Satunnainen blogi

Sattumassa olemassaolo paljastaa salatun luonteensa - vai miten se jungilainen aksiooma kuuluikaan? Blogilistan uutuus, Satunnainen blogi on mainio väline, sitä kun klikkailee, saa silmäiltäväkseen blogeja, joiden olemassaolosta ei ole tiennytkään. Sattumamenetelmällä 3000 blogin joukosta voi löytyä aarteita. Minä riemastuin viime yönä, kun löysin Paavi-blogin. Sen nimi on Havaitsemani aistimukset, mutta ei sitä sillä nimellä löydy blogihakemistosta. Kirjoittaja on oululainen nuori mies, joka opiskelee ensimmäistä vuotta Arkangelissa lääketiedettä (käsittääkseni) ja kertoo millaista opiskelijaelämä on siellä. Tilaajia blogilla oli vain kaksi, nyt on kolme, kun minä tilasin sen. Venäjä kiinnostaa minua aina, mutta eniten viehätti blogissa sen omaperäinen kieli, huumori ja havainnot. Alla muutama sitaatti blogista:

- Tien ylittäminen on haaste, joskus ylitsepääsemätön.

- Sähköpostissa sanansa kohdistaa, mutta nyt vain laulaa avaruudelle

- Tuliaisiksi Venäjältä kannattaa tuoda sitä mikä on Suomessa harvinaista tai kalliimoaa, kuten tuberkuloosi tai kuppa, keuhkosyöpä tai maksakirroosi.

- Paras levy on yleensä hittilevyn jälkeinen parjattu floppi.

- Intialaisissa ja koulun vessan kuumavesihanassa on yhteistä: antaa ensin odotuttaa ja sitten ryöpsähdellä haalean ruskeana kaikkialle.

- Meinasin ostaa talvikengät, halusin pienemmän koon, meni myyjä jonnekin ja raaputti koon pohjasta pois ja tarjosi samaa paria.

Lopuksi Mitvitin viisaat sanat: ”Ainakin minulle - vieläkin - verkkopäiväkirjailu edustaa vahvasti portinvartijoista vapaata ITE-kulttuuria. Kirjoittamista, joka antaa äänen äänettömille. Kirjoittamista, joka ei pyri tuottamaan lisäarvoa. Kirjoittamista, jonka palkinto on itse kirjoittamisen suoma tyydytys. Luomisen, vaikka vaatimattomankin, ihme.”

PS. Sanat näyttää taas päivittyvän satunnaisesti, ilman minun myötävaikutustani. Olen ollut huomaavinani, että kommenttiosastoon kirjoittaminen vaikuttaa päivittymiseen, mutta ei aina.

Kirjallisia sattumia

Törmäsin asematunnelissa kahteen kirjalliseen naiseen, jotka olivat syventyneet keskustelemaan tämän syksyn kirjoista. Kerroin lukeneeni kolme syksyn kirjaa joissa mies oli joko koomassa, halvaantunut tai kuollut lumihangessa sydänkohtaukseen. Ne kaikki ovat naisten kirjoittamia. Voiko se olla pelkkää sattumaa, minä ihmettelin. Jo viime syksynä eräässä Finlandia -ehdokaskirjassa esiintyi halvaantunut mies. Ja sekin oli naisen kirjoittama. Arvelin, että miesten ja naisten suhteissa on varmaankin jokin vakava häiriö kollektiivisella tasolla, mitä naiskirjoittajien mielikuvitus heijastelee. Minne ovat kadonneet kotoiset juopot, taivaanrannanmaalarit ja petturit? Onko heitä enää muualla kuin Tuula-Liina Variksen kirjoissa?

Oli minulla myös konkreettisempikin huoli kuin naiskirjailijoiden mieskuvan muutos. Olin etsimässä keskustan vaatekaupoista hametta veljeni häihin, mutta en ollut löytänyt sopivanväristä so. vihreätä hametta Toinen kirjallisista naisista sanoi, että hänellä on kotona vihreä hame. Lähdin katsomaan sitä, ja sehän oli juuri sellainen hame jota etsin. Lainasin sekä hameen että Zinaida Lindénin romaanin Ennen maanjäristystä, joka sai tänä vuonna Runeberg-palkinnon (alla kannen kuva Boris Ignatovitŝ: Eremitaasi 1929). Aloitin kirjan lukemisen lähiöjunassa ja jatkoin lukemista metrossa. Alku vaikuttaa erittäin lupaavalta: mies ei ole halvaantunut eikä koomassa, vaan erittäin elävä jättimäinen sumopainija. Sellaisia miehiä voi kohdata venäläisessä junassa.

Ai niin, kirjalliset naiset kertoivat iloisen uutisen asematunnelissa: Nainen saa liputuspäivän Suomessa. Hän on Minna Canth. Hänen syntymäpäivästään tulee liputuspäivä ensi maaliskuussa. Vihdoinkin nainen!

Haha-kuukauden pimennys

Eilen oli Haha-kuukauden 27. päivä patafyysikkojen kalenterin mukaan, Occultation d’ Alfred Jarry kalenterissa lukee. Okkultaatio merkitsee joko auringon- tai kuunpimennystä. Se on salamyhkäistä aikaa, oudot henget ovat silloin liikkeellä. Alfred Jarry on tullut tunnetuksi näytelmästään Kuningas Ubu ( kuvassa vasemmalla), jonka hän kirjoitti koulupoikana. Patafyysikkojen kollgeio toimii edelleen Pariisissa. Sen jäseniä ovat olleet muun muassa Erik Satie , Jacques Prevet , Raymond Queneau, Marcel Duchhamp ja moni muu, mutta nyt ei i tule muita nimiä mieleeni. Yritin etsiä netistä tietoa patafyysikoista suomenkielellä, mutta eipä sitä löytynyt. Jos joku tuntee patafyysikkojen toimintaa, niin kuulisin siitä mielelläni lisää. Ranskankielellä tietoa kyllä löytyy, mutta minun aivoni eivät nyt jaksa kääntyä käsittämään ranskankieltä. Pimennyksen vaikutusta? Vuorokausikin ehti vaihtua, kun etsin tietoa salaperäisistä patafyysikoista. Olisivatkohan he jotain käänteistä sukua metafyysikoille?

Sivistys kävi täällä

Kävin Helsingin kirjamessuilla, joiden tunnuslause tänä vuonna on tuo otsikon lause. Se pani miettimän, missä se sivistys kävi, ja miksei se jäänyt sinne missä se kävi. Här var det bildning! Imperfekti kuulostaa minun korvaani lopulliselta aikamuodolta. Sivistys on ollutta ja mennyttä?! Minulta jäi tänään kuulematta, mitä mieltä Matti Klinge, Jukka Sarjala ja Juhani Niemi olivat kysymyksestä: Onko sivistys perinnöllistä? He puhuivat aiheesta aamupäivällä, mikä on parasta työaikaani. Sitä en uhraa sivistykselle. Eilen olisi ollut kiinnostava keskustelu: Eira Stenberg ja Leif Salmén puhuivat aiheesta: Miksi olemme yhä rasisteja? Mutta sekin keskustelu jäi kuulematta. Lauantain teemana on dekkarit ja sunnuntain scifi, ja nehän kirjallisuuden lajeista viihteen ohella kiinnostavat minua vähiten. Sillä tavoin olen rajoittunut lukija.

Kiertelin messuilla pari tuntia perjantai-iltapäivänä. Ihmisiä ei ollut niin paljon, että olisi tullut ahdistava olo. Muutenkin oli mukavaa, kun ei tarvinnut esiintyä, sillä mikään ei ole niin stressaavaa kuin puhuminen levottomassa ja hälisevässä messutilassa. Mukaani tarttui ilmaisia kortteja ja lehtiä. Hyvä kun kirjamessut järjestetään loppukuusta, jolloin ei ole varaa ostaa kirjoja, rahat riittävät hädin tuskin ruokaan. Kirjailijan ammatissa on se hyvä puoli että messuille pääsee ilmaiseksi, muutenhan sinne ei tulisi mentyä. Yksi kirjamessujen ilmaisista korteista on yllä. Seinäkirjoituksia on ollut todennäköisesti niin kauan kuin sivistystäkin, huolimatta kaupungin virkamiehistä ja Stop töhryille –ynnä muista ryhtiliikkeistä.

Surffailua Blogosfäärissä

Messuilta palattuani kiertelin blogimaailmassa. Anni Heinon Mayday 34°35'S 150°36'E –blogin kautta päädyin Apinalaatikkoon, jota kirjoittavat toimittajat. Siellä oli kirjoitus Diagnoosi: motiivirokko. Kommenttiosastossa keskusteltiin toimittajien tulosta ” Blogosfääriin,” mitä ei ole suosiolla otettu vastaan ko. ”sfäärissä.” Eräs kommentoija muisteli, että aikaisemmin on oltu kollektiivisesti nyreitä kirjailijoita kohtaan.. Minäkin muistan sen ajan. Ei siitä kovin kauan ole. Nyreät tutkailivat kriittisin silmin nettipäiväkirjaani ja huojentuivat, kun huomasivat ettei se nyt niin kovin ihmeellinen ole. Kommenttiosastostta Reetta Meriläinen, Helsingin Sanomien päätoimittaja ja Lasitalon emäntä ilmoittaa että hän bloggaa huvikseen ja vapaa-ajallaan, mikä tietysti herättää ihmetystä, että miksi ihminen joka töikseen kirjoittaa, tekee sitä vapaa-aikanakin. Mutta niinhän minäkin teen. Blogaaminen on paljon hauskempaa kuin rahajuttujen tekeminen.

Apinalaatikosta hyppäsin Apulogiin, jossa kirjailija ja Apu-lehden toimittaja Juha Itkonen kertoo Teksasin matkastaan. Hänen uusin romaaninsa Anna minun rakastaa enemmän sai loistavat arvostelut Hesarissa. Ennustan että se on Finlandia –palkintoehdokas. Sen olisi saanut messuilta 25 eurolla, mutta eipä ollut rahaa ostaa, joten tilasin sen kirjastossa. Olen jonotuslistalla 299. s tilaaja, saan sen ehkä luettavakseni ensi keväänä.

Helsingin Sanomien kulttuuritoimittajat bloggaavat kirjamessuilta. Liitin heidän Kulttuuribloginsa linkkilistaani. Uusi tulokas listalla on myös Linnunradan liftaaja, joka kirjoittaa Laosista.

LITERATURE! - You have a story...oh yes, you do!
You are not quite sure what it is, but it
burns! It burns to be poured onto the page!
Write! Write I say! And thrill us with your
unique view of the world. YOU are your own
inspiration!


What Kind of Novel Should I Write?
brought to you by Quizilla