Rikkaruoho?

Ray Bradburylla  on  mainio  romaani Dandelion Wine (Voikukkaviiniä), jonka olen lukenut  niin kauan sitten, että  muistan vain  sen että   isoäiti tai isoisä teki  viiniä  voikukan terälehdistä.  Tältä vuodelta  alkaa  voikukkien kukinta olla ohi, mutta ensi vuodelle   tässä ohje   Marttojen    Juomia luonnosta- sivustolta:

Voikukkaviini

4 l voikukan keltaisia terälehtiä
8 l kiehuvaa vettä
3 kg sokeria
4 appelsiinin mehu
2 sitruunan mehu
½ kg rusinoita
herneen kokoinen pala hiivaa
Kaada kiehuva vesi terälehtien päälle. Anna seistä vuorokausi huoneenlämmössä. Siivilöi terälehdet pois.
Lisää nesteeseen sokeri, appelsiinien ja sitruunoiden mehut, rusinat ja hiivanokare. Anna käydä tasaisessa lämpötilassa 4 viikkoa, älä sekoita välillä.
Pullota. Viini on valmista jouluna.

Joku oli  kiinnittänyt  ilmoituksen Juorumäen  viljelyspalstojen ilmoitustaululle: Rikkaruohonviljelijät hävetkää!

Minä aloin  hävetä, kun  palstani reunoilla kasvaa voikukkaa,   vuohenputkea ja juolavehnää. Niinpä tänään  ennen  sateentuloa tein ison urakan,kun   kuokin rikkaruohot palstan yhdeltä reunalta ja käänsin maan.  Siihen  reunaan   on tarkoitus  perustaa kukoistava perennapenkki. Saa nähdä miten käy.

Puhdistus

Ninni puhdistaa tassujaan   kultaköynnösruukussa, joka on yksi sen mielipaikoista. Siihen paistaa aamuaurinko.

Niille tiedoksi, jotka  tulevat  tähän blogiin hakusanalla “Puhdistus” . Olen  kirjoittanut Sofi Oksasen Puhdistuksesta  täällä  aikaisemmin.  Silloin  hänen kirjansa  oli  minulla pikalainana. Luin sen nopeasti matkalla Länsi-Suomeen ja se teki minuun  voimakkaan vaikutuksen.  Pidin  jo hänen   esikoisromaanistaan Stalinin  lehmät, koska  siinä oli    kosketus- ja kokemuspintaa  omaan  lapsuuteeni ja nuoruuteeni “ryssän”  tyttärenä. Se ryssä oli inkeriläinen isäni.

PS.  Ninnillä  on uusi tapa herättää minut aamulla. Aikaisemmin se kiskoi hampaillaan  hiuksiani, mikä ärsytti  minua. Vedin  lakanan  pääni ylitse ja jatkoin unia. Nykyään  Ninni koskettaa  huuliani pehmeästi kynnettömällä tassulla.  Hellyys tehoaa.  Minä nousen  antamaan  sille ruokaa ja palaan  takaisin  sänkyyn “ vetämään hirsiä”. Mistähän sekin sanonta tulee?   Edesmenneellä Noora-kissalla oli tapana  herättää minut lipomalla  nenänpäätä. Sen veli Nestori hyppäsi rinnan päälle  rompsis ja sai minut heräämään kiljahtaen. Millaisia   kokemuksia teillä   lukijat on kissaherätyksistä?

Silkkaa jazzia

Pariisin katugallerioiden anti on silkkaa jazzia.

Valokuvatorstain 169. haaste on  silkkaa jazzia. ♫♪♫

 Katugalleria   St.  Martin-kanavan  rannalta.

Sinistä

Rohtoraunioyrtti  Puotilassa.

Ei  se ole  minun rohtoraunioyrttini. Se katosi palstan reunalta  ja  jäljelle jäi vain  iso kuoppa  ja  suru  sen menetyksestä.  Ei palstalta aikaisemmin ole varastettu muuta kuin vanha  talikko. Joku  oli nähnyt suuren  vaivan kaivaessaan sen ylös maasta.   Minun kadonneella  rohtoraunioyrtilläni oli tarina . Vuonna  1989 kun  olin palaamassa  ensimmäisestä suomalaisugrilaisesta   kirjailijakonferenssista Joshkar  Olasta Marinmaalta, pysähdyin Moskovassa ja kävin  sikäläisen  kirjailijaliiton talossa  syömässä.  Kaivoin pihamaalta rohtoraunioyrtin taimen, jonka  salakuljetin  Suomeen ( elävien kasvien  tuonti oli kielletty tullimääräysten mukaan). Istutin sen  kuvanveistäjä Heikki Virolaisen pihalle, jossa se menestyi hyvin.  Kun  muutin  Vuosaaren taiteilijataloon, otin  mukaani taimen.  Ensimmäisenä kesänä se kasvoi  parvekkeellani. Syksyllä siirsin sen  Puotilan  Juorumäen  palstalle. Siitä kasvoi  komea  puska.  Nyt harmittaa, että  siirtänyt sitä   taiteilijatalon pihalle kasvamaan. Sieltä sitä ei olisi kukaan  varastanut.

Tervehdys  Alastomalle kriitikolle ( = Osmo Kantokorvelle,   nimi on  tietysti  Otso,  katso  kommenteista miksi  erehdys tapahtui )  jolla  on tänään blogissaan  sinisiä kuvia. 
Vappuna joku oli  maalannut Antti Neuvosen   veistoksen yhdelle hahmolle sinisen naaman.  Patsas nimeltään  Ystävät  ja kylänmiehet sijaitsee Helsingin  Itäkeskuksen Ystävyyden puistossa.   Naama ei ole  enää sininen. Se puhdistettiin pian  vapun jälkeen.

Tässä  Neuvosen veistos kokonaisuudessaan. Sen reunalla istuskelee  joka päivä ystävä ja kylänmiehiä vaihtamassa kuulumisia.

Martti Aihan  sininen veistos   Sara Hildenin museon seinällä Tampereella pari vuotta sitten.

Rakkaus

Mustaa ja valkoista.  Haaste 24 on  rakkaus helluntain kunniaksi.  Se ehti mennä.   Viime tingassa haastessa mukana, huomenna on jo uusi haaste.   Kuva on otettu  Rodin-museossa Pariisissa  helmikuussa.  Kamera  oli   Panasonic Lumix DMC-FZ8.

 Tämän pienen onnemmekin he ottaisivat pois


He kadehtivat meitä,
       sitä että jollakin on joku,
eikä vain televisiofilmien
               katossa värisevä todellisuus;

kaikki me olemme vannoneet nuorina,
mutta miten harva muistaa,
että rakkaus on erehdysten koko sarja,
vasta siitä syntyy rehellisyys.

Runo on  Jarkko Laineen kokoelmasta Ensimmäinen  pastis plataanien alla ( Savukeidas 2007) jonka  ostin eilen Maailmankirjat-teltasta Rautatientorilta.