Syksy

Valokuvatorstain  256. haaste  - syksy

Nämä ovat  rautatieomenoita. Kasvavat   Helsingin ydinkeskustassa,  Kasvitieteellisessä puutarhassa, joka  on  minun  suosikkipaikkani.  Ollut jo lapsuudesta asti.   Omenoiden nimi latinaksi  Malus  Hyvingiensis,  siis Hyvinkään omenoita.

Syksyn  satoa, sipulit  omalta palstalta,  herkkutatit muualta.

Kurkku ja kehäkukkia parvekkeella,  tuotu palstalta

Kevät ja syksy  ovat parhaat  vuodenajat.    Keväällä siemenet maahan, syksyllä sadonkorjuu.   Kesä on  kurjaa aikaa kevään ja syksyn  välissä.  Talvi menettelee  viljelysuunnitelmia tehdessä ja kevättä odotellessa.

Mitä olen lukenut

Olen laiminlyönyt  blogiani.  Syy on   Facebookin.  Sinne on  niin helppo heittää linkkejä ja muutaman  sanan kommentteja.  Blogi  tuntuisi vaativan vakavampaa  ja  syvällisempää  pohdintaa, à la Tommi Melender.  Mutta ei  minusta siihen ole, kun on menneillään   pitkä  kirjoitusprojekti. 

Arto Kytöhonka. Toinen teos,  1982. Kuvitus Kimmo Kaivanto.

"Lakanat liikkuvat  narulla. Niin kylmä alkaa taas olla

tänäkin vuonna.  Alkukesästä minä ostin kellon. Sanoivat sitä

kesäkelloksi, 3 kk takuu. Kesäkello. Oikein kaunis nimi.

On alkusyksy. Kello käy niin että luulin olevani

jo aikaisempaa kuin mitä sitten tosiasiassa on."

Tänään  luin  Arto Kytöhonkaa.   Maaria  Pääjärven  kirjoitus  uudessa  Parnassossa sai minut  lukemaan   häntä .  Hyllystä  löytyi Toisen teoksen   lisäksi ( omistettu kaipauksella) kaksi  Venetsialaisen  sarjan Nagauita 32-71 kokoelmaa (toinen  omistettu "con Liebellä",  toinen  toivotuksella  "Lukemattomia  rentoja  rupeamia"). 

"Esilläolon pakko on  tuhoisa pakko."   Kuvitus Kimmo Kaivanto.

"Olla elämässä niin ettei tähtää tauluun. Sivussa on terveellistä,

ja rauhassa. Rauhassa. Malttaa. Ja vain välillä

vetäytyä maailmaan, torjumaan  pätemättömyyttään."

Tunsin  Arton opiskeluvuosilta  asti.  Hän opetti minulle tietotekniikkaa ja  asensi ensimmäiseen  kannettavaan tietokoneeseeni  Reino Levyrengen,  joka oli   helppo ja kiva käyttöjärjestelmä verrattuna    Windows 3.1:een. Hän oli  innostava keskustelukumppani, aina valoisa.  En tuntenut  hänen synkkää puoltaan.  Siksi  minulle tuli  hänen itsemurhansa  täytenä yllätyksenä. Tunsin syyllisyyttä, että  olin pitänyt   niin huonosti yhteyttä  hänen elämänsä  viimeisinä vuosina.  Henkilökohtaisten  syiden  lisäksi  hänen lopulliseen  ratkaisuunsa saattoi vaikuttaa sekin, että    kirjallisuuseliitti naureskeli hänen nörttiydelleen eikä  antanut arvoa sille mitä hän teki.  

Maaria Pääjärvi kirjoittaa  Parnassossa (4/2012), että  monipuolinen  edelläkävijä  Arto Kytöhonka tekee paluuta.  " Runouden  kentän muutokset, muunmuassa digitaalisen runouden  uudelleen syntyminen Suomessa, herättivät  kiinnostuksen Kytöhongan  elämäntyötä kohtaan," Pääjärvi kirjoittaa.

Arton   muistonäyttely  Niin uskallanko häiritä maailmankaikkeutta  on  Fellmanniassa Lahdessa , Kirkkokatu  27,  auki ajalla   3.9. - 28.9.2012.

Nokturnosta  löytyy Artolle omistettu sivusto:

The Museum of  Modern Arto

Lukijoita

Lukijoita  Helsingin metrossa.  Minua  kiinnosti mitä he lukivat, mutta en kehdannut  kysyä.

Tässä luetaan jollakin  New Yorkin  metroasemalla  kirjaa To  the  Finland Station, kirjoittanut  Edmund  Wilson. 

 Parempi kuva Wilsonin  kirjan  lukijasta löytyy täältä:   http://www.flickr.com/photos/madamfou/7746173266/in/faves-81423970@N03/

Lisää  kuvia New Yorkin metron lukijoista ja kirjoista mitä  he lukevat:

http://undergroundnewyorkpubliclibrary.com/

http://www.flickr.com/photos/madamfou/sets/72157628487660797/

Facebookissa  New  Yorkin metrolukijoista on oma  sivustonsa, joka  päivittyy jatkuvasti  uusilla lukijakuvilla :   https://www.facebook.com/UndergroundNYPL

Nämä linkit  pelastin itseäni varten Facebookista,   jonne  kaikki linkit  hukkuvat  jatkuvassa  päivitysten virrassa.  Toivottavasti   myös jollekin muulle on iloa linkeistä. 

  Itse luin viimeksi  Helsingin metrossa viimeksi  Coletten  Chériä, kun  en  sateisena päivänä  viitsinyt lähteä  polkupyörällä  liikkeelle.  Chéristä  kirjoistan myöhemmin  tänne, jos vain ehdin. Tänä yönä en jaksa enää kirjoittaa.

Sääksilinkkejä

Kalasääski  kalastaa jossain  Afrikassa.  Upea  video, kannattaa katsoa. 




Videoklippejä virolaisesta  sääksenpesästä kesällä  2012.  Tätä  pesää olen katsellut kesäkuusta asti. Täysin lumoutuneena näihin kauniisiin  kalansyöjiin.

http://www.youtube.com/playlist?list=PL346B5E08BA551D0F




 
Sääksenpesän  viimeiseksi kuoriutunut  poikanen S7 ( Nori) on  alkanut  tehdä  siipiharjoituksia vihdoin ja viimein. Ehkä  se  lähtee ensilennolle parin kolmen päivän kuluttua.  Veli tai  sisar S9 (  Elo)   tarkkailee  vieressä siipiharjoituksia.  Elo  osaa  jo lentää, samoin kuin   S8 ( Uno) joka kuoriutui ensimmäisenä.

http://pontu.eenet.ee/player/kalakotkas.html

Looduskalenderin   kalasääksi-keskustelufoorumilla jännätään, koska   Nori  S7 tekee ensilentonsa.  Jotkut veikkaavat että se tapahtuu huomenna.

http://www.looduskalender.ee/forum/viewtopic.php?f=56&t=402&st=0&sk=t&sd=a&start=6180

Kohta ne lähtevät

http://pontu.eenet.ee/player/kalakotkas.html

Kalasääsken  pesässä   siivet havisevat, kun poikaset  tekevä siipiharjoituksia.   Kuva on  tältä päivältä (  1.8.2012). Satoi  ja  tuuli kovasti.   Minusta näytti siltä,  että  mitä kovemmin tuuli, sitä innokkaammin  poikaset  harjottelivat lentoon lähtöä.

Lentoon lähdössä pesän reunalla on poikanen, jonka nilkkarenkaassa lukee S8. Se lennähti pesän  toiselta reunalta toiselle  ja minä jännäsin, että  onko  se nyt  jo menoa.

 Livekameran striimi  sääksen  pesältä on   on ollut  minulle   Tosi-TV koko heinäkuun ajan. Muuta ohjelmaa  en ole  kaivannut  enkä tarvinnut.  Kunhan poikaset  ovat lähteneet,   keskityn kirjoitushommiin. Kukapa töitä  jakaisi/viitsisi tehdä   heinäkuussa,   lukuunottamatta puutarhahommia.  Tämä kesänä taivas  on pitänyt huolen kastelusta,   minulle on jäänyt   vain  kitkeminen. Nyt alkaa  tulla jo satoakin.  Vadelmat ja punaiset  viinimarjat kypsyvät hyvää vauhtia.   Viinimarjoja tulee paljon.  Eivät ne kaikki mahdu  pakastimeen.

S9 harjoittelee  lentämistä  auringonlaskun aikaan.

Englanninkielisellä keskustelufoorumilla  poikaset on nimetty. S7 on  Nori, kaikkein nuorin ja pienin, joka on  kyllä jo samankokoinen kuin vanhemmat sisaruksensa,  S8  Uno  ja S9 Elo. 

 Foorumilla on kuvia  ja videoita  pesän elämästä.   Viimeksi siellä on käyty  keskustelua  poikasten  sukupuolesta.  Sitähän ei voi  päältä päin nähdä. 

Ylläolevat  kuvat ovat  ruutukaappauksia  livekameran  striimistä.  Lisää kaappauksiani:      https://picasaweb.google.com/113203393740385507098/KalasaaskenPesaVirossaKesalla2012