Pääsiäismeemi - sattuman leikkiä

Meemi via Rauno Räsänen


1. Nappaa sinua lähimpänä oleva kirja, oli se sitten mikä hyvänsä.
2. Avaa kirja sivulta 123.
3. Lue kuudes lause.
4. Kirjoita lause journaliisi, ...


No, minä nappasin kirjan. Se sattui olemaan Upanisadit, mutta sivuja oli vain 84. Naapurissa oli T.S. Eliotin Autio maa. Otin sen hyllystä.

Avasin kirjan sivulta 123, sillä sivulla oli vain neljä riviä ja yksi lause. Avasin seuraavan sivun. Sieltä alkoi runo Kiirastorstain-aatto. Kun kirjoitan tätä merkintää, on kiirastorstainaatto, joka vaihtuu kymmenen minuutin kuluttua kiirastorstaiksi.

Kuudes lause on seuraavanlainen:

( miksi vanha kotka siipiään levittäisi?)

Hyvää pääsiäistä lukijoille. Kuvassa on moderni pääsiäispupu Rhodokselta ystäväni kuvaamana kahdeksan vuotta sitten. Silloin ei tosin ollut pääsiäinen, vaan joulu. Oltiin Rhodoksen kirjailija- ja kääntäjäresidensissä töitä paiskimassa.

Pääsiäispupuista ja niiden symboliikasta voi lukea lisää Blogisiskolta.

Foto: Kristina Carlson

Tavallista rankempi ikäkriisi

Kuvassa ikkunakaltereiden takana kreikkalainen "iän heikentämä nainen." Ilmaus on peräisin Elfride Jelinekin romaanista Pianonsoittaja, jonka sain vihdoinkin puurrettua loppuun asti. Se oli synkän opettavainen tarina siitä miten voi käydä kiltille tytölle, joka ei murrosiässä noussut kapinaan ja tapellut itseään irti äidistä. Romaanin "iän heikentämä nainen" Erika on noin 35-vuotias. Hän on täynnä negatiivisia tunteita; kateutta, vihaa, mustasukkaisuutta, katkeruutta ja raivoa, joita Jelinek kuvaa kliinisen tarkalla silmällä. Lapsuus ja nuoruus on kulunut kuuliaisesti pianonsoitonharjoituksissa, joihin Erikaa piiskasi kunnianhimoinen äiti. Hänestä ei tullut äidin toivomaa maailmanluokan mestaripianistia. Keski-iän kynnyksellä hän nukkuu äitinsä kanssa samassa parivuoteessa, hänellä ei ole seksielämää, mitä nyt joskus karkaa äidiltään salaa tirkistelemään peep-showta ja keskuspuiston rakastelevia pareja, ja saa perverssiä nautintoa siitä että viiltelee sukuelimiään hulluksi tulleen isänsä partaveitsellä. Hän saa mahdollisuuden toisenlaiseen elämään, kun hänen nuori oppilaansa rakastuu häneen, mutta hän ei pysty vastarakkauteen. Miten pystyisikään kun sydämen oppivuodet ovat häneltä jääneet elämättä? Hän tuhoaa orastavan suhteen masokistisilla vaatimuksillaan ja iskee kirjan lopussa veitsen olkavarteensa, ei kuole, vaan kävelee verta valuvana kotiin. Loppu jää avoimeksi, mistäpä Jelinek olisi tiennyt - hänhän kirjoitti kirjansa samassa iässä jota Erika eli - että naisen paras aika alkaa keski-iän kriisin jälkeen noin 40 vuoden iässä.

Mummopissikset

Tiedän että pissikset ovat varhaisteini-ikäisiä tyttöjä, jotka hengailevat laumoissa kulmilla. Heillä on kireät farkut ja napa paljaana. He ovat nähneet pikkutyttöinä R-kioskin lehtitelineissä paljon paljasnapaisia naisia ja heidän alitajuntaansa on syöpynyt kuva, että sellaisia seksikkäiden naisten tulee olla. He harjoittelevat naisena olemista, ampuvat reippaasti yli osittain epävarmuuttaan, osittain ärsyttääkseen aikuisia, varsinkin vanhempia miehiä, ja siinä sivussa kritisoivat tiedostamattaan kulttuurin naismalleja.

Mutta keitä ja mitä ovat mummopissikset? Se selviää NYT-lehden ( 14/2006) kolumnista. He ovat eläkeikäisiä naisia, jotka ärsyttävät nuoria miehiä ja naisia, koska he liikkuvat meluavina laumoina, kiilaavat kassajonoissa eivätkä välitä muista. Kolumnin kirjoittaja näkee mummolaumat tulevaisuuden uhkana, sitten kun suuret ikäluokat pääsevät eläkkeelle. Minä ihmettelen, miksei huonosti käyttäytyville vaareille ole keksitty yhtä halveksivaa haukkumasanaa kuin mummoille. Ikärasismi koskee näemmä naisia, mutta ei miehiä, vai miten on? Pitäisikö naisten aina vain vaieta ja olla kauniita, ja vanhoina pysyä poissa ihmisten silmistä, ikkunakaltereiden takana kuten kuvan kreikkalainen mummo. Ei ihme että naisten ikäkriisit ovat rankkoja, olivat he sitten varhaisteini- tai keski-ikäisiä.

PS.
Nettikoneeni on edelleen korjaamolla, odottaa emolevyä, joka on tulossa todennäköisesti maailman äärestä, koska kestää niin kauan. Seuraavaksi on lukuvuorossa Arvi Pertun Papaninin retkikunta, josta Keskisuomalaisessa ilmestynyt kritiikki sanoo mm: "Valta ja valtapelit, niiden hyvin outo eroottisuus, ilmiantamisen ja kavaltamisen synnyttämä "kiima" - politiikan sadomasokistisuus. Siinä keskeisiä Pertun romaania halkovia teemoja melkeinpä markiisi de Saden hengessä," kirjoittaa Hannu Waarala (Isä Aurinkoisen synkissä varjostoissa, 29.3.06). Tämä houkuttaa lukemaan Pertun kirjaa Jelinekin sadomasokististen naissielun syövereiden jälkeen.

Idioottitesti

Nettikoneeni on edelleen korjaamolla, jonne vein sen Skype-ongelmien takia. Väliaikatiedotuksen mukaan ongelmat saattavat johtua emolevyn epävakaudesta. Onneksi takuuaikaa on vielä jäljellä. Mistä sekin johtunee että kaikissa tietokoneissani viat ovat ilmenneet takuuaikana, kun taas ystävien koneissa ne ovat ilmenneet takuuajan päättymisen jälkeen. Uusi emolevy on tilattu ulkomailta, saa nähdä koska se tulee, ja pääsen taas netissä liikkumaan. Vanha kone on niin hidas, että kärsivällisyyteni loppuu kesken, kun odotan sivujen latautumista. Lohduksi tilanteeseen idioottitesti
via Sedis blog.

I am 17% Idiot.

I am not annoying at all. In fact most people come to me for advice. Of course they annoy the hell out of me. But what can I do? I am smarter than most people.

Take the
Idiot Test
@ FualiDotCom

Kun en pääse iltaisin tuhlaamaan aikaani netissä, tulee luetuksi hyvää kirjallisuutta. Parhaillaan on menossa Elfride Jelinekin Pianonsoittaja. Jos vaikea äiti-tytär suhde ja naisen hillitty raivo kiinnostaa, niin suosittelen kirjaa. Se tuo mieleeni Sylvia Plathin parhaimmat raivorunot. Ruotsin Akatemian vanhat parrat olivat todella radikaaleja, kun antoivat Jelinekille Nobel-palkinnon toissa vuonna. Kiitos ja kunnia heille. Yöpöydällä odottaa lukuvuoroaan Arvi Pertun Papaninin retkikunta ja Samuel Beckettin Watt. Toivottavasti kone pysyy takuuhuollossa niin kauan, että ehdin lukea nuo kirjat.

PS. Kirjallisuuden ystävälle nuoren vihaisen miehen blogi Klappkompaniet. Sieltä löytyi mieltäni ilahduttanut mielipide:
" Kirjallisuus, jonka yksinomainen tarkoitus on viihtyminen, televisiokorvikkeisuus, on yksinkertaisesti ja aina huonoa kirjallisuutta. Katsokaa niitä vitun salkkareitanne vaikka mieluummin, kuin syötte niiden leipää, joilla oikeasti on jotain asiaa."
Klappkompaniet löytyi runoilija Ville-Juhani Sutisen Susi rajoilla -blogin kautta.

Kevennys

Edit 29.3. Taidekasvatusvetoomuksen oikea osoite ja linkki lisätty alemmaksi. Muista myös mielenosoitus tänään keskiviikkona taidekasvatuksen puolesta eduskuntatalon edessä klo 16.

Vanha tietokone käytössä, kun uusi on huollossa. Tehoa ja käyttömuistia on vähän, sivut latautuvat hitaasti, huomasin sen kun avasin blogin. Täytyy keventää, mutta en tiedä miten Bloggerissa pienennetään kuvia. Voin ainakin siirtää vanhoja merkintöjä arkistoon, ehkä se nopeuttaa latautumista. Vanhasta koneesta löytyi arkisto, jonne olen säilönyt ajatuksenpätkiä eräästä rakkaustarinasta. Alla muutamia mietteitä:


Emerson: ”Odota, niin sielusi puhuu. ” Sieluni puhui viime yönä. On öitä jolloin se vaikenee. Sielu puhuu unissa.

*

Kaikki eivät osaa sielun kieltä, tarvitaan tulkkeja.

*

Mielikuvitus on paikka, jossa luodaan todellisuuden tapahtumat. Siksi kirjailija pelkää mielikuvituksensa luomia. Liian usein tapahtuu, että mielikuvitus muuttuu todellisuudeksi, aivan kuten unetkin muuttuvat.

*

Telepatiaa ei tarvita, kun on kännykkä.

*

Kun matkustaa miehen kanssa ( ja on rakastunut), ei näe maailmasta mitään, näkee vain sen miehen.

*

Kirjaat väärinkäsityksesi päiväkirjaan, sanoi mies.

*

Rehellisyys kielletty.

*

Rakastuminen on minuutensa kadottamista.

*

Mies tarvitsee niin paljon myötätuntoa, että yksi nainen ei pysty sitä antamana. Siihen tarvitaan monta naista.

*

Rakkaus on kuollut, kun ei odota enää miehen soittoa eikä laske päiviä kuinka kauan on kulunut edellisestä soitosta.

*

Rakkaus on luonnonvalintaa. Ei ihminen ole sen kummempi otus kuin kissa, joka alkaa keväällä mouruta.

*

Kun rakkaus päättyy, sielu palaa takaisin ruumiiseen. Mutta palaaminen tekee kipeää.

*

Eikö suuri rakkaus ollutkin vain suuri pakkomielle?

*

"I sought a soul that might resemble mine, and I could not find it. I scanned all the crannies of the earth: my perseverance was useless. Yet I could not remain alone. There had to be someone who would approve of my character; there had to be someone with same ideas as myself." (Lautreamont’s Maldoror s.719)

(Kuvassa minä ja kissa Rhodoksella. Foto: Kristina Carlson)

PS.
Taideaineiden opetusta on leikattu viime vuosina merkittävästi sekä
peruskoulussa että luokanopettaja- ja lastentarhaopettajakoulutuksissa.

Taideaineiden opiskelijat keräävät parhaillaan nimiä adressiin, jolla
vastustetaan koulujen taideopetukseen kohdistuvia leikkauksia sekä
pyritään herättämään julkista keskustelua taidekasvatuksen asemasta. Adressi
luovutetaan myöhemmin opetusministeriölle, opetushallitukselle sekä
eduskunnalle. Allekirjoita sinäkin tärkeä vetoomus ja kierrätä sitä
eteenpäin.

Vetoomuksen voi allekirjoittaa täällä:

http://www.uiah.fi/projects/kooma/


Täältä voi lukea allekirjoittaneiden nimet

http://www.uiah.fi/projects/kooma/addressi.php

Mielenosoitus taidekasvatuksen puolesta keskiviikkona 29.3.06 eduskuntatalon
edessä kello 16.00

Identiteetin esineellisyydestä

Vielä sitaatti Samuli Parosen kirjeestä ennen kuin palautan Hannu Mäkelän Samuli-muistelman Kirjailijaliittoon ja vien tietokoneen huoltoon. Hän sanoo, että henkilöllisyys ( identiteetti) on pinnallisempi ja esineellisempi kuin persoonallisuus ja jatkaa:

”Minusta näyttää ettei seikoista, joista henkilöllisyys muodostuu, saa kasaan persoonallista ihmisolentoa, tunnistettavuuden kyllä, ja esineellisen puolen, kaikkea sitä mitä saa ulkomuodosta, nimestä, koosta, kansallisuudesta, rodusta, uskonnosta, iästä, sukupuolesta, säädystä, asemasta, asusta, ammatista. arvosta, puolueesta, yhdistyksestä, väristä… Kaupallisten katsomusten yksinoikeuksia ylläpitävät valtamekanismit kieltävät ihmisen ja työntävät sijaan vastikkeita.” (Samuli, Otava 2006, ss. 167- 168)

Mitähän Paronen olisi tuumaillut netistä, jossa nimellä, sukupuolella, iällä eikä millään noista hänen mainitsemistaan seikoista ole mitään merkitystä? Netissä ihminen on se mitä hän kirjoittaa.

Sanoja ei voi esineellistä. Sanat paljastavat millainen ihminen on. Kun aloitin elämän netissä kauan sitten, minua viehätti eniten demokraattisuus, vapaus ja epämuodollisuus. ketään ei tarvitse kumarrella eikä mielistellä, kun ihmiset ovat tasa-arvoisia rotuun, sukupuoleen, ikään jne. katsomatta. Minulla ei ole ollut näiden vuosien aikana negatiivisia kokemuksia nettiyhteisöistä, koska olen jättänyt epäviihtyisät yhteisöt nopeasti taakseni.

Identiteettiongelmia ei olisi, jos ihmiset keskittyisivät olennaiseen, eivätkä välittäisi niin paljon vastikkeista.

http://www.poetsagainstwar.net/default.asp