Mari-mielenosoituksen jälkikaikuja

Kuvassa joulupukki Marinmaalla. Kesken joulusiivouksen tuli sähköpostia Jani Saxellilta. Hän kertoi, että Mari-mielenosoituksen organisoijalta Ville Ropposelta on evätty viisumi Venäjälle. Hän on Sukukansojen ystävät ry:n puheenjohtaja ja vapaa toimittaja joka on kirjoittanut syksyn aikana marilaisten poliittisesta sorrosta moniin suomalaisiin lehtiin. Tutustuin häneen toissa syksynä Hanti-Mansiskissa, jossa hän oli seuraamassa suomalais-ugrilaisten kirjailijoiden konferenssia.

”Venäjän duumassa on nyt valmisteltavana lakiesitys, jonka mukaan viisumi voidaan evätä ulkomaalaiselta, joka "osoittaa selvästi teoillaan epäkunnioitusta Venäjän federaatiota tai sen hallintoelimiä kohtaan.Viisumikielto voi seurata myös Venäjän henkisten, kulttuuristen tai yleisten arvojen loukkaamisesta tai Venäjän kansainvälisen arvostuksen horjuttamisesta. ( Sitaatti lehdistötiedotteesta)

Saa nähdä miten minulle käy, kun anon ensi syksynä viisumia Petroskoissa pidettävään suomalais-ugrilaisten kirjailijoiden konferenssiin. Olen osoittanut Ville Ropposen tavoin t epäkunnioitusta Venäjän federaatiota kohtaan pitämällä marraskuussa pienen puheen marilaisen kulttuurin puolesta järjestetyssä mielenosoituksessa. Surettaa etukäteen, jos minulta evätään viisumi Venäjälle, joka on Euroopan maista kaikkein ”ulkomaalaisin” ja sen vuoksi myös kiehtovin.

Alla hieman talven valoa Aurinkolahdessa. Otin kuvan tänään aamupäivällä parvekkeeltani. Kuvan jälkeen on marraskuun mielenosoituksen julkilausuma niille, joita marilaisten ahdinko kiinnostaa. Mielenosoituksesta enemmän marraskuun postauksissa.

Lisäys 27.12.05

The dying fish swims in water

Dec 20th 2005 | MARI-EL, RUSSIA, AND TALLINN
From The Economist print edition

The Economist- lehden artikkelin marilaisten ja muiden Venäjän suomalais-ugrilaisten kansojen kielisorrosta voi lukea täältä. Kuva artikkelista.

Julkilausuma

Mielenosoitus 15.11.2005. klo 17 Venäjän lähetystön edustalla Helsingissä(Tehtaankatu)

Venäjän suomalais-ugrilaisten vähemmistöjen asema on heikentynyt merkittävästi. Tilanne on erityisesti kiristynyt Volgan alueen Mari-Elin tasavallassa, jossa presidentti Leonid Markelovin poliittisten vastustajien painostus, työstä erottamiset ja brutaalit pahoinpitelyt jatkuvat viidettä vuotta. Sorto kohdistuu tasavallan demokraattiseen oppositioon ja erityisesti marilaisiin, joiden kielellisiä, kulttuurisia ja ihmisoikeuksia rikotaan järjestelmällisesti.

Vuoden 2005 aikana on pahoinpidelty useita marilaisia kriittisiä journalisteja, ihmisoikeusaktivisteja ja oppositiojohtajia. Pahoinpitelyjä ei ole selvitetty. Näkyvimpiä pahoinpideltyjä on Kudo+Kodu-lehden päätoimittaja ja V. Kolumbin kulttuurikeskuksen johtaja Vladimir Kozlov. Vastikään V. Kolumbin kulttuurikeskus häädettiin tiloistaan tasavallan lehdistötalolla, ja marilaisen kulttuurin kannalta arvokas kirjallinen kokoelma joutui kadulle. Kudo+Kodu-lehden ilmestyminen on estetty aiemmin, samoin kuin useiden muiden kriittisten sanomalehtien. Syksyllä on nostettu oikeuskanne, jolla tähdätään marilaisten järjestöjen Mari ušemin ja Mer kanašin lakkauttamiseen. Mari ušem on jo häädetty toimitiloistaan tekaistujen vuokravelkojen perusteella.

Marin kielen opetusta kurjistetaan Mari-Elissa johdonmukaisesti. Kyläkouluja suljetaan laittomasti ja ilman kyläneuvostojen suostumusta. Maria opetettiin aiemmin esimerkiksi pääkaupungissa Joskar-Olassa 30 koulussa, nykyään vain kuudessa. Presidentti Markelovin aikana Marissa on suljettu yli 40 koulua. Marin kielen opiskelijoiden määrä on viiden vuoden aikana vähentynyt 25 %.

Marin lisäksi vähemmistökielten opetus on laskussa Mordoviassa, Udmurtiassa ja Komissa, joissa kyläkouluja on niin ikään suljettu kymmeniä. Nenetsiassa, Jamalin Nenetsiassa, Hanti-Mansiassa ja Karjalassa alkuperäiskielten opetusta on alaluokilla omana aineenaan vain pari tuntia viikossa.

Venäjän valtiollisessa televisio - ja radioyhtiössä VGTRK:ssa tehdyn rakenneuudistuksen seurauksena Venäjän alueiden yli 80 itsenäistä julkisesti rahoitettua radio- ja televisioyhtiötä on lakkautettu ja liitetty osastoiksi VGTRK:hon. Uusien ohjelmakaavioiden myötä vähemmistökieliset ohjelmat ovat paljolti kadonneet valtionkanavilta.

Venäjän lainsäädännön kehitys on viimeisten vuosien aikana ollut vähemmistöjen vastaista. Kansallisuusministeriö ja Ympäristöministeriö on lakkautettu. On vahvistettu lailla, että nimenomaan kyrillisiä kirjaimia on käytettävä kirjoitettaessa kaikkia federaation kieliä. Venäjän kieli on julistettu ainoaksi valtionkieleksi, jota on käytettävä muun muassa virallisissa yhteyksissä ja mainonnassa. Etninen kansallisuus on poistettu Venäjän passista. Uusi laki kieltää etniselle tai uskonnolliselle pohjalle perustetut puolueet ja tekee myös paikallispuolueet mahdottomiksi. Vähemmistökansalliselta pohjalta muodostettujen alueiden ja tasavaltojen lakeja harmonisoidaan vastaamaan Venäjän perustuslakeja. Vähemmistöjen kannalta ongelmallisia ovat myös suunnitelmat lakkauttaa alueet ja tasavallat yhdistämällä ne suuremmiksi kokonaisuuksiksi. Ensimmäisenä on lakkautettu komilaisenemmistöinen Permin Komi liittämällä se Pennin lääniin. Venäjän presidentti on lisäksi ottanut itselleen oikeuden erottaa ja nimittää tasavaltojen johtajat vaaleilla valitsemisen sijaan.Sukukansamme kaipaavat Venäjän federaation heille takaamien perustuslaillisten oikeuksien toteutumista. Perustuslaki takaa kansallisen ja kulttuuriautonomian, lain suojan ja demokraattiset oikeudet, muun muassa vapaat ja reilut vaalit.

Vaadimme Venäjän hallitusta tekemään kaikkensa, jotta Mari-Elissa vallitseva poliittinen sorto, oikeudettomuus ja demokratian polkeminen loppuisivat, jotta sortoon syylliset saisivat rangaistuksensa ja jotta kansallisuuksien välit tasavallassa palaisivat tasaveroiselle pohjalle.

Vaadimme Venäjän hallitusta lisäksi parantamaan suomalais-ugrilaisten vähemmistöjen asemaa, kulttuurisia oikeuksia ja edistämään bvähemmistökielisen opetuksen ja tiedonvälityksen kasvua.

Joulu tulee - oletko valmis?

Pieter Bruegel: Detalji maalauksesta Luilekkerland ( 1567). Taustalla joulupossu juoksee pakoon. Kylkeen on jäänyt teurastajan veitsi.

Levollista joulua kaikille lukijoille

toivoo Anita

PS. Lisäyksiä alempana olevaan ketjugalleria-linkkilistaan:

http://minh.vuodatus.net/ ( katso, Erno)

http://scilla.blogspot.com/ (”älykön” nurkkaus)

http://www.kirja-addikti.net/ (Anun työmaisema)

http://haavetar.blogspot.com/2005/12/mit-edesssi-meemi-ja-tj3.html (lapsi)

http://anttila.vuodatus.net/ (Strongbow- pullo ja verkkopiuhaa)

http://marinaamaakuopasta.blogspot.com/ (seinävaate)

Lisäys 24.12.05

http://saaranblogi.blogspot.com/ ( sininen seinä, harkitseva mies ja Buddha?)

http://silmankaantovankila.blogspot.com/ (valoa seinällä)

Lisäys 29.12.05

http://hotanenka.blogs.fi/main/ ( Aimo-Kalevi Hotasen konehuone)

Talvipäivän seisaus

Tällaiselta näytti Aurinkolahdessa tänään, kun tulin postista ja kirjastosta.

Työpäivä alkoi kurjasti. Windows ei käynnistynyt edes vikasietotilaan. Piti etsiä käynnistyslevyke ja opaskirja. Kolme tuntia kului ennen kuin ongelma ratkesi. Se oli Cézannen maalaus, jonka olin asentanut tylsän Windows-logon tilalle. Kuva on ollut työkoneessani melkein vuoden eikä käynnistyksessä ole ollut ongelmia. Talvipäivänseisauksen aikaan pikkupirut ovat liikkeellä sankoin joukoin, mutta myös enkelit laskeutuvat lähelle maata esoteerisen perimätiedon mukaan. Siitä perinteestä on jäljellä joulun enkelikoristeet ja –kuvat, kun taas pikkupirut ovat muuttuneet tontuiksi, jotka tirkistelevät ikkunoista ja tekevät kaikenlaista pientä jäynää. Uskon että niillä oli sormensa pelissä, kun koneeni jumittui eikä työt käynnistyneet tänään.

Ketjugalleriaan on tullut uusia kuvia ja kirjoituksia tämän päivän aikana. Lisäyksiä alempana edellisen päivän postauksen lopussa olevaan luetteloon tässä:

http://personal.inet.fi/taide/dacoya/dacoyblogg.htm ( kaunis kuin mikä)

http://toimittaja.vuodatus.net/ ( V niin kuin väliaikainen)

http://ikkuna.blogspot.com/ ( raanu)

http://tsalo.blogspot.com/ (minimalistinen kuin Aika ja minä -blogi)

http://www.marja-leena-rathje.info/archives/baking_and_a_meme.php

(ikkunanäkymä Kanadasta)

http://mariar.vuodatus.net/ ( piirros)

http://kakkija.blogspot.com/ ( kiinnostava tolppa)

http://k.ellila.vuodatus.net/ ( sanallinen kuvaus näkymästä, kuten kirjailijalle sopiikin)

Tulipa mieleen, että olisi hienoa, jos pään sisään voisi asentaa pienen videokameran, joka kuvaisi kaikki yölliset unet, koska unien sanallinen kuvaaminen on karkean likimääräistä, ja niiden lukeminen unettavaa.

Nyt menen lukemaan Nathaniel Westin pientä kirjaa Balso Snellin unielämä , jonka lainasin tänään kirjastosta. Sain tietää että sellainen kirja on olemassa, kun luin Nuoren Voiman äskettäin ilmestynyttä Uni-numeroa. Kirjan on julkaissut pienkustantaja Nastamuumio. Pienillä kustantajilla on kiinnostavia kirjoja, sääli että ne saavat niin vähän julkisuutta suurten kustantajien teoksiin verrattuna.

Kirjailijan ja kustannustoimittajan suhteesta

Ikkunaiines kirjoitti kirjojen editoimisesta eilen otsikolla Peikkoja mm. seuraavaa:

Itsekin kaikenlaista kynäilevänä minua askarruttaa ajatus käsikirjoitusten editoinnista kustannustoimittajan ohjeitten mukaan. Ajatus on aika makaaberi, suorastaan. Miksi kaikkien pitää hinkua kirjailijoiksi? Eivätkö rajut muutokset tekstiin kieli siitä, että lahjakkuus ei ole riittävää? Olen ajatellut asian niin, että ellei minun mahdollista käsikirjoitustani hyväksytä suurin piirtein sellaisenaan, se ei ole julkaisukelpoinen ja saa jäädä omiin arkistoihini.

Iineksen alustus aiheesta oli sen verran provosoiva, että se herätti k keskustelun kustannustoimittajan roolista. Kirsti Ellillä kirjoitti Iinekselle näin:

Kirjailijan ja kustannustoimittajan suhde on tietysti herkkä. Minun käsittääkseni ammattitaitoinen kustannustoimittaja ei anna yksityiskohtaisia ohjeita käsikirjoitusta varten eikä ammattitaitoinen kirjailija yritä niitä myöskään yksityiskohtaisesti noudattaa. Kirjailija kantaa aina tekstistään vastuun, siksi päätökset on tehtävät itse. Kustannustoimittaja on kuitenkin kullanarvoinen koska hän työnsä puolesta on valmis paneutumaan käsikirjoitukseen syvällisemmin kuin kukaan muu ihminen kirjoittajan itsensä lisäksi. Kustannustoimittaja auttaa kirjailijaa tutkimaan omaa käsikirjoitustaan ulkopuolisen silmin, se ei ole kirjoittajalle itselleen helppoa eikä välttämättä missään tekemisissä lahjakkuuden kanssa. Käsikirjoituksen pitkä seisottaminen komerossa voisi tietysti ajaa saman asian. Taitava kustannustoimittaja voi huomattavasti jouduttaa prosessia.

Iineksen kirjoitukseen tuli parikymmentä kommenttia. Minäkin innostuin eilisiltana vastaamaan hänelle. Jos asia kiinnostaa keskustelun voi käydä lukemassa Iinkesen blogin kommenttilaatikosta. Alla minun (editoimaton) kommenttini:

Kirsti jo ehtikin sanoa oleellisen kustannustoimittajan ja kirjailijan suhteesta ennen kuin minä ehdin ranskantunnilta ja pyykkituvasta tänne koneen ääreen. Hyvä kustannustoimittaja ei todellakaan editoi kovalla kädellä kirjailijan tekstiä, vaan on kullanarvoinen yhteistyökumppani. Kirjailija voi olla umpisolmussa oman tekstinsä kanssa tai hänellä voi olla sokeita pisteitä sen suhteen. Kustannustoimittaja auttaa solmujen avaamisessa ja aukoo silmiä.

Tänään ranskantunnilla käytiin keskustelua juuri tästä samasta aiheesta Paris Matchin artikkelin pohjalta, jossa kustannustoimittajat pohtivat, miksi ranskalainen nykyromaani on näivettynyt, kun taas anglosaksinen romaani voi hyvin, ja lukijoita riittää. Eräs kustantaja sanoi, että ranskalainen kirjailija pyhittää kirjoituksensa, eikä toimittaja saa siihen koskea, kun taas anglosaksiset kirjailijat (suuret ja tunnetutkin) ovat vaatimattomampia, he hyväksyvät toimittajan huomautukset ja tekevät korjauksia tekstiin, mihin itsetietoiset ranskalaiset eivät suostu.

Vuosi pari sitten radiosta tuli sarja, jossa tunnetut suomalaiset kirjailijat muistelivat millainen ateljeekriitikko Tuomas Anhava oli ollut. Hän oli kirjakätilö, kuten joku muistaakseni sanoi. Hänen avustuksellaan syntyi tähän maahan modernistien sukupolvi. Yksi hänen kätilöimistään kirjoista oli Eeva-Liisa Mannerin Tämä matka. Manner suivaantui myöhemmin Anhavaan eikä antaa ottaa uusintapainoksia Tästä matkasta, koska Anhava oli hänen mukaansa peukalonut liikaa runoja, niin että ne eivät enää tuntuneet hänen omiltaan. No, sellaista sattuu, että kirjailija kieltää varhaisemmat teoksensa. Joka tapauksessa hänen ja Anhavan yhteistyö oli ollut hedelmällistä koskapa sen tuloksena syntyi yksi suomalaisen modernin runouden perusteoksista.

Vertaisin kirjailijan ja kustannustoimittajan yhteistyötä arkkitehdin ja rakentajien: rakennusinsinöörin, rakennusmestarien ja rakennustyöläisten yhteistyöhön.

Arkkitehti suunnittelee, rakentajat toteuttavat hänen suunnitelmansa. Kun aikoinaan haastattelin vanhoja rakentajia, he olivat iloisen ylpeitä niistä rakennuksista (Aallon, Sirenin ym.) joita olivat olleet tekemässä, vaikka heidän nimiään ei niiden yhteydessä mainittukaan.

Kirjailija puurtaa yksin kammiossaan, kunnes saa aikaan jonkinmoisen kokonaisuuden, jonka hän vie kustantajalle, ja sen jälkeen alkaa yhteistyö, kirjan parhaaksi. Ja lukijan parhaaksi.

PS. Kirogurun Ketjugalleriaa ( kts. alempaa) ovat jatkaneet ainakin seuraavat tähän päivään mennessä: Pagistaan, Kasa, Mayday 34°35'S 150°36'E, Blogisisko ja Euroopan reunalla.

Lisäys myöhemmin. Ja Helenan nettipäiväkirja

Mitä on edessäsi?

Kirogurun ketjutehtävä kaikille blogisteille:

Ohjeet: 1. Julkaise tai selosta omassa blogissasi se kuva, taulu tai maisema, joka on silmiesi edessä (monitorin takana) päivästä toiseen, ja jota pakostakin, ja usein luonnollisesti tyhjin silmin katsot, kun aivosi tapailevat sopivaa sanamuotoa tai kun yksinkertaisesti unohdut päiväuniisi. 2. Haasta ystäväsi samaan ja linkitä.

Tavoite: Tämä lienee liian utooppista, mutta perustetaan ainakin hengessä webiaalinen ketjugalleria.

Kuva on elämäni ensimmäinen digikameralla otettu valokuva. ( Vanhuuden hyviä puolia: voi häpeilemättä avata joululahjansa jo ennen joulua). Monitorin takana kirjahylly, jossa on sanakirjoja, italialainen klovni (marionetti) ja Dostojevski, jonka mahassa on Tolstoi, Puškin, Gogol, Tšehov ja Brodsky. Dostojevski näyttää kärsivältä, olisikohan hänellä mahavaivoja. Hän muistaa jotenkin isääni. Tai isäni ehkä alkoi muistuttaa häntä, kun käänsi niin paljon hänen kirjojaan. ostin Dostojevskin Pietarista, marionetin sain pojaltani lahjaksi kauan sitten. Pidän marionetista enemmän kuin Dostojevskista. Katselen mieluummin näytönsäästäjää, siellä vaihtuvat Cézannen maalaukset.