Taivaanrannan maalari

Valokuvatorstain 114. haaste:

Silirimpsis, sileä tie
Onnetarten ottolasta maailman halki vie.
Silirimpsis, sileä tie
Reittiä niin vauhdikasta mutkien kautta vie.

En ole köyhä enkä kipeä,
En talonpoika enkä kuppari.
En ole laiska enkä ripeä,
En renki enkä toisten tsuppari.

Itse päätän huvini
Ja itse päätän työni
Ja kenen kanssa milloinkin mä vietän yöni.

En ole ahne enkä kopea,
Ei tartu rupla eikä taalari.
Ei edes kulta eikä hopea,
Oon pelkkä taivaanrannan maalari.

Teksti: Vexi Salmi, esittäjä: Irwin Goodman

Kuvan heimoveli istui Saadjärven rannalla Soomepoiste museuumin takana ja halusi tulla kuvatuksi. Hän puhui viroa, minä suomea emmekä ihan kaikessa ymmärtäneet toisiamme.

Soomepoiste museuumi on Äksin kylässä Tartonmaalla. Se avattiin vuonna 2002, avaisissa olivat silloiset pääministerit Paavo Lipponen ja Siim Kallas sekä Viron ex-presidentti Lennart Meri. Minun blogini logossa on Soomepoiste museuumin takaseinä, jonka ikkunoihin Saadjärvi heijastuu.

Vain kuvia

Talvi on tullut, kun joutsenet kokoontuvat Aurinkolahdelle ruokaa kärkkymään. Tänään niitä oli 12, pari päivää sitten 30, kertoi vanha rouva joka syötti niitä. Sorsat olivat nopeampia kuin joutsenet ja veivät leivänpalat niiden nokkien edestä. Minä muistelin lapsena lukemaani Andersenin satua noidutuista joutsenista, mutta en muistanut oliko niitä 12, aikamoinen joukko kuitenkin. (Vanha rouva oli kaino, ei halunnut mukaan kuvaan).

Talvi on päässyt yllättämään veneenomistajan. Hänellä on kiire pelastaa vene jäätyvältä lahdelta.

Kun vanha rouva lopettaa ruokinnan, kaksitoista jousenta purjehtii tiehensä sorsasaattueen seurassa ja minä lähden ostamaan ruokaa Columbuksen ostoskeskukseen.

Huomattava muutos kaupunkikuvassa. Kun lähdin 12 päivää sitten Luxemburgiin, bussit olivat kaikenkirjavia. Kun palasin ne olivat muuttuneet ankaran sinisiksi. Tuli mieleen entisajan poliisit, jotka patikoivat pitkin Munkkiniemen puistotietä tummansinisissä univormuissaan ja hajoittivat "kasoja" Valion baarin kulmalta, johon Munkkiniemen nuoriso-ongelma keskittyi 50 vuotta sitten.

Tänään luin lehdestä, että HKL on vaihtanut mainostenhankkijaa , ja minä kun luulin että laman vaikutukset näkyvät jo. Kun HKL ei saa mainoksia, se on siksi korottanut lipun hintoja, vaikka bensan hinta on laskenut.

PS. Pitäisiköhän vaihtaa blogin nimi Vain kuviksi, koska se sisältää nykyään enemmän kuvia kuin sanoja. Sanalliset ilmaisuni ovat suuntautuneet muuanne.

Uusi vuosi Luxemburgissa

Harmaata on, sumua, tihkua ja jäisiä jalkakäytäviä.

Etteivät katkoisi jalkojaan, ihmiset kävelevät varmuuden vuoksi pitkin ajoväyliä , ne kun on sulatettu suolalla.


Joku on hermostunut liukkauteen ja kirjoittanut hiekotuslaatikon kanteen: Tee työsi!
Minua vähän jännittää miten selviän huomisaamuna varhain matkalaukkuni kanssa bussipysäkille, joka on jyrkässä alamäessä. Laskettelen matkalaukun päällä pysäkille?


Kiinalainen onnenjumala , jonka näin erään talon portailla istumassa.
Se karkottaa pahat henget pois. Punainen on kiinalaisten onnenväri. Lisää kiinalaisesta kulttuurista Päivi Hintsasen Coloria-sivustolla.


Onnekasta uutta vuotta kaikille lukijoille!

Uuden vuoden runo ja I Ching

Graffiti vanhan talon ovessa, Luxemburg, Grund

Uuden vuoden runoa on etsitty täälä viime päivinä kiihtyvällä tahdilla. Suomen puolivirallinen uuden vuoden runo on Eino Leinon Hymni Apollolle, myös Aurinkolauluna tunnettu. Kun vuosi vaihtuu, siitä esitetään muutama säkeistö radiossa. Jos ei ehdi rakettien räjäyttelyltä kuuntelemaan radiota keskiyöllä, niin sitä voi kuunnella netistä Tuure Juntun lausumana .

Alla kolme säkeistöä Aurinkolaulusta. Säkeistöjä on kaiken kaikkiaan 33. Runon voi käydä lukemassa kokonaisuudessaan ( ja valita oman mielisäkeensä uuden vuoden runoksi) Teosofien sivustolta. Eino Leino, kuten moni muukin viime vuosisadan alun kulttuurihenkilö, oli teosofi.

Paha ei ole kenkään ihminen,
vaan toinen on heikompi toista.
On hyvää rinnassa jokaisen,
vaikk' aina ei esille loista.
Kas, hymy jo puoli on hyvettä
ja itkeä ei voi ilkeä:
miss' ihmiset tuntevat tuntehin,
liki liikkuvi Jumalakin.

Oi, antaos, Herra sa auringon,
mulle armosi kultaiset kielet,
niin soittaisin laulua sovinnon,
ett' yhtehen sais eri mielet.
Ei tuomita voi, ken ymmärtää.
Sävel selvittää, mikä salahan jää,
näin ihmiset toistansa lähemmän vie;
sen kautta vie Jumalan tie.

Oi, onnellinen, joka herättää
noin voimia hyviä voisi!
Oi, ihmiset, toistanne ymmärtäkää,
niin ette niin kovat oisi!
Miks emme me yhdessä käydä vois?
Jos murtuis yks, muut tukena ois.
Oi, ihmiset, toistanne suvaitkaa!
Niin suuri, suuri on maa.

I Chingiä ( kiinalaista oraakkelikirjaa) voi myös konsultoida uuden vuoden yönä. Sen vastaukset ovat usein kuin runoa. Jos osaa englantia, niin netistä löytyy useita I Ching-sivustoja, esimerkiksi: I Ching online. Kun siltä kysyy, se vastaa. Kysyin äsken kokeilumielessä: What will be? ja se vastasi :

Beneath the Soil, the Seedling pushes upward toward the light:
To preserve his integrity, the Superior Person contents himself with small gains that eventually lead to great accomplishment.

Supreme Success.
Have no doubts.
Seek guidance from someone you respect.
A constant move toward greater clarity will bring reward.

( Heksagrammi 46)

Vastauksen aloalaidassa on linkki, josta voi klikata Richard Wilhelmin I Chingiin, siihen I Ching-laitokseen, joka maailmalla parhaiten tunnetaan. Sitä ei ole vieläkään saatu suomenkielelle, tietääkseni. Jos jolla kulla on parempaa tietoa asiasta, niin kertokoon sen minulle.

"Sininen enkeli tanssii" Hamilius-aukiolla Luxemburgissa. ( En tiedä teoksen nimeä enkä tekijää)

Välipäivien kuvia 2

Punainen silta, viralliselta nimeltään Pont Grande-Duchesse Charlotte eli suurherttuartar Charlotten silta. Se yhdistää vanhan Luxemburgin ja uuden Luxemburgin, so. alueen jossa on Euroopan Unionin lasipalatsit. Sillan alta alkaa maailman perintöalue, Grundiksi kutsuttu vanhin Luxemburg. Siellä kävelin eilen Totin ( = koiran) kanssa.

Vanha silta Alzette- joen ylitse. Sitä pitkin kulkee rautatie.

Taloja joen rannalla

Grundissa on pubeja ja ravintoloita kaikkiin makuihin. Minua kiinnosti tämä paikka, mutta en Totin kanssa viitsinyt kävellä sisään. Vaikka koirilta Luxemburgissa - toisin kuin Helsingissä- ei ole pääsy kielletty ravintoloihin ( joitakin harvoja poikkeuksia lukuunottamatta, ja niistäkin joustetaan).

Lehmä Luonnonhistoriallisen museon aidan takana.

Grundissa kannattaa käydä. Luxemburgiin on Pariisista vain kahden tunnin matka nopealla TVG-junalla, lähtöjä ja paluita on päivässä useita. Jos tilaa lipun kolme kuukautta ennen matkaa, se tulee halvaksi. Harmi vain ettei lippua voi tilata ja maksaa netin kautta. Tai ehkä voikin mutta minä en onnistunut löytämään sellaista sivustoa. Ranskalaiset ovat hieman hitaita näissä nettihommissa, vanhaa kulttuurikansaa kun ovat.