Taiteilijatalon asukkaat, joiden naapurissa metsikkö on järjestivät hiljaisen mielenosoituksen. He sitoivat kuolemaantuomittujen puiden ympärille surunauhoja , joissa oli runoja. Surunauhat katosivat puista muutamassa tunnissa. Kuka ne vei? Rakennusvirastossa varmaankin tiedetään vastaus. Siellä ei todennäköisesti pidetty siitä että joihinkin surunauhoihin oli kiinnitetty laput joissa oli niiden päälliköiden nimet ja puhelinnumerot, jotka määräsivät tuhotyön toimeenpantavaksi. Tarkoitus on tietysti hyvä, niin kuin virkamiesten tarkoitukset aina ovat. Metsikön tilalle rakennetaan muotopuisto. Menköön sen tieltä vanhat ja "muodottomat" puut, lintujen pesimäpensaikot ja laulupuut, lasten seikkailumetsä , pensasviidakko ja kaoottinen luonnontila.
Steriilissä
Aurinkolahdessa
villi luonto on sopimaton kuin
kainalokarvat kauniilla naisella.
Muotoon hakattu
Yleisten töiden lautakunnan hyväksymän yleissuunnitelman mukana metsikkö oli merkitty luonnontilaiseksi alueeksi. Haluaisinpa tietää miksi ja kenen toimesta suunnitelmaa muutettiin.
Lisää kuvia raiskiosta
täällä.Lisäys 18.4.Motto: "On rikos puhua puista/koska se paljastaa niin monta rikosta", Kai Nieminen viittaa runokokoelmassa
Lopullinen totuus Bertolt Brechtin sanoihin: " Mikä aika on tämä, jolloin/puh puista on melkein rikos"
Asukkaiden kannanotto:
Vuosaaren Lill-Kallvikin puistometsän muistolle
Nyt on taas liian myöhä. Suuret puut humisivat rauhassaan sata vuotta ja vielä eilen, vilvoittaen hiekkatien kulkijaa, tietämättöminä "vaarallisuudestaan". Käykää katsomassa kantoja, sillä äkkiä nekin ovat poissa ja koko maan pinta käännetään. Muistot eivät kuulu nykypuistoon. Pitää olla vain arkkitehdin sallimia puunriukuja ja muualta siirrettyjä kiviä niissä paikoissa, joihin ne on piirretty ylimitoitetussa puistosuunnitelmassa.
Villa Lill-Kallvikin puiston avohakkuusuunnitelmaa toteutetaan kovalla kiireellä. Paikalliset asukkaat ovat vastustaneet puiston kaikkien isojen puiden kaatamista ja toivoneet harvinaisen monimuotoisen puuston säilyttämistä. Kaavasta ei voitu aikanaan valittaa, koska se hyväksyttiin jo ennen kuin alueella edes asuttiin.
Tämä on Helsingissä osa suurempaa savottaa, johon kuuluvat Hietaniemen hautausmaan koivukujan tuhoaminen, Kaivopuiston vanhojen puiden kaato, tai Uutelan luonnonsuojelualueeseen kajoaminen, sen jättikuusien hävittäminen uuden huoltoväylän tieltä jne. Perustelut ovat aina samat: puut ovat vaarallisia, liian vanhoja, väärää lajia ja väärässä paikassa. Eivät sairaatkaan puut ole sen vaarallisempia, kuin elämä yleensä.
Ei voi olla järkevää, tai kenenkään edun mukaista, että tällaisella avohakkuulla huononnetaan pysyvästi asumisympäristöä. Lakia pitäisi saada muutettua niin, että terveen puun hävittäminen kaupungista olisi rikoslaissa määritelty sellaiseksi teoksi, josta seuraisi aina vankeutta, varsinkin jos tekijä on ammatiltaan maisema-arkkitehti, tai muu ympäristön hoidon ammattilainen, jolloin teko muuttuu tietoiseksi ja erityisen törkeäksi.
Nykyinen päätöksentekotapa ja toimintakulttuuri antavat mahdollisuuden laillistetulle, kalliille vandalismille. Ympäristörakentamisen vinoutuneen raskaat periaatteet olisi nyt arvioitava kiireesti uudelleen niin, että estettäisiin edes tulevaisuudessa tällaiset ilkityöt. Puistojen suunnittelu kuuluisi tietenkin tehdä niin, ettei tuhottaisi, sitä vähää vanhaa, mikä on jo luontevasti merkinnyt uusissakin kaupunginosissa kulttuurihistoriallisesti arvokasta ja hyvää elinympäristöä. Ei mikään paikka säilytä luonnettaan, jos siinä ei saa näkyä alueelle tyypillistä ajallista kerrostuneisuutta. Eikä mikään "entistäminen" palauta paikan oikeata henkeä.
Ei voi olla kohtuullista, että joku, jota ei voi tavoittaa, käyttää puita ja lähiasukkaita vallantunteensa tyydyttämiseksi. Hän vastaa asukkaiden kirjeisiin tai kaupunginosayhdistysten soittopyyntöihin vain vetoamalla poliittisten päättäjien suomaan "mandaattiinsa". Hän ei ota vastaan keskusteluehdotuksia savottansa keventämisestä niiltä, jotka joutuvat elämään lopputuloksen kanssa. Hän tietää paremmin. Käykää siis katsomassa kantoja, ottakaa kantaa, viemällä entiseen puistoon musta ruusuke. Lähettäkää myös viestinne kaupungin poliittisille päättäjille ja myös Helsingin rakennusviraston puisto-osaston Raija Holopaiselle, tai Päivi Apajalahdelle, jotka ilmeisesti eivät vastaa alueen puistosuunnitelmista kenellekään. Pyydämme silti hartaasti kaikilta vastuullisilta, lopettakaa kallis ja turha "suunnittelunne", kysykää asukkailta, tai antakaa olla, riittää jo!
Puiston Muistoa Kunnioittaen joukko Vuosaaren asukkaita
Toinen näkökanta - Erään aurinkolahtelaisen mielipide puuasiasta : "Saatanan hörhö", vanha vihainen mies tuli sanomaan minulle kun kuvasin vielä pystyssä olevia puita. Minkä jälkeen hän meni kannustamaan Rakennusviraston kommandojoukkoa: " Hyvä kun panette sen saatanan ryteikön matalaksi."
Kommandojoukon päällikkö tuli sanomaan minulle, että kuvia ei saa ottaa heistä. Sanoin että en ota heistä vaan puista kuvia. Hänen jälkeensä tuli Rakennusviraston puisto-osaston kolme virkanaista , jotka olivat kairaamassa koepaloja puista. selittämään että puut ovat vaarallisia, ne ovat latvastaan lahoja. heistäkään ei saanut ottaa kuvia, ei edes selästä päin. Jotain hämärää tässä puuhommassa on, kun ei kaupungin puisto-osaston päällikkö suostunut kertomaan asukkaille, mistä on kysymys ja miksi kauniit vanhat puut pitää pistää pois päiviltä. ( kts. kommenttiosasto).
