Joulu tulee - oletko valmis?

Pieter Bruegel: Detalji maalauksesta Luilekkerland ( 1567). Taustalla joulupossu juoksee pakoon. Kylkeen on jäänyt teurastajan veitsi.

Levollista joulua kaikille lukijoille

toivoo Anita

PS. Lisäyksiä alempana olevaan ketjugalleria-linkkilistaan:

http://minh.vuodatus.net/ ( katso, Erno)

http://scilla.blogspot.com/ (”älykön” nurkkaus)

http://www.kirja-addikti.net/ (Anun työmaisema)

http://haavetar.blogspot.com/2005/12/mit-edesssi-meemi-ja-tj3.html (lapsi)

http://anttila.vuodatus.net/ (Strongbow- pullo ja verkkopiuhaa)

http://marinaamaakuopasta.blogspot.com/ (seinävaate)

Lisäys 24.12.05

http://saaranblogi.blogspot.com/ ( sininen seinä, harkitseva mies ja Buddha?)

http://silmankaantovankila.blogspot.com/ (valoa seinällä)

Lisäys 29.12.05

http://hotanenka.blogs.fi/main/ ( Aimo-Kalevi Hotasen konehuone)

Talvipäivän seisaus

Tällaiselta näytti Aurinkolahdessa tänään, kun tulin postista ja kirjastosta.

Työpäivä alkoi kurjasti. Windows ei käynnistynyt edes vikasietotilaan. Piti etsiä käynnistyslevyke ja opaskirja. Kolme tuntia kului ennen kuin ongelma ratkesi. Se oli Cézannen maalaus, jonka olin asentanut tylsän Windows-logon tilalle. Kuva on ollut työkoneessani melkein vuoden eikä käynnistyksessä ole ollut ongelmia. Talvipäivänseisauksen aikaan pikkupirut ovat liikkeellä sankoin joukoin, mutta myös enkelit laskeutuvat lähelle maata esoteerisen perimätiedon mukaan. Siitä perinteestä on jäljellä joulun enkelikoristeet ja –kuvat, kun taas pikkupirut ovat muuttuneet tontuiksi, jotka tirkistelevät ikkunoista ja tekevät kaikenlaista pientä jäynää. Uskon että niillä oli sormensa pelissä, kun koneeni jumittui eikä työt käynnistyneet tänään.

Ketjugalleriaan on tullut uusia kuvia ja kirjoituksia tämän päivän aikana. Lisäyksiä alempana edellisen päivän postauksen lopussa olevaan luetteloon tässä:

http://personal.inet.fi/taide/dacoya/dacoyblogg.htm ( kaunis kuin mikä)

http://toimittaja.vuodatus.net/ ( V niin kuin väliaikainen)

http://ikkuna.blogspot.com/ ( raanu)

http://tsalo.blogspot.com/ (minimalistinen kuin Aika ja minä -blogi)

http://www.marja-leena-rathje.info/archives/baking_and_a_meme.php

(ikkunanäkymä Kanadasta)

http://mariar.vuodatus.net/ ( piirros)

http://kakkija.blogspot.com/ ( kiinnostava tolppa)

http://k.ellila.vuodatus.net/ ( sanallinen kuvaus näkymästä, kuten kirjailijalle sopiikin)

Tulipa mieleen, että olisi hienoa, jos pään sisään voisi asentaa pienen videokameran, joka kuvaisi kaikki yölliset unet, koska unien sanallinen kuvaaminen on karkean likimääräistä, ja niiden lukeminen unettavaa.

Nyt menen lukemaan Nathaniel Westin pientä kirjaa Balso Snellin unielämä , jonka lainasin tänään kirjastosta. Sain tietää että sellainen kirja on olemassa, kun luin Nuoren Voiman äskettäin ilmestynyttä Uni-numeroa. Kirjan on julkaissut pienkustantaja Nastamuumio. Pienillä kustantajilla on kiinnostavia kirjoja, sääli että ne saavat niin vähän julkisuutta suurten kustantajien teoksiin verrattuna.

Kirjailijan ja kustannustoimittajan suhteesta

Ikkunaiines kirjoitti kirjojen editoimisesta eilen otsikolla Peikkoja mm. seuraavaa:

Itsekin kaikenlaista kynäilevänä minua askarruttaa ajatus käsikirjoitusten editoinnista kustannustoimittajan ohjeitten mukaan. Ajatus on aika makaaberi, suorastaan. Miksi kaikkien pitää hinkua kirjailijoiksi? Eivätkö rajut muutokset tekstiin kieli siitä, että lahjakkuus ei ole riittävää? Olen ajatellut asian niin, että ellei minun mahdollista käsikirjoitustani hyväksytä suurin piirtein sellaisenaan, se ei ole julkaisukelpoinen ja saa jäädä omiin arkistoihini.

Iineksen alustus aiheesta oli sen verran provosoiva, että se herätti k keskustelun kustannustoimittajan roolista. Kirsti Ellillä kirjoitti Iinekselle näin:

Kirjailijan ja kustannustoimittajan suhde on tietysti herkkä. Minun käsittääkseni ammattitaitoinen kustannustoimittaja ei anna yksityiskohtaisia ohjeita käsikirjoitusta varten eikä ammattitaitoinen kirjailija yritä niitä myöskään yksityiskohtaisesti noudattaa. Kirjailija kantaa aina tekstistään vastuun, siksi päätökset on tehtävät itse. Kustannustoimittaja on kuitenkin kullanarvoinen koska hän työnsä puolesta on valmis paneutumaan käsikirjoitukseen syvällisemmin kuin kukaan muu ihminen kirjoittajan itsensä lisäksi. Kustannustoimittaja auttaa kirjailijaa tutkimaan omaa käsikirjoitustaan ulkopuolisen silmin, se ei ole kirjoittajalle itselleen helppoa eikä välttämättä missään tekemisissä lahjakkuuden kanssa. Käsikirjoituksen pitkä seisottaminen komerossa voisi tietysti ajaa saman asian. Taitava kustannustoimittaja voi huomattavasti jouduttaa prosessia.

Iineksen kirjoitukseen tuli parikymmentä kommenttia. Minäkin innostuin eilisiltana vastaamaan hänelle. Jos asia kiinnostaa keskustelun voi käydä lukemassa Iinkesen blogin kommenttilaatikosta. Alla minun (editoimaton) kommenttini:

Kirsti jo ehtikin sanoa oleellisen kustannustoimittajan ja kirjailijan suhteesta ennen kuin minä ehdin ranskantunnilta ja pyykkituvasta tänne koneen ääreen. Hyvä kustannustoimittaja ei todellakaan editoi kovalla kädellä kirjailijan tekstiä, vaan on kullanarvoinen yhteistyökumppani. Kirjailija voi olla umpisolmussa oman tekstinsä kanssa tai hänellä voi olla sokeita pisteitä sen suhteen. Kustannustoimittaja auttaa solmujen avaamisessa ja aukoo silmiä.

Tänään ranskantunnilla käytiin keskustelua juuri tästä samasta aiheesta Paris Matchin artikkelin pohjalta, jossa kustannustoimittajat pohtivat, miksi ranskalainen nykyromaani on näivettynyt, kun taas anglosaksinen romaani voi hyvin, ja lukijoita riittää. Eräs kustantaja sanoi, että ranskalainen kirjailija pyhittää kirjoituksensa, eikä toimittaja saa siihen koskea, kun taas anglosaksiset kirjailijat (suuret ja tunnetutkin) ovat vaatimattomampia, he hyväksyvät toimittajan huomautukset ja tekevät korjauksia tekstiin, mihin itsetietoiset ranskalaiset eivät suostu.

Vuosi pari sitten radiosta tuli sarja, jossa tunnetut suomalaiset kirjailijat muistelivat millainen ateljeekriitikko Tuomas Anhava oli ollut. Hän oli kirjakätilö, kuten joku muistaakseni sanoi. Hänen avustuksellaan syntyi tähän maahan modernistien sukupolvi. Yksi hänen kätilöimistään kirjoista oli Eeva-Liisa Mannerin Tämä matka. Manner suivaantui myöhemmin Anhavaan eikä antaa ottaa uusintapainoksia Tästä matkasta, koska Anhava oli hänen mukaansa peukalonut liikaa runoja, niin että ne eivät enää tuntuneet hänen omiltaan. No, sellaista sattuu, että kirjailija kieltää varhaisemmat teoksensa. Joka tapauksessa hänen ja Anhavan yhteistyö oli ollut hedelmällistä koskapa sen tuloksena syntyi yksi suomalaisen modernin runouden perusteoksista.

Vertaisin kirjailijan ja kustannustoimittajan yhteistyötä arkkitehdin ja rakentajien: rakennusinsinöörin, rakennusmestarien ja rakennustyöläisten yhteistyöhön.

Arkkitehti suunnittelee, rakentajat toteuttavat hänen suunnitelmansa. Kun aikoinaan haastattelin vanhoja rakentajia, he olivat iloisen ylpeitä niistä rakennuksista (Aallon, Sirenin ym.) joita olivat olleet tekemässä, vaikka heidän nimiään ei niiden yhteydessä mainittukaan.

Kirjailija puurtaa yksin kammiossaan, kunnes saa aikaan jonkinmoisen kokonaisuuden, jonka hän vie kustantajalle, ja sen jälkeen alkaa yhteistyö, kirjan parhaaksi. Ja lukijan parhaaksi.

PS. Kirogurun Ketjugalleriaa ( kts. alempaa) ovat jatkaneet ainakin seuraavat tähän päivään mennessä: Pagistaan, Kasa, Mayday 34°35'S 150°36'E, Blogisisko ja Euroopan reunalla.

Lisäys myöhemmin. Ja Helenan nettipäiväkirja

Mitä on edessäsi?

Kirogurun ketjutehtävä kaikille blogisteille:

Ohjeet: 1. Julkaise tai selosta omassa blogissasi se kuva, taulu tai maisema, joka on silmiesi edessä (monitorin takana) päivästä toiseen, ja jota pakostakin, ja usein luonnollisesti tyhjin silmin katsot, kun aivosi tapailevat sopivaa sanamuotoa tai kun yksinkertaisesti unohdut päiväuniisi. 2. Haasta ystäväsi samaan ja linkitä.

Tavoite: Tämä lienee liian utooppista, mutta perustetaan ainakin hengessä webiaalinen ketjugalleria.

Kuva on elämäni ensimmäinen digikameralla otettu valokuva. ( Vanhuuden hyviä puolia: voi häpeilemättä avata joululahjansa jo ennen joulua). Monitorin takana kirjahylly, jossa on sanakirjoja, italialainen klovni (marionetti) ja Dostojevski, jonka mahassa on Tolstoi, Puškin, Gogol, Tšehov ja Brodsky. Dostojevski näyttää kärsivältä, olisikohan hänellä mahavaivoja. Hän muistaa jotenkin isääni. Tai isäni ehkä alkoi muistuttaa häntä, kun käänsi niin paljon hänen kirjojaan. ostin Dostojevskin Pietarista, marionetin sain pojaltani lahjaksi kauan sitten. Pidän marionetista enemmän kuin Dostojevskista. Katselen mieluummin näytönsäästäjää, siellä vaihtuvat Cézannen maalaukset.

Vain naisille

Testi: Ketä Kalevalan naista muistutat?

via Euroopan reunalla

Vieressä venäläinen näkemys Lemminkäisen äidistä. En tiedä taiteilijan nimeä. Draaman tajua hänellä on ollut enemmän kuin Gallén –Kallella, kuten venäläisillä yleensäkin suomalaisiin verrattuna. En muistuta Lemminkäisen äitiä, vaan Mielikkiä, Ainoa ja Kyllikkiä. Mielikki ei ole yhtä tunnettu Kalevalan nainen kuin nuo kaksi muuta, joteni laitan hänen kuvauksensa tänne.

Mielialoistaan riippuen Mielikki käy kullassa ja hopeassa, komeasti puettuna tai huonoissa arkivaatteissa. Juhla-asu eli lykkyvaatteet ennustaa hyvää metsästysonnea, kulahtanut ja likainen arkiasu kertoo, ettei metsästäjä ole tänään suosiossa eikä saalistus tule onnistumaan. Mielikin puoliso on Tapio, metsän isäntä. Hänellä on poika, Nyyrikki ja tyttäret Tuulikki ja Tellervo. Kun Lemminkäinen lähtee hiihtämään Hiiden hirveä, hän ei onnistu yrityksessään ennen kuin saa Mielikin perheen puolelleen auttamaan hankkeessa. Lemminkäinen ihmettelee, miksi Mielikki kulkee ryysyihin pukeutuneena ja imartelee tätä muistelemalla, miten loistavalta metsän emäntä juhla-asussaan näytti. Lopulta Lemminkäinen onnistuu ylipuhumaan Mielikin ja Hiiden hirvi jää Lemminkäisen saaliiksi.

Moderni Mielikki ei välitä kovinkaan paljon siitä, miltä asiat toisten silmissä näyttävät. Hän on aika boheemi asumisensa ja pukeutumisensa suhteen. Siivoaminen ja pyykinpesu eivät ole hänelle kunnia-asioita. Hän ei tee mitään sen vuoksi, että niin yleensä pitäisi tehdä. Jos Mielikki saa rahaa ja tavaraa, niin silloin sitä myös menee. Aineellinen hyvyys ei tee pesää hänen ympärilleen… Mielikin heikkous voi olla liiallinen antaa mennä-asenne. Tyhjä jääkaappi, pöydillä ajelehtivat laskut ja satunnainen järjestyksen ja puhtauden ylläpito saavat lapset tuntemaan turvattomuutta. Usein Mielikin lapset itsenäistyvät varhain. Nautiskeleva elämänasenne ja kaikkeen elolliseen kohdistuva hellyys ovat Mielikkiä johtavat voimat. Kun ne ovat tasapainossa asiat ovat hyvin. Jos voitolle pääsee nautiskelu, se voi aiheuttaa juomis- tai syömisongelmia.

Kalevalan naisista enemmän Sirpa Hirvikosken sivustolta