Jatkoa eiliseen merkintään:
Viisitoista vuotta Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuuden jälkeen toukokuun lopulla vuonna 2001 kävin  Zoonalla. Se sijaitsee Valko- Venäjän  eteläosassa, alueella joka  on  cesiumin ja strontiumin  saastuttamaa ( 70 prosenttia   Tšernobylin  rähähdyksen saasteista laskeutui  Valko-Venäjälle). Zoonalla  on  Karma –niminen kylä, mutta  siinä  kylässä en käynyt.  Kävin Eläköön –nimisessä  pikkukaupungissa ( Slavagorod  venäjäksi), jonka nimi oli ollut   aikaisemmin Ryyppäyksellisyys. Nimi muutettiin, koska Stalin ei hyväksynyt  Ryyppäyksellisyys –nimeä. Toisen maailmansodan aikana rintama seisoi yhdeksän kuukautta  sillä alueella,  saksalaiset joen oikealla, venäläiset vasemmalla rannalla. ( Joen nimi on Sohi tai Gohi – en saa selvää omasta käsialastani).
Minulla ei ole valokuvia  Zoonasta, koska  kamerani varastettiin edellisenä syksynä Pietarissa.   Tämä kuva on  peräisin kirjoituksesta Elena’s  Motorcycle Ride   through Chernobyl. Lisää  Tšernobyl- kuvalinkkejä  -C- blogissa.
Otteita matkapäiväkirjasta:
31.5.01 Tänään on retki Zoonalle, alueelle joka säteilee. Säteilykartta siltä alueelta on täplikäs. Joku tiesi kertoa, että täplikkyys johtuu siitä että venäläiset ampuivat saastepilven hajalle, ettei se olisi tullut Moskovaan.
Kaksi miljoonaa ihmistä elää vielä Zoonalla.  150 000 ihmistä evakuoitiin, jotkut jäivät  vapaaehtoisesti. Suurin osa Zoonalla asuvista haluaisi muuttaa pois, mutta heillä ei ole mahdollisuuksia siihen. Syy: ekonominen pysähtyneisyys Valko-Venäjällä.
Ymmärsinkö oikein? 80  prosentilla vastasyntyneistä koko maassa on jokin vamma, ja Zoonalla  syntymävammojen  määrä on vielä suurempi.
Opas kertoo: ”Säteilyalueella värit ovat kirkkaampia, luonto kaunistui räjähdyksen jälkeen, mutta se oli tuhoavaa  kauneutta. Ihmiset eivät käsittäneet, että sellainen kauneus on kuolemanvaarallista. He eivät uskoneet vaaraan. He halusivat jäädä asumaan sellaiseen kauneuteen. Ihmisiä on helppo pettää ja sanoa heille, että kaikki hyvin, kuten hallitus vakuuttaa ihmisille, koska ei halua vähiä  rahojaan evakuointiin. Kolmen vuoden ajan hallitus on kieltänyt julkaisemasta informaatiota  tutkimustuloksia säteilystä ja sen aiheuttamista sairauksista. On palattu vuoteen 1986. Kolme vuotta sitten hallitus sulki tarkastusasemat, joissa ihmiset olivat voineet käydä tarkastamassa radioaktiivisia pitoisuuksia elintarvikkeista ja  itsestään.”
Kello on puoli kaksi . Ollaan tultu  Zoonalle  Säteily on  viisi kertaa suurempi kuin muualla maassa. Ihmiset elävät täällä, mies kuokkii peltoa, hanhet syövät ruohoa, hevonen huiskii häntää. Opas kertoo, että ihmiset saavat korvausta valtiolta, koska suostuvat  asumaan täällä. En huomaa, että täällä säteilisi kauneutta sen enempää kuin muuallakaan Valko-Venäjällä.
Nyt ollaan Alueen keskuspaikassa,  Eläköön - kaupungissa, jossa asuu 7000  ihmistä. Ennen  onnettomuutta täälllä asui  24 000 ihmistä. Alueen  toimeenpanevan komitean puheenjohtaja (=kunnanjohtaja)  kertoo että  90%  Alueesta on saastunutta,  25 kylää on tyhjennetty ja   haudattu, mutta Eläköön- kaupunki on  puhdas. ”Älkää  pelätkö nauttia pöydän  antimia,” hän sanoo ja jatkaa: ” Kansainväliset delegaatiot tuovat  vedenkin mukanaan.  Syökää kaikkea ja juokaa myös meidän votkaamme.”  Puheenjohtaja kertoo, että alueella asuvat ihmiset  saavat palkanlisiä ja lasten terveyteen kiinnitetään erityistä huomiota. Heidät lähetetään toipumisleireille  kaksi kertaa vuodessa valtion kustannuksella. he saavat myös kaksi kertaa päivässä lämmintä kouluruokaa. Mutta Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen on ollut vaikeampaa taloudellisten ongelmien vuoksi. ”Mutta  presidentti Lukasenka yrittää ratkaista ongelmat. Meidän isäsemme  on parempi kuin  kaikki puolueet yhteensä, ” sanoo kelpo  puheenjohtaja. Hän kiihtyy kun tulee puhe  onnettomuuden peittelystä ja sanoo, että sitä ei peitelty, mittauslaitteet olivat  tehottomia ja he olivat hyväuskoisia. Kyliä ruvettiin evakuoimaan vasta vuonna 1989, kolme vuotta onnettomuuden jälkeen!
Käynti Eläköön-kaupungin sairaalassa ja se jälkeen haudattujen kylien muisotmerkillä.   25 valkoista kiveä, jossa on kylän nimi.  Sairaalan pihalla humalainen mies sanoo että ongelmia on vaikka kuinka paljon.  Edes rahaa ei tule. Lääkäri sanoo että elintarviketilanne on herkkä, se voi aiheuttaa ruuansulatuselimistön sairauksia.  Lääkäri pudistelee päätään, kun eräs ryhmästämme kysyy onko mitään iloisia edistysaskelia.  Humalainen mies vahvistaa, että ei sitten niin mitään.
Matkalla haudattuun kylään: Ajetaan lujaa vauhtia  säteilevän alueen lävitse. Tänne ei voi pysähtyä. koska säteily on niin voimakasta. Puut ovat palaneet tien viereltä, sähkötolpissa ei ole johtoja. Ohi vilahtaa, hylätty koulu, rakennettu vuonna 1986, ja hylätty hautausmaa ja taloja joiden ikkunat ovat rikki. Iso lehmälauma aitauksessa,  tien vasemmalla toisella  toinen iso lehmälauma laitumella, mustankirjavia lehmiä. Peltoja joilla kasvaa sokerijuurikasta ja vehnää , hyvin hoidettuja peltoja, ei  ollenkaan samannäköistä kuin Venäjällä. Kun ihmettelen  säteilyalueen  karjaa ja peltoja,  opas sanoo, että vesi on täällä puhdasta.
Haudatussa kylässä:  Täällä asuu kolme  perhettä.  Vanha mummo seisoo ukkonsa kanssa pihalla.  ”Sotamies Švejk” köpöttää  innoissaan kylänraitille antamaan haastattelua. Hän sanoo, että alkuvuosina kävi useammin  lehtimiehiä, nykyään hyvä jos kerran vuodessa.. Kylän koirat haukkuvat vimmatusti. Yksi koira on niin pelokas, että se uskalla tulla kopista ulos, ei ole tottunut vieraisiin.  Se haukkua räksyttää  kopin sisällä.  Kissoja ei näy. Linnut pitävät ääntä niin kuin missä tahansa kylässä, mutta pääskysten sirinää ei kuulu.. Yksi  asumaton talo on jätetty turistien katseltavaksi kuin ulkoilmamuseossa.  ” Švejk” vakuuttaa, että hyvin täällä eletään. Ei ole sähköä, ei puhelinta, ei televisiota.  ”Švejk” sanoo, että kaivosta voi juoda vettä, se on puhdasta, ja  järven kaloja voi syödä. Ensin niiltä pitää katkaista pää ja häntä ja sitten ne pitää seisomaan liemeen, jossa on viinietikkaa ja suolaa. Puolentoista tunnin kuluttua epäpuhtaudet ovat kadonneet. ”A vot, kaloja voi syödä, ei mitään haittavaikutuksia, tässä minäkin seison, en ole kuolla kupsahtanut,” sanoo ukko pilke silmäkulmassa.
1.6.01  Eilisiltana räjähti käsigranaatti Moskovan suurlähetystön edessä Minskissä. Kukaan ei  kuollut ja rakennukselle tuli vain vähäisiä vahinkoja. Täkäläisten näkemys  asiasta: Lukasenka hyötyy räjähdyksestä, koska voi syyttää oppositiota terroristiteosta. Sattui sopivasti ennen vaalikamppailun alkua. Käsigranaatti oli niin hyvin asetettu, että siitä päätellen asialla on ollut tekijämies, turvallisuuspalvelun miehiä, arvelevat täkäläiset.
Putin oli eilen Minskissä muuraamassa  Moskovan uuden  suurlähetystön peruskiven. Lehtikuvassa  Lukasenka ja Putin seisovat vierekkäin ja hymyilevät otsikossa lukee  kissankorkuisin kirjaimin: ”Yhdessä.” 
 27.6.06 Valko-Venäjällä ei  ole mikään muuttunut viidessä vuodessa. Tämän päivän lehdessä ( HS) kerrotaan että turvallisuusjoukot pysäyttivät Minskissä opposition   Tšernobyl-muistomielenosoituksen.  Opposition mukaan ihmisiä on siirretty takaisin saastuneille alueille.  Ehkä ”sotamies Švejk” olikin  hallituksen  tiedottajamannekiini Zoonalla. 
Tiedotuksia:
Käykääpä  Hotasella katsomassa, kuka hyötyy lintuinfluenssahysteriasta.
Tuolla Erittäin koukuttavaa - merkinnän kommenteissa oli  vähän keskustelua aleatorisesta romaanista ja siitä onko kollaasiromaania  tehty Suomessa sitten  60-luvun. Yksi aleatorinen kollaasiromaani on tehty. Se on Leevi Lehdon Päivä.  Sen voi ladata pdf-muodossa täältä.. Minä olen tilannut sen kirjastosta, kun en jaksa lukea ruudulta  pitkiä juttuja.  

 
 





