J.M.G. Le Clézio ( foto: Jurek Holzer)
Kuva on kaapattu SvD:n nettisivulta, jossa oli viime helmikuussa haastattelu
Le Clézio skriver for att stoppa döden. Suomalaiset Nobel-veikkaukset menevät aina pieleen, kun ei meillä seurata keistä ulkomaalaisista kirjailijoista Ruotsin lehdistö kirjoittaa. Hesarin lukijat äännestivät Philiph Rothia voittajaksi, minusta hän on yliarvostettu kirjailija. Hauska lukea, mutta eipä sitten paljon muuta.
Toivoin Amos Ozista tämänvuotistsa palkinnon voittajaa, hänestä olisi omasta takaa kuvakin, jonka otin viime vuonna Tammen tapaamisessa, eikä olisi tarvinnut pihistää kuvaa netistä. Olisin voinut kehua, että jo kolmas Nobel-palkittu, jolta olen tavannut henk.kohtaisesti ja saanut omistuskirjoituksen kirjaan. Ne kaksi muuta ovat Joseph Brodsky ja Mihail Sholohov. Viimemainittu kävi isäni kanssa ostamassa kirvestä Tampereelta.
Le Clézion novellokokoelma
Kuume ( suom. Leila Adler, ilmestyi Otavan Moderneja kirjailijoita- sarjassa vuonna 1967) löytyi kirjahyllystäni, ei tarvinnut lähteä kirjastoon. Hän on suomenkävijä, hämärän muistikuvani mukaan hän olisi osallistunut Mukkulan kirjailijakokoukseen joskus 60-luvun puolessavälissä. Siihen aikaan ranskalaiset modernistit, joihin hän kuului, kiistelivät kovasti Mukkulassa venäläisten traditionalistien kanssa.
Kun tämän vuosituhannen alussa muutin Vuosaaren taiteilijataloon, myin muuttokuormaa keventääkseni paljon proosakirjoja antikvariaatteihin, mutta Le Clézion novellikokoelman säilytin, sen verran merkittävänä kirjailijana pidin häntä. Hän kirjoitti 24-vuotiaana novellikokoelmansa esipuheessa, että hänestä elämä on kovin väsyttävää ja mieluummin hän olisi ollut syntymättä, ja että hän ei erityisemmin usko suuriin tunteisiin.
" Sitä vastoin näen armeijan hyönteisä ja muurahaisia nakertamassa joka taholla. Joskus nuo pienet mustat nuolet liittyvät yhteen ja ihmisjärjen tasapaino horjahtaa. Syntyy kaaos, ja vain parin minuutin tai parin tunnin kuluttua voi tapahtua mitä tahansa. Kuume, tuska, väsymys, uni ovat yhtä parantumattomia intohimoja kuin rakkaus, kidutus, viha tai kuolema. Toisinaan aistihavaintojen tulva yllättää ajatuksen ja se vajoaa jonkinlaiseen aineelliseen hurmioon. Totuus häikäisee enemmän kuin kaarilamppu." Hän luonnehti novellikokoelmansa yhdeksää tarinaa pieniksi hulluudenpuuskiksi, jotka perustuivat arkielämässä koettuihin yksinkertaisiin elämyksiin. Miksi runoilla tai sepittää kertoumuksia? hän kysyi ja vastasi:
"Ainoa mikä säilyy on kirjoitus, kirjoitus joka sanoillaan hapuilee eteenpäin, etsii ja kuvaa tunnontarkasti ja syvään kaivautuen, kirjoitus joka takertuu todellisuuteen ja hahmottaa sitä arkailematta." Lisää Le Cléziosta:
Words without Borders: from Etoile errante ( proosakatkelma englanniksi)
The Guardian Book blogs:
Will Le Clézio cut America down to size?The Literary Salon:
And the Nobel Prize in Literature goes on... Sitaatteja Le Clézion kirjojen arvosteluista
Kuvakollaasi Särkänniemeltä
Surkea tulos. Pitäisi olla lintubongarin välineet, järjestelmäkamera vähintäänkin, mutta tuskin sitä viitsisi kantaa mukana, kun lähtee kaupungille metsästämään poltetun oranssin väristä käsilaukkua. Sitä ei löytynyt. Tai no, olisi löytynyt, mutta se maksoi yli 500 euroa, joten jäi ostamatta.
Jos huuhkajia olisi kaupungissa yhtä paljon kuin lokkeja tai puluja, kukaan ei pysähtyisi katsomana eikä kuvaamaan niitä. Cityhuuhkaja pysäytti vartijatkin. Ja kännykkäkamerat räksivät. Ehkä joku onnistui saamaan huuhkajasta parempia kuvia kuin minä. Onkohan kukaan muuten kuullut huuhkajan huhuilua keskustan öillisillä kaduilla? Miltähän se mahtaa kuulostaa. Kaikuu varmaankin mahtavasti kiviseiniltä?
Kiltit kuvaa kiltinnäköistä Kuvataideakatemian Galleria Fafan ikkunassa Lönnrotinkadulla (klikkaa kuva isommaksi niin näet kiltit paremmin)
Kiltti linnunpelätin Uutelasta lähettää terveisiä ranskalaiselle virkasisarelleen. Katso HPY:Hymy suussa
