Richardinkadun kirjastoon on pystytetty puutarha ( sponsorit Plantagen ja Teos), jossa kirjailijat viljelevät sanataidetta tällä viikolla. Kuvassa Karo Hämäläinen naputtelee tekstiä. Sitä mukaa kun tekstiä syntyy, yleisö voi lukea sitä isolta näyttöruudulta.
Kirjailijan tekstistä voi antaa palautetta joko kirjallisesti tai hänen kanssaan voi keskustellla kirjoitussession jälkeen henk.koht. klo 17-18. Tapahtuman muut kirjailijat ovat: Riikka Pulkkinen ( 23.3.) Jaana Kapari-Jatta (24.3.) Tom Erik Arnkil (25.3.) Harri Istvan Mäki ja Jukka Lemmetty (26.3.) Leena Parkkinen (27.3) Hannu Luntiala (28.3.)
Mitenkä mieleeni tuleekaan Franz Kafkan Nälkätaiteilija, joka istui häkissä harjoittamassa taidettaan! Viime kesänä Pariisissa järjestettiin kirjallisuustapahtuma Paris en toutes lettres. Oulipolainen kirjailija Jacques Jouet istui neljä päivää Place de Stalingradille pystytetyssä teltassa ja kirjoitti romaania Agathe de Paris, jonka syntyprosessia yleisö saattoi seurata teltan ulkopuolelta olevilta näyttöruuduilta. ( Kuvia tapahtumassa mm. täällä). Idea ei ole uusi. Georges Simenon kirjoitti uransa alkuaikoina romaania lasikopissa yleisön silmien edessä.
Silmät seuraavat sinua!
Richardinkadun kirjastossa muutakin kivaa kuin kirjoja ja kirjailijoita. Siellä kannattaa käydä katsomassa pientä näyttelyä kuvataiteilijoiden tekemistä kirjoista. Ihastuin Ismo Kajanderin teokseen Pyhä(taide)kirja. Valokuvasin sitä lasin lävitse monesta kulmasta ja tein kuvista ylläolevan kollaasin.
Linkkilisäys myöhemmin:
4 kommenttia:
Eikös noiden kirjojen selkämyksessä ole se kuuluisa kolmas silmä?
Olen jo pitkään valitellut että omat kirjani leikkivät kuurupiiloa kanssani. Niillä siis ON se kolmas silmä ja ne menevät piiloon kun tietävät milloin kukakin (mikäkin?) että juuri häntä (sitä?) minä etsin ja tarvitsen.
Voi olla että pyhyys on jollain lailla täydellisen itseriittoista eikä se tahdo olla tekemisissä minkään muun kanssa. Tuollaisen silmän kanssa varustettu kirja on jotenkin niin täysin ufo, ettei siitä tiedä mikä se on.
Sama ongelma minulla. Se kirja jota kaipaan, ei suvaitse näyttäytyä. Olen toista viikkoa etsinyt Pariisin ikävää. Kaikkea muuta kiinnostavaa (ja unohtunutta) on löytynyt, mutta ei sitä.
Olis aika villi näky, jos kaikilla kirjoilla olisi silmät selässä ja ne tuijottaisivat sinua kirjahyllystä, kun teet töitäsi.
Kiinnostavia olis nuo taiteilijain tekemät kirjat, mutta kun se Helsinki on niin kovin kaukana.
Kaunis tuo sinun tekemä kollaasi.
Täällä blogissasi käyn kurkkailemassa. Kommentointi on jäänyt, koska en osaa suhtautua sanataiteeseen niin, että pystyisin siitä mielipidettä sanomaan saati keskustelemaan.
Mielenkiintoista! Mukavaa seurailla netin välityksellä mitä siellä on tapahtunut...!
Lähetä kommentti