliikin. Päällyksen  tekijä  Jussi Kaakinen on ilmeisesti lukenut kirjan tarkkaan. 


 Jennifer Egan on jossain  yhteydessä  kertonut,  että teoksen  inspiraatiolähteenä  on ollut  Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä ja   HBO-sarja Sopranos.   Romaanin  mottona on  Proustin  sanat, että aikaan sidottuja, erilaisia  vuosia vastaavia paikkoja on parasta etsiä itsestään.   Kirjan  englanninkielinen nimi  viittaa ehkä Sopronosin roistosakkiin, vaikkei Eganin  kirjassa   isoja  pahoja roistoja olekaan, on vain pieniä huijareita, jotka huijaavat pääasiassa itseään.




Kirja  on kevyttä  kesälukemista.  Kuin  hyvin  kuvattu, ohjattu ja leikattu Hollywood-elokuva, josta puuttuu henki.    Alkoi  tuntua  että Egan  on   opiskellut jonkin jenkkiyliopiston  luovan kirjoittamisen kurssilla, jolla opetetaan  miten  luodaan  henkilöitä ja miljöitä, miten  replikoidaan,  vaihdetaan  kerronnan rytmiä, tehdään rakennetta, hiotaan särmät pois.   Sanalla  sanoen  kirjoitetaan vetävä romaani.  Oppi ei ole mennyt ojaan.  Silti epäilen, että jotain persoonallista ja ainutkertaista  saattaa kadota  niillä kursseilla.  


Odotushorisonttini kirjan suhteen  oli aika korkealla, kun luin Hesarista Jukka Petäjän arvostelun jonka  mukaan Eganin  Aika Suuri hämäys on vuoden paras  käännöskirja.  Sitä horisonttia vasten luettuna kirja oli  pettymys.  Jotta saisi tuoreen lukukokemuksen, pitäisi  kai lakata lukemasta arvosteluja.   Siksi toisekseen, vuoden  parhaat käännösromaanit ovat vielä ilmestymättä.

tiistaina, heinäkuuta 10, 2012

Kalasääskien perhe-elämää


Kalasääsken poikaset   tuulelta suojassa äidin siipien alla. Pienin poikanen on  pyrstön alla.  Äiti kutsuu isää.  Pitäisi saada jo  ruokaa. Pesä on  jossain  Viron  rannikolla lähellä rautatietä. Kuvat ovat livekameran kuvaa, joista olen ottanut ruutukaappauksia ja käsitellyt  niitä  Microsoftin Paint-ohjelmalla. 


Isä  tuo  kalan pesälle.  Tällä kertaa se on elävä kala.   Kun isällä on ollut  huono kalastusonni, se tuo päättömän   savustetun   lohen.  Minua kiinnostaisi tietää mistä se hakee savustettuja lohia.  Hyvin nekin lapsille kelpaavat.  

Kalasääskiperheessä  on selkeä työnjako. Isä kalastaa ja tuo  ruuan. Äiti ruokkii poikaset  ja vahtii pesää.  Pienin poikanen  saa ensimmäisenä ruokaa.  Se on oppinut pitämään  puolensa. Olin  aluksi huolissani  selviääkö se hengissä, kun  isommat poikaset sorsivat sitä ruuanjaossa. Nyt  ne ovat oppineet odottamaan omaa vuoroaan. Ne ovat  fyysisesti paljon kehittyneempiä kuin pienin poikanen. Niillä on jo sulkien alut, pienimmällä on untuvapeite. 


Kun poikaset  on ruokittu,  äiti  järjestelee pesää.  Se korottaa pesän laitoja, etteivät  poikaset pääsisi putoamaan.

Päivän työt on tehty. Lapset  nukkuvat ja äiti katselee auringonlaskua.


Molemmat vanhemmat aamulla.   Näyttäisi  siltä kuin neuvottelisivat mitä tänään syödään.  Isä  ei  kauan  pesällä  viivy,  sillä on niin paljon töitä perheen elättämisessä.  Äiti on kotirouva.



Tänä iltana kuva on sumea. Äiti ja isä tulivat yhtä aikaa pesälle, mutta isä  ehti karata kuvasta.  Kuvan sumeus johtuu siitä, että joku  poikasista kakki  livekameran  linssiin.  Poikasilla on  tarkoituksenmukainen kloaakkisysteemi. Ne sinkauttavat kakan  pesän  laitojen  ulkopuolelle  - ikäänkuin äiti olisi sanonut  niille, että omaa pesää ei sitten  liata.

Näin  kuluvat iltani. En katsele telkkaria, en kaipaa  jännitystä enkä romantiikkaa. Katselen  livekameran kuvaa netistä  sen jälkeen  kun olen palannut  palstalta puutarhatöistä.  On livekamera  auki päivälläkin, kun kirjoitan. Jos  kuuluu  erikoisempia ääniä, käyn vilkaisemassa  mitä pesällä tapahtuu.


Lisäys 11.7.  Youtubessa on paljon  videoita  perhe-elämän   alkuvaihesta.  Tässä yksi niistä.  Ensimmäinen poikanen on kuoriutunut. Äiti on lähtenyt pesältä ja jättänyt isän  lapsenkatsijaksi. Isä ei oikein tiedä mitä tekisi. Isän erottaa äidistä siitä, että isällä on leveä  nilkkarengas.





Täältä lisää  tietoa  ja  videoita pesän elämästä:


http://www.looduskalender.ee/en/taxonomy/term/50

Lisäys  12.7. Torstai ip. Hirveä tuuli.  Kamera lakkasi toimimasta. Veikö myrsky  kameran? Toivottavasti ei poikasia.


Myöhemmin torstai-iltana. Myrskyn jälkeen.   Kamera toimii taas. Kaikki kolme poikasta ovat tallella, ihan  märkinä.  Äiti istuu  jossain  yläpuolella  vahtimassa pesää.  Pyrstö   heilahtaa  silloin tälläin kamerassa tummana. Pesällä  on epätavallisen hiljaista, toistaiseksi. Toipuvat myrskystä.   ( Kuva alla, klikkaa isommaksi)





Lisäys 13.7.  Eilinen myrsky kalasääsken pesällä  YouTubessa.  Oli se niin kamala myräkkä, että huolestuin miten   pesälle ja poikasille käy.



Ja tässä  video josta näkyy miten hurjat paikat  pesällä oli  12. 7. 2012 kun  puunoksa lensi päin emoa.



lauantaina, kesäkuuta 16, 2012

Kolme Odysseusta

Tässä  minun kolme  Odysseustani.  Vasemmalla  ensimmäinen Odysseus, jonka   ruotsinsi Thomas   Warburton 1950-luvun lopussa. Se  jäi  minulta  kesken lukuun  14,  sivulle  393.  Oikealla  on  Pentti  Saarikosken  suomentama  Odysseus,  jonka olen  alleviivannut ja lukenut  ränsistyneesen kuntoon. 


Keskimmäinen  kirja  on  Leevi Lehdon  suomentama Ulysess, jonka ostin  tänään  Bloomin päivän kunniaksi Vallilan kirjastosta.    Romaani  kertoo juutalaisen ilmoitushankkijan  Leopold Bloomin ( = Ulysseksen/Odysseuksen)  yhdestä  päivästä  Dublinissa. Se päivä  oli 16.6. 1904.   Samana päivänä Joyce  kohtasi  elämänkumppaninsa Nora  Barnaclen Dublinissa  ja       Eugen Schauman  ampui Bobrikovia Helsingissä. Bobrikov kuoli seuraavana päivänä.  Ampumistapaus mainitaan   Joycen romaanissa.




 Vallilan  kirjastossa tänään:  Ulysseuksen suomentaja  Leevi Lehto oikealla ja   tilaisuuden juontaja  Hannu Taanila  vasemmalla.   Riemustuttavaa kuulla  Hannu Taanilaa  äänessä  pitkästä  aikaa.  Tilaisuuden   hauskinta  antia oli, kun  hän ja Leevi  lukivat vuorotellen  Joycen  Ulysseusta ja Antti  Hyryn  Uunia. 


James Augistine  Aloysius   Joyce syntyi    vuonna 1882,  hänen  Ulysseuksensa  ilmestyi   vuonna 1922.   Siitä on kulunut  90 vuottaa.    Käsikirjoitus  hylättiin  87 kertaa  ennenkuin   Sylvia  Beach, pariisilainen kirjakauppias, päätti kustantaa sen. Joycella  täytyi olla vahva itsetunto ja luottamus työnsä merkitykseen,  kun kesti lannistumatta  hylkäämiset.  


 Olin  lukioluokilla, kun löysin Munkkiniemen  kirjaston hyllystä   romaanin Taiteilijan omakuva nuoruuden vuosilta. Lainasin  kirjan nimen perusteella.  Ei minulla  ollut  harmainta aavistustakaan kuka on  James Joyce.  Ihastuin  Stephen  Dedalukseen,  kirjan  päähenkilöön, ja hänen kauttaan Joyceen.    Luin kaiken  mitä  Joycelta  oli julkaistu  ruotsiksi ja suomeksi. Mutta   intoni  hyytyi kun yritin lukea Finnegans Wakea  englanniksi. 



Joka  vuosi   Bloominpäivänä olen avannut   Saarikosken Odysseuksen satunnaisesti jostain kohdasta . Tänä vuonna  sormi tökkäsi auki  kohdan, jossa luki:


STEPHEN: Hei  kuulkaa. Minä näin unta  vesimelonista
ZOE: Ulkomaanmatka ja rakastuminen ulkomaalaiseen naiseen.
LYNCH: Maailman läpi naisen takia.
FLORRY:  Unet merkitsevät päinvastaista.


 Sananvaihto  on luvussa 15, jossa Stephen  ystävineen on  päätynyt Kirken luolaan eli   dublinilaiseen ilotaloon.  Zoe ja Florry ovat ilotyttöjä.  Stephen  on  Taiteilijan omakuvasta tuttu Stepehen  Dedalus, jonka  sukunimi viittaa   Daidalokseen,    myyttiseen arkkitehtiin, joka  rakensi Minoksen labyrintin Kreetalle. Daidaloksen poika  Ikaros lensi  isänsä rakentamilla siivillä liian lähelle aurinkoa, poltti siipensä ja putosi mereen. 


 Taiteilijan omakuvan lopussa  Stephen  päättää lähteä Irlannista ja  kirja  päättyy sanoihin: " Muinainen isä, vanha kunnon  taiteilija pysy nyt ja aina   tukenani." 


Joyce lähti Noran kanssa   Irlannista vuonna 1904 ja  aloitti  samana vuonna Omakuvan kirjoittamisen.  Kirjoittaminen kesti  seitsemän  vuotta  ja  kustantajan löytäminen  tuotti vaikeuksia.  En enää muista kuinka mones kustantaja sen  loppujen lopuksi hyväksyi. 


PS.  Ja nyt pitäisi löytää     ne erikoisolosuhteet, joissa  voisin  lukea  Leevi Lehdon  suomennoksen.  Dublin olisi paras paikka.   Danten  Divina Commedian luin  Ravennassa.  Silloin   minulla  oli apuraha. Mutta eipä kukaan taida  antaa minulle apurahaa sitä varten, että pääsisin lukemaan   kirjaa Dubliniin.


  
  


torstaina, toukokuuta 31, 2012

Vehreys


Toukokuun viimeisen päivän  vehreyttä Puotilan  viljelypalstan reunalla.
( Klikkaa kuvat isommiksi)

 Ja toisella  reunalla kukkii rohtoraunioyrtti. 

Valokuvatorstain 249. haastesana  on vehreys.


Päivän urakka:  Käänsin, väänsin  ja kiskoin  juolavehnää  palstan reunoilta. Hiki nousi  pintaan, vaikka  tuuli oli kolea.    Juolavehnä on sitkeätä lajia.    Sanoisin että se pitää kynsin hampain oikeudestaan elää, jos  sillä olisi kynnet  hampaat.  Sillä  on juuret, joilla se pitää kiinni maasta.   Taistelussa juolavehnän kanssa Annika Idströmin  perintötalikosta katkesi  yksi piikki. Se  on nyt  kolmipiikkinen talikko.  Mutta taistelu juolavehnien kanssa jatkuu.