Saara, kirjakauppias, kirjoittaa: ”Kirjoja tehdään ihan liikaa. Kirjailijoitakin on liikaa siihen nähden, jos kirjojen halutaan säilyttävän arvokkuutensa. Nyt ne ovat pelkkiä käyttötavaroita ja kirjailija käsityöläinen. Ei siinä mielestäni mitään vikaa ole, vaikka näin onkin, mutta mikäli kirjailijan ammatti aiotaan yrittää säilyttää, se sisällön sisällyksetön tuottaminen olisi syytä lopettaa. On ihan hemmetin oikein, ettei käsikirjoituksista pääse kustantamoissa läpi kuin promille. Vieläkin vähemmän saisi päästä. Lisäksi jo paikkansa lunastaneitten kirjailijoitten tulisi paneutua yhden kirjan tekemiseen kunnolla, eikä suoltaa markkinoille kirjaa joka vuosi.”
Ohje kirjailijalle 1
”Älä epäröi antaa kirjallesi sitä kymmentä tai kahtakymmentä vuotta, minkä se vaatii päästäkseen elolle, ja kirjoita se sitten, kun et enää pääse sitä karkuun” ( Sándor Márai: Mietteiden kirja, s. 87)
Kun tätä ohjetta noudattaa, niin syntyy vähemmän sisällyksettömiä kirjoja. Mutta mitenkäs kirjapainojen, kustantamoiden ja kirjakauppojen sitten käy, jos kirjailijat lakkaavat suoltamasta?
Ohje kirjailijalle 2
Älä käytä vääriä sanoja.
Via Leevi Lehto: "as such", "then", "or", "so", "now", "maybe", "a little", "indeed", "if", "yes". Be wary of using these words/expressions, if you don't want your book to be bashed in Helsingin Sanomat. Plus, especially if it's fiction, check all the facts carefully! (Cf. Pertti Lassila's rock-bottom review, HS Kulttuuri,
Pahus, ehdin heittää sen Hesarin roskikseen, enkä viitsi lähteä sitä kaivelemaan alakerran paperilaatikosta. Olisi pitänyt säilyttää se arvostelu kritiikin todellisena pohjanoteerauksena.
Enpä muista lukeneeni yhtä masentavaa kritiikkiä aikoihin.
5 kommenttia:
Juu, olihan tuo Forsblomin uutukaisen kritiikki HS:ssä ihmeellinen. Miten kriitikko voi tuomita joidenkin yksittäisten sanojen käytön osoittamatta edes niiden kontekstia? Kutsuisin tätä yksinkertaisesti huonoksi perusteluksi.
Terveisiä Istanbulista, WIP-komiteasta! En joutnut vankilaan, eikä minkään hallituksen täytynyt tulla pelastamaan minua.
Kirjojen myynti lepää etupäässä muutamien bestsellerkäännösten sekä finlandiapalkittujen varassa. Viime vuosi meni kaikilla kirjakaupoilla huonosti, koska Potteria ei ilmestynyt. Tämä hieman kärjistettynä, mutta kyllä osa kirjoista jää aivan näiden menestysteosten jalkoihin. Ei esimerkiksi niitä nuorten intellektuellien runohemmojen teoksia kukaan huomaa tuon kirjatulvan keskeltä, vaikka ne olisivat kuinka ansiokkaita tai ansiottomia tahansa.
Kommentissani on kyse kirjailijan ammatin arvostuksen vähenemisestä, kun joka toinen suoltaa jo kirjaa tulemaan vailla minkäänlaista itsekritiikkiä.
Minuahan se ei tietenkään haittaa, että kirjailijat sallivat tämän tapahtuvan itselleen, mutta ei liene kannata sitten ihmetellä, miten kirjalla menee huonosti ja miten pelit, videot ja kaikki muu sälä vievät kirjoista voiton.
Ne kirjat, jotka myymättä jäävät, eivät tietenkään ole kirjakauppojen tai kustantamojen kuolemaksi, jos niitä ei ilmestyisi ollenkaan. Sen sijaan kirjapainot kyllä tekevät aika tavalla turhaa työtä niitten kanssa.
Onkin varmasti ikävä kuulla, että osa kirjoista jää kokonaan myymättä. Tämä ei ole mikään mielipide, tämä on vain ikävä tosiasia. Mutta ampukaa vain viestintuoja.
Hei Saara,
Minä olen täysin samaa mieltä sinun kanssasi kirjojen suoltamisesta markkinoille joka vuosi. Siksi siteerasin Sándor Márain lausetta, joka lohduttaa minua,kun en itse saa kirjaa aikaan joka vuosi enkä edes joka toinen vuosi. Itsekritiikkion ankara ja vastarinnan murtaminen hidasta - Sandorin sanoin: "Kirjailijan työ ei ole vain sanojen latomista toistensa perään vaan myös, ja ennen muuta, sen vastarinnan murtamista, jota itse materiaali säteilee."
Ei ollut tarkoitus ampua sinua, viestintuojaa, tiedänhän minä omasta kokemuksestani miten kirja joutuu makuloitavaksi, kun ei kukaan tiedä sen olemassaolosta, siitä ei ilmesty arvostelua, sitä ei myydä eikä sitä kukaan löydä kirjakaupasta. Kaupan näytevarastossa voi olla kaksi kappaletta, jotka pölyttyvät siellä. Niin voi käydä kelpo kirjoillekin. Kirjailijan kannalta se on tietysti ikävää, kuin myös kustantajan ja kauppiaankin kannalta. Menestys-ja palkintokirjojen varjoon jää varmasti paljon kiinnostavia kirjoja. Täytyy vain toivoa että aika siilaa ne joskus esiin.
Muuten olen sitä mieltä, että ei Suomessa ole liikaa kirjailijoita, vain 545. Se on aika pieni joukko.
Joo, eihän niitä kirjailijoita paljon ole, mutta niitä "melkein kirjailijoita" on aivan hillitön määrä. Saattaa se kirjailijaliiton kirjailjoitten määrä muuten tuplaantuakin tällä menolla räjähdysmäisesti.
Onneksi vielä jaksetaan yrittää pienemmässäkin mittakaavassa. Minusta Kirja kerrallaan-liike on hyvä juttu. Samoin monet ihmiset seuraavat pienkustantamoiden katalogeja, katsovat Runoraatia ja poimivat sieltä mielenkiintoisia runoilijoita, tilaavat kirjallisuslehtiä, sekä julkaisevat kirjoja omakustanteina.
Onhan se masentavaa monille osapuolille, että niin moni kirja jää huomiotta, mutta silti jaksetaan tehdä pienimuotoista kirjallisuustyötä. Välillä käy hienosti, kuten esim. Loistava puhallus-kokoelmalle!
-minh-
Lähetä kommentti