Erittäin salainen

Kävin   Haihatuksen kesänäyttelyssä   Joutsassa.   Kuvassa  Sauli Sormusen teos  Unohdettu  lounas   keskellä  kukkaketoa, jossa heinäsirkat  sirittivät  helteisenä kesäpäiviänä niin vimmatusti, että  minunkin vanha korvani kuuli sen  sirityksen.



Yksityiskohta Unohdetusta lounaasta.


Sauli Sormunen ottaa kantaa: " Luonto korjaa ja peittää ihmisten tekemiä jälkiä. Autiot talot, hylätyt tiet, hylätyty raadot, unohdetut lounaat, joita ihminen tekee ja jättää jälkeensä ahnehtiessaan lisää ja enemmän."  


Näyttelyn  nimeltä  Erittäin   salainen   muutkin teokset ovat  kantaaottavia, ne käsittelevät " sekä suuria yhteiskunnan salaisuuksia että tavallisen ihmisyksilön arkipäiväisiä tabuja, ahdistuksia ja pelkoja. "   Sitaatti  näyttelyn  nettiesitteestä.  Kannattaa käydä katsomassa. Näyttely on auki elokuun puoleen väliin asti.

Tämä  kantaaottava teos oli näytteillä jo viime kesänä. En tiedä tekijää.   Se on  nyt siirretty Haihatuksen  pysyväiskokoelmaan   kukkaniitylle/pellolle.

Hellepäivän ilta

Helteellä ei jaksa kirjoittaa,  ei  eväänsä liikauttaa, tuumii vanha yrmy ahven.


Illansuussa kävin  palstalla  poimimassa vadelmia.  Jossakin Tshehovin novellissa naiset poimivat vadelmia ja lörpöttelevät naisten tapaan. Kun vain muistaisi mikä  novelli se on, niin lukisin sen uudelleen.
Kastelin palstan ja  hiki nousi pintaan.  Kun  pyöräilin  kotiin,  alkoi  sade. Suuria  lämpimiä pisaroita läiskähteli katuun ja  asfaltti  alkoi tuoksua. Vain  paljasjalkaiset kaupunkilaiset  tietävät miten ihana  tuoksu se on. Se tuo mieleen lapsuuden jäätelökesät. Kotona otin kylmän  suihkun ja istuin parvekkeelle nauttimaan kylmästä valkoviinilasillisesta. Ah helleillan   nautintoja!


Sosiaalinen media on jäänyt vähemmälle  huomiolle hellepäivinä, syötteenlukijassani  on yli  tuhat lukematonta blogia.    Kannoin  miniläppärin parvekkeelle, kaadoin toisen lasillisen valkoviiniä ja aloin lukea.  Osui  silmään   00100-blogin otsikko “ Kirjailija joka ylitti ensimmäisen esteen” ja se johdatti minut  ensi kevään esikoiskirjailijan  blogiin.  Voi millaisia paineita nykyään nuorilla  naiskirjailijoilla on! Pitää mennä  rasvaimuun, että  kelpaisi medialle.  Toivottavasti se  oli ironiaa.  Millaisia  paineita  mahtaa olla nuorilla mieskirjailijoilla?  Pitääkö heidän  olla  bodattuja?  Siihen aikaan  kun aloittelin  kirjailijanuraani, ulkonäöllä ei ollut niin väliä. Esikoiskirjani ilmestyttyä    eräs  nuori mies kysyi  minulta Vanhalla ( 60- ja 70 –lukujen   taitteen intelligetsian istumispaikassa), että senkö takia  sinusta tuli kirjailija, kun olet niin ruma. Lasten ja humalaisten suusta  kuulee totuuden.

Neulegraffiti

En ole aikoihin julkaissut   kuvia graffiteista. Tämä  neulegraffiti Aurinkolahden  rannalla  ilahdutti silmääni eilen, kun olin menossa lapsenlapsi  Alisan kanssa   uittamaan   Totti-koiraa Uutelaan.  Kun kuvasin    valotolpan graffitia   muutama ihminen pysähtyi ihailemaan sitä.  Neulegraffitit eivät jostain syystä   herätä    yhtä    suuria aggressioita kuin  muut  graffitit.  Olisikohan se villalanka ja käsityöperinne joka pehmentää ihmisten mielet?  Ei  niitä töhryiksi haukuta. 

Neulegraffiti  toiselta puolen.   

Aurinkolahden valotolpat  keskiyöllä.    Neuleggraffiti  on tuolla taustalla lähempänä Uutelan metsän reunaa.(Klikkaa kuvat isommiksi)

Kalasatamassa  on  avattu graffitiaita.   Kun  hellekin on hellittänyt, niin ehkäpä pyöräilen sinne  jonain päivänä kuvamaan  spreijaamalla tehtyjä graffiteja.

Palstaviljelijän jurnutusta

Malvat kukkivat  Juorumäen palstoilla.

 Taustalla näkyy  vaaleansinisenä  viivana Vuosaaren metrosilta.

Viinimarjat kypsyvät. Rastaat saisivat syödä ne.

  Pakastimessa on vielä viime kesän marjoja enkä tiedä  mitä niille tekisin.

Tässä vaiheessa  kesää  palstanviljely  alkaa   tympiä, kun pitää  selkä vääränä kantaa vettä nuutuneille.  kasveille.   Rikkaruohot sen sijaan rehottavat reippaina helteistä huolimatta.  Tulispa  sade, toivoo  nääntynyt viljelijä.  Ukkoskuuroja on luvassa länteen.  Helsinki on idän ja  lännen   rajalla.  Säätiedotusten  valossa Vuosaari ja Puotila näyttävät  kuuluvan itään ja muu Helsinki länteen. Viikko sitten satoi kaatamalla länsi-Helsingissä, mutta  pisaraakaan ei  tullut   Juorumäen palstoille. Kyllä minua   harmitti, kun suurella innolla olin  odottanut että  idästä lähestyvä  synkeä ukkospilvi  kaataisi lastinsa   minun palstalleni. Mutta se pahus meni ohitse ja satoi kaupungin keskustan viemärit  tukkoon.

MM-jalkapalloa

Uruguayn joukkueen kannattajia.

Katselen MM- jalkapalloa kameran  linssin lävitse televisiosta. Minua  kiinnostavat  yleisön  kasvomaalaukset ja  pelaajien  ilmeet. 

Diego  Forlán on juuri tehnyt Uruguayn  ainoan maalin.

Minun suosikkini on  Forlán vaaleiden kutrien ja hiuspannan takia.    Hyvä  pelaajakin  hän on, Uruguayn joukkueen kapteeni.  Toinen suosikkini on  nuori  Martin  Cáceres.   Hänestä   en  onnistunut nappaamaan  kunnon kuvaa. Täytyy yrittää uudelleen, kun Uruguay   pelaa  pronssista  lauantaina.

Lentävä maalivahti.

  Niin siinä kävi, että Hollanti voitti 1-3.  Alla  surullinen Uruguayn kannattaja.