Korkeavuorenkatu, Helsinki
Elämä on matka
Talveen ja Yöhön
Etsimme tietä
Taivaaseen missä mikään ei loista.
Sveitsiläisten vartiosotilaiden laulu vuodelta 1793. Suom Jukka Mannerkorpi. Se on mielikirjani Louis-Fernindad Célinen romaanin Niin kauas kuin yötä riittää motto.
Mustaa ja valkoista -valokuvablogin viikon haaste on Yö.
4 kommenttia:
Ohoh! Onko Niin kauas kuin yötä riittää mielikirja! Aika mieli se on minullekin. Huono ei ole toinenkaan suomennos, Kuolema luotolla.
Liian monta viikkoa sitten olin kirjan aloituspaikassa Place de Clichyllä tunnelmoimassa. Elämäni parhaita hetkiä.
Kiva kuva, monenmoista löytyy kaupungin yöstä...
No höh. Juuri ehdit sen pyörän sinne. Hyvä sua :)
No kun muun muassa sinä ja Sami olette tuosta Celinestä puhuneet ja jo kauan, niin joskus viime kesänä se taisi olla, otin sen kirjastosta ja luin ja luin ja luin.
Se on aika uskomaton opus. Ensiksi siinä on kauheuksia kuten esimerkiksi Belgian Kongo kuten Joseph Conradilla, mutta sitten myös varhaiset Ranskan suhteet Amerikkaan. Kävivät kauppaa.
Ajattelin sitä kirjaa lukiessani että mitä tahansa voi tapahtua, mistään ei pidä hämmästyä, ei kirjassa eikä todellisuudessa. Se oli todellisen tuntuisempi kuin useimmat n.k. romaanit mitä olen ikinä lukenut. Sen vuoksi en sitä lukiessa kyennyt lukemaan mitään muuta.
Eikä sitten kumminkaan Celine oikein ottanut kantaa edes siihen Kongoon. Kuvasi vain kuin kamera.
Tuo kuva on hieno, se on kuin leffasta Kesällä kello viisi.
Lähetä kommentti