Virtuaalirakastaja

Kuvassa viisi ylpeää pyöränomistajaa Pohjanmaalta. Sieltähän minäkin puolittain, kun äiti syntyi Lapualla. Kadut sulavat kohta pääsee taas pyörällä viilettämään ja metromatkailu jää vähemmälle, ja metrolukemiset myös. Viimeksi luin metrossa Petri Hytösen & Mark Mallonin sarjakuvaromaanin Fillarijuttu. se kertoo Iineksestä joka näki unta, ja miten sitten tapahtui. Kirjan takakannessa on hyvä neuvo:

Käytä herättyäsi edes muutama
hetki unien muistamiseen.
Muuten unet käyttävät sinun
aikaasi, siten kuin lystäävät.

Noudatin neuvoa tänä aamuna ja muistin että yritin yöllä rakastella siivouskomerossa Jorma Ollilan näköisen miehen kanssa, mutta mies oli niin isokokoinen, ettei se mahtunut komeroon, eikä rakastelusta tullut mitään. Selvä kevään merkki, tämmöinen uni. Kun näkisi vielä käärmeistä unta (kts. –C- ), niin asiat olisivat hyvin, energiaa riittäisi kirjoittamiseen, puutarhanhoitoon ja pyöräilyyn.

Kevään merkkejä sekin, että täältä Sanoista etsitään Google-haulla nykyään joka päivä erektiota, valitettavasti sitä ei täältä löydy. Tunteet heräävät keväällä netissäkin. Erittäin akateemisella PsyArt –listalla on viime päivinä keskusteltu rakkaudesta: Conditions of Love - Can Love Last.? Siinäpä vasta kysymys. Eräs keskustelijoista sanoo, että rakkaus on draama, joka paljastaa sen mitä et tiedä itsestäsi. ”What you don’t know about yourself is what you do – to the other.” PsyArt on IPSA:n ( Institute of Institute for Psychological Study of the Arts) postituslista, jolle liityin nettihistoriani alkuaikoina, yksitoista vuotta sitten, ja olen pysynyt uskollisena sille listalle. IPSA:lla on ensi kesänä kansainvälinen konferenssi Helsingissä.

Toinen lista , johon liityin samana keväänä oli Psyber, joka tutki psyykeä kyberavaruudessa. Se lista on nykyään syvässä unitilassa, siellä ei ole vuosiin tapahtunut mitään. Mutta sinä keväänä kun liityin sille listalle, siellä oli käynnissä vilkas keskustelu virtuaalisesta rakkaudesta - oliko se todellista vai pelkkää mielikuvitusta. Muistiini on jäänyt erään keskustelijan repliikki. Hän sanoi, että ns. todellisuudessa rakkaus perustuu ruumiin kieleen, mutta virtuaalitodellisuudessa mielen kieleen – sanoihin, lauseisiin ja niiden rakenteisiin. Virtuaalitodellisuudessa kirjoittaja paljastaa sielunsa, tahtoi hän sitä tai ei. Virtuaalinen rakkaus voi olla paljon syvempää ja todellisempaa kuin lihallinen rakkaus ( Kirjoittajalla oli asiasta kokemusta, oli tullut avioero virtuaalirakkauden takia). Se oli minusta hyvin kiinnostavaa ja minä jäin kuulolle.

Sillä listalla tapasin virtuaalirakastajan, joka hurmasi sanoilla listan naisia, kuten myöhemmin kävi ilmi Hän lähetti minulle runoja, mutta minä en syttynyt, koska runot olivat minusta liian imeliä, eikä kyberromanssia syntynyt. Jos hän olisi kirjoittanut kuin Haavikko nuorena, ,olisin saattanut hullaantua häneen. Tai ehkä en, koska siihen aikaan olin rakastunut epävirtuaalisesti eli epäsiveellisesti .( Sana ”virtual” viittaa etymologisesti siveyteen, kuten Johanna Sinisalo huomauttaa Enter-lehden ( 2/2006) kolumnissa Virtualistit). Varmaan tänäkin kevääna netin miljoonilla keskustelufoorumeilla puidaan onko virtuaalirakkaus todellista vai epätodellista. Johanna Sinisalon mukaan tunteet eivät ole yhtään epätodellisempia kohdistuivat ne sitten mielikuvaan tai henkilöön. Minä en osaa tähän asiaan sanoa mitään, kun en ole kokenut virtuaalista rakkautta.

Olisikohan Cyrano de Bergerac kaikkien virtuaalirakastajien esi-isä? Sulkakynä vain on vaihtunut tietokoneeksi. Cyranolla oli niin iso ja ruma nenä, että hän ei uskonut saavansa vastarakkautta serkultaan Roxanalta johon oli rakastunut. Hän kirjoitti rakkauskirjeitä Roxanalle nimimerkillä ”Christian.” Christian oli Cyranon ystävä, kaunis mies, mutta ei osannut ilmaista tunteitaan sanoin. Cyranolla se taito oli, sillä hän oli runoilija ja näytelmäkirjailija. Roxane rakastui Christianin sanoihin ja ryntäsi sotatantereelle tapaamaan häntä. Christian ihmetteli miksi hän sinne syöksyy muutaman rakkauskirjeen takia. Roxane sanoo, että jos Odysseus olisi kirjoittanut Penelopelle samanlaisia kirjeitä, niin tämä olisi jättänyt neuletyönsä ja lähtenyt Odysseuksen perään. ”joka kirjeen sivu oli minulle/ kuin kukan terälehti, suoraan sielustasi,/ ne kirjeet polttivat, ja joka sanasta/ koin rakkauden aitouden… ( suom. Pekka Lintu) Koit aitouden? hämmästyy Christian, joka tiesi että eivät ne sanat hänen sielustaan olleet peräisin. Jospa miehet tietäisivät, että naiset rakastuvat sanoihin, eivät ulkonäköön, he opettelisivat käyttämään sanoja. Roxane-parka rakasti väärää miestä, meni luostariin, kun Christian kaatui sodassa ja sai vasta neljäntoista vuoden kuluttua tietää kirjeet oli kirjoittanut Cyrano. Se oli surullinen tositarina rakkauden pelosta ja petoksesta. Edmond Rostand, näytelmän kirjoittaja, oli ”rakkauden kuiskaaja,” hän kirjoitti rakkauskirjeitä lahjattoman ystävänsä puolesta.

PS. Timbuktulaiset ovat ilokseni palanneet takaisin autiomaahansa,. Ja taas minulla on näpräämistä linkkilistan kanssa.

Skype-ongelma

Siitä on jo yli kuukausi, kun asensin tietokoneeseen Skype-ohjelman. Kaikki sujui hyvin, soitin Luxemburgiin pojalle ja ystäville Suomeen. Ei ollut kuuluvuudessa mitään ongelmia. Sen jälkeen en käyttänyt Skypeä pariin viikkoon. Kun palasin langoille, ei puhumisesta tullut mitään. Linja pätki, ääni katosi ja palasi aaltomaisesti. Vastaanottaja kuuli ajoittain minun ääneni valtavan kauin, kohinan ja kolinan läpi ikään kuin olisin puhunut keskellä Mannerheimintietä. Minä kuulin vastaanottajan äänen ilman kohinoita ja kolinoita ja kaikua. En tiedä mitä Skypelle oli tapahtunut kahden viikon aikana. Ajattelin että mikrofoniin on tullut jokin vika, kun se on vanha, ja ostin Skype-puhelimen (Doro), joka on kuin riisuttu versio kännykästä. Ongelma ei poistunut. Soitin palveluntarjoajalle ja pyysin laventamaan kaistaa. Se toimii nyt 400 Mbps:n nopeudella, mutta ongelma ei ole poistunut. Kaikkein pahinta on minun ääneni kaikuminen vastaanottajan korvassa. Se tekee kommunikaation mahdottomaksi. Vika on luultavasti käyttöjärjestelmän ( XP) joissakin asetuksissa, mutta minä en osaa etsiä sitä sieltä, kun en tiedä mistä päin etsisin, ja mikä on se tiedosto jossa pitäisi muutoksia tehdä. XP on minulle vieläkin aika outo käyttöjärjestelmä, vaikka olen käyttänyt sitä kohta vuoden. Onko kellään ollut samanlaisia ongelmia Skypen kanssa? Jos on ollut, niin kertokaa minulle miten ne on ratkaistu.

PS. Olen päivittänyt oikean sivupalkin osoitteita, poistanut blogeja joissa ei ole näkynyt elonmerkkejä viime aikoina, lisännyt uusia sekä vaihtanut sellaisten blogien osoitteita, jotka ovat muuttaneet uuteen paikkaan. Päivittäminen on hidasta ja tarkkuutta vaativaa näpräilyä, siksi sitä ei viitsi usein tehdä vaan toivoo että kaikki pysyisivät entisissä osoitteissaan eivätkä ykskaks lopettaisi blogiaan mitään sanomatta.

Solidaarisuus hukassa

Kuva: Pasi Karjula: Paukapää

Kun UPM tervehdyttää ( = saneeraa) 3000 työntekijää laittamalla heidät kilometritehtaalle, niin ymmärtäjiä riittää. Syyllisiä löytyy niin Greenpeacesta kuin lakkolaisista ja ay-väen änkyröistä, mutta ei UPM:n johdosta, mikäli on uskomista niihin puheenvuoroihin, joita tänään on poimittu Hesarin Mielipiteisiin Yhteiskuntavastuu- verkkokeskustelusta. Taloussivuilta voi lukea, että irtisanomisuutinen nosti UPM:n arvoa miljardi euroa ja ”tervehdyttämisen” toteuttavan toimitusjohtajan optioiden arvo nousi 800 000 eurosta 1 100 000 euroon. Niin sitä pitää, pojat!

Tätä menoa Suomi on päivä päivältä terveempi maa. ” Paperi- ja metsäteollisuus antoi vuosisadan ajan suomalaisille työtä, vaurautta ja vahvan identiteetin. Suomi elää metsästä, paperi- ja metsäteollisuus elää mainosti 1980-luvulla. Tämä ei enää päde…”, kirjoittaa Hesarin talousosastolla Parnasson ex- päätoimittaja Juhana Rossi ja jatkaa: ” Jotta suomalaiset tuotteet pysyvät kilpailukykyisinä tuottavuuden pitää parantua.” Nykyisessä tilanteessa yhteiskuntavastuu ja solidaarisuus ovat vanhanaikaisia sanoja. Yhdentekevää mitä tapahtuu ihmisille, kunhan tuottavuus kasvaa. Ja marionetti ( sätkynukke) tanssii.

Indonesialainen UPM- marionetti

Lisää aiheesta:

Loistava puhallus- lauseita,

Euroopan reunalla

Pagistaan

Juontaja

PS. Kissat vauhdissa videolla : http://www.metacafe.com/watch/81866/funny_cats_2/

Metaforista kiinnostuneille: The Mind is a Metaphore

Teatterista, taiteesta, kirjallisuudesta, kulttuurista kiinnostuneille: Viides rooli, Satunnaista, sanailua,

Liikaa kirjoja?

Saara, kirjakauppias, kirjoittaa: ”Kirjoja tehdään ihan liikaa. Kirjailijoitakin on liikaa siihen nähden, jos kirjojen halutaan säilyttävän arvokkuutensa. Nyt ne ovat pelkkiä käyttötavaroita ja kirjailija käsityöläinen. Ei siinä mielestäni mitään vikaa ole, vaikka näin onkin, mutta mikäli kirjailijan ammatti aiotaan yrittää säilyttää, se sisällön sisällyksetön tuottaminen olisi syytä lopettaa. On ihan hemmetin oikein, ettei käsikirjoituksista pääse kustantamoissa läpi kuin promille. Vieläkin vähemmän saisi päästä. Lisäksi jo paikkansa lunastaneitten kirjailijoitten tulisi paneutua yhden kirjan tekemiseen kunnolla, eikä suoltaa markkinoille kirjaa joka vuosi.”

Ohje kirjailijalle 1

”Älä epäröi antaa kirjallesi sitä kymmentä tai kahtakymmentä vuotta, minkä se vaatii päästäkseen elolle, ja kirjoita se sitten, kun et enää pääse sitä karkuun” ( Sándor Márai: Mietteiden kirja, s. 87)

Kun tätä ohjetta noudattaa, niin syntyy vähemmän sisällyksettömiä kirjoja. Mutta mitenkäs kirjapainojen, kustantamoiden ja kirjakauppojen sitten käy, jos kirjailijat lakkaavat suoltamasta?

Ohje kirjailijalle 2

Älä käytä vääriä sanoja.

Via Leevi Lehto: "as such", "then", "or", "so", "now", "maybe", "a little", "indeed", "if", "yes". Be wary of using these words/expressions, if you don't want your book to be bashed in Helsingin Sanomat. Plus, especially if it's fiction, check all the facts carefully! (Cf. Pertti Lassila's rock-bottom review, HS Kulttuuri, March 5, 2006, of Sorayan Kiirastuli by Harry Forsblom (Artipictura 2005).) Luckily we can still say "no" - also to this kind of "criticism".

Pahus, ehdin heittää sen Hesarin roskikseen, enkä viitsi lähteä sitä kaivelemaan alakerran paperilaatikosta. Olisi pitänyt säilyttää se arvostelu kritiikin todellisena pohjanoteerauksena.

Enpä muista lukeneeni yhtä masentavaa kritiikkiä aikoihin.

Omituiset esineet

Meemi via Ikkunaiines

Vieressä balilainen puuveistos, joka karkottaa pahoja henkiä. Se roikkuu eteisen seinällä ja tuijottaa kohti ulko-ovea. Jos sieltä yrittää paha henki sisään, veistoksen mulkosilmät säikyttävät sen tiehensä. Jos mulkaisu ei auta, niin karkottaja puraisee demonia isoilla hampaillaan. Veistoksen värit ovat haalistuneet vuosien mittaan ja ennen niin muhkeat torahampaat ovat katkenneet kovissa kamppailuissa demonien kanssa, mutta etuhampaat ovat vielä hyvässä terässä. Sain veistoksen jäähyväislahjaksi Helsingin nuorisofestivaaleille osallistuneilta indonesialaisdelegaation balilaisjäseniltä. He olivat hinduja, heitä en saastuttanut sianlihalla ( kts. alempana oleva merkintä