Lokit tulivat eilen. Tuntui kuin ilma olisi avartunut, kun ne kailottivat rannalla. Minulle lokkien tulo on aina merkinnyt kevään tuloa, merenrantakaupungissa kun olen elänyt lapsuuteni, nuoruuteni, aikuisuuteni. Heittelin niille leivänpalasia, että saisin niistä lähikuvan. Vaikeata oli. Vanha mies ärisi ohimennessään, että tartteeko niitä ruokkia. Miksi vanhat miehet ovat niin ärtyisiä täällä Aurinkorannalla?Tänään tarttui radiosta korvaani mustalaisromanssi, nuori mies lauloi: " Ylhäällä lokki niin uljaana liitää, se nuoruuden innolla kauaksi kiitää ja aurinko sen siipiä hopeoi." Romanssi päättyy pessimistisesti, tulee mies, ampuu lokin ja laulu päättyy sanoihin: " Toiveista jäljellä vain pettymys on."
Yhtä kurjasti käy lokille Tshehovin näytelmässä Lokki. Vanha kyyninen kirjailija saa aiheen pieneen kertomukseen: " järven rannalla asuu nuori tyttö, joka rakastaa järveä kuin lokki ja on onnellinen ja vapaa kuin lokki. Mutta sitten tuli sattumalta mies, näki ja joutessaan huvikseen tuhosi hänet kuten tuon lokin." ( suom. Jalo Kalima).
En tiedä onko näistä linnuista tehty lauluja ja näytelmiä. Eivät tulleet niin lähelle rantaa , että olisin saanut niistä kunnon kuvan. Jos joku tunnistaa mitä lintuja ovat, niin kertokaa se minulle.
