maanantaina, tammikuuta 04, 2010

Fasaani on iso lintu



Fasaanikukko Puotilan palstalla 

 Luin viime  yönä loppuun  Herta Müllerin  romaanin Fasaani  on  iso lintu (suom. Raija Jänicke). Se on  tiivis pieni kirja, luvut ja  lauseet ovat   lyhyitä:   kolme, neljä  sanaa, ei  sivulauseita,  ei pitkää (pitkästyttävää) kuvailua, vaan   tarkkasilmäistä    havannointia  kuin lapsella, joka näkee ja   toteaa, mutta ei selittele.   Lukijalle  jää lauseiden   ja lukujen väliin tilaa   elää    Ceauşescun ajan pienen  kylän arkea.  


 Suurin osa kylän saksalaisista on  lähtenyt.  Mylläri   Windischin perhe odottaa muuttolupaa Saksaan,  mutta sitä ei vain kuulu, vaikka hän kantaa jauhosäkkejä  kylän  miliisille.  "Windisch tuntee kauhun painavan  takintaskussa kuin kivi." Windischin vaimo on  ollut  viisi vuotta   Siperiassa   työleirillä ja   selvinnyt  ankarista oloista "huoraamalla," kuten Windish sanoo. Hän keskustelee yövartijan kanssa naisista:  Luoja tietää, sanoo Windisch, " mitä varten  ne ovat olemassa, ne naiset." Yövartija  kohauttaa hartioitaan:"Eivät meitä varten", hän sanoo. "Eivät minua varten, eivät sinua. En minä tiedä ketä varten." Yövartija silittää koiraansa. "Ja tyttäret", sanoo Windisch, "luoja paratkoon, niistäkin tulee naisia."


Ajan oloon Windischille kyllä selviää  ketä ja mitä varten naiset ovat.  Hänellä on  tytär Amalie, lastentarhanopettaja joka  opettaa  univormuihin puetuille lapsille, että toveri Nicolae Ceauşescu on kaikkien lasten isä ja toveri Elena  Ceauşescu kaikkien lasten äiti.  Perhe  pääsee muuttamaan, kun Amelie käy hakemassa syntymätodistukset  papin sängyn kautta ja  passit miliisin  sängyn kautta.   Kaikki kylässä tietävät  että näin  pitää menetellä, jos  perheessä nuori tytär tai  kaunis   vaimo, muuten  Saksaan   ei pääse  lähtemään.  Tällaisia asioita  Müller ei  olisi saanut kertoa  entisestä kotimaastaan.  Siksi   romanialaiset ovat sitä mieltä että   nobelpalkinto meni  väärälle henkilölle. 


PS. Teemalta tulee perjantaisin  ja sunnuntaisin kolmiosainen  dokumenttisarja, jossa kerrotaan millaista oli  elää DDR:ssa, Tsekkoslovaikassa ja  Romaniassa ennen  Berliinin muurin kaatumista.  Lisätietoja: Kommunismin kadonnut maailma.   Mutta   vielä tarkemman kuvan siitä maailmasta saa lukemalla Herta Müllerin romaaneja.   Kolme on  suomennettu ja lisää on kuuelma tulossa.   Nyt  minun  pitää lähteä kirjastoon  palauttamaan  viikon pikalaina, että muutkin saavat Mülleriä luettavakseen. 




  


  

9 kommenttia:

Ripsa kirjoitti...

Minulla on kirjastosta myös joku Muller (en osaa panna saksalaista y-kirjainta tuohon), mutta en ole ehtinyt vielä uppoutua siihen.

Nyt luen Atwoodin Writer on Writing, joka on luentosarja, samantapainen kuin Italo Calvinon Kuusi muistiota tulevalle vuosituhannelle. Calvino on aivan erilainen ajattelussaan kuin Atwood, mutta kumpikin täysin oikeassa ja omalla tavallaan.

On niin upeata että kirjoittajia on niin suunnattoman erilaisia.

Voivat romanialaiset olla muustakin syystä suuttuneita, esimerkiksi siksi, että he ovat ympäri Euroopan tapetilla romanien huonon kohtelun vuoksi.

Kunkin kansakunnan pitäisi pitää huolta siitä, ettei maan sisälle synny tuollaisia syrjittyjä vähemmistöjä. Maine on tärkeä asia, brändi, jota Suomessa kovasti puuhataan, on yksinomaan naurettavaa hötöä.

Anita Konkka kirjoitti...

Olen lukenut kauan sitten sen Atwoodin kirjan ja kommentoinut vanhassa Kirjailijan päiväkirjassa:

Margaret Atwood kirjoittamisesta

En tiedä miten Applessa hoituu merkkien lisääminen. Löytyykö sieltä jostain sellainen kuin Merkistö. Sieltä voi siirtää copy (Ctrl+ c) ja paste ( ctrl+v) toiminnoilla merkin kuin merkin tekstiin. Saksalaisen ü:n kirjoittaminen ilman Merkistöä pelkällä näppiksellä onnistuu kun painaa ensin vaakasuorassa olevaa kaksoispistettä ( löytynee Enterin vieressä olevasta näppäimestä) ja sen jälkeen u-kirjainta.

Nimetön kirjoitti...

Müller on lempikirjailijoita ja sain ilokseni Matalan maan joululahjaksi, se on mielestäni suomennetuista paras. En osaa saksaa, olisi todella hienoa lukea alkukielellä millainen rytmi tekstissä on ja lukea myös ne kirjat joita ei ole suomennettu. -Anna

Anita Konkka kirjoitti...

Matala maa on vielä minulta lukematta. Kirjastossa sitä jonottaa 21 ihmistä, aika vähän verrattuna esim. Tervon Koljattiin jota jonottaa 517 ihmistä. Pitää odotella kunnes saan Matalan maan kirjastosta.

Ripsa kirjoitti...

Ahaa, sinulla on aiheesta tekstiä. Yritin linkata sinne, mutta Google ei löytänyt sitä. Tai sitten tää Safari, Google Chrome ei toimi tämän Macin kanssa, koska tämä on liian vanha (merkistö täällä on, joo, mutta en ole oikein päässyt sinuiksi sen käyttämisen kanssa vielä, copypeistaaminenkin on vähän erilaista).

Minä olen kovaa vauhtia kirjoittamassa Atwoodista myös, siis merkintöjä, minusta hän puhuu tärkeistä asioista.

Eikä surkuttele itseään sen vuoksi, että kuuluu pieneen kirjoittavien ihmisten vähemmistöön. Mutta sen sijaan miettii mistä se voisi johtua.

Yksi herkullisimmista jutuista liittyy kaksosiin: kirjoittavalla (ja varmaan muutenkin luovalla) ihmisellä on tavallaan kaksonen sisässään, eli hän voi muuttaa minäänsä n.k. tavallisesta ihmisestä toiseksi. Yhtenä esimerkkinä kirjallisuudesta on Alice through the Looking Glass, mikä se nyt on suomeksi? Liisa peilissä?

Meillä on Lewis Carrollin kootut, niistä teksteistä syntyy kyllä enemmänkin ahaa-elämyksiä. Eli oivallista oheismateriaalia.

Anita Konkka kirjoitti...

Olet oikeassa, linkki ei johda mihinkään. Tein sen väärin. Yritän uudelleen.

Margaret Atwood kirjoittamisesta

Nimetön kirjoitti...

Ripsa, mitä tuo Lewis Carrolin kootut sisältää? Liisan seikkailut peilimaassa on se suomennos ja uusi suomennos oli jotain sentapaista kuin Liisa peilintakamaailmassa. Aiheesi kaksosista kuulostaa mielenkiintoiselta. Itse olen pitkään suunnitellut artikkelia Barriesta ja Carrol kuuluu aivan samaan aihepiiriin. Olen vasta keräämässä matskua, joten odotan mielenkiinnolla tekstiäsi, tuleeko se blogiin vai mihin? -Anna

Ripsa kirjoitti...

Anteeksi Anna, en huomannut katsoa oliko joku vielä täälläkin sanomassa jotain.

Luetko englantia? ilmeisesti. No, nyt ettin tuon kirjan ja kerron mikä kootut meillä on:

Lewis Carroll:The Complete Illustrated Works

Alice's Adventures in Wonderland

Through the Looking-Glass and What Alice found there

The hunting of the Snark

Rhyme? And Reason?

A Tangled Tale

Alice's Adventures under Ground

Sylvie and Bruno

Sylvie and Bruno Concluded

Three Sunsets and other Poems

Kustantaja. Gramercy Books, New York, Avenel

1995 Edition (aikaisempi Crown Publishers, 1982)

ISBN: 0-517-10027-4

New Edition: ISBN: 0-517-14781-5

En yhtään tiedä mikä tuo uusin ISBN on sitten.

Mutta tässä on siis nyt mukana alkuperäinen piirrosvalikoima, mikä tekee teoksesta hienon. Meidän isäntä on sen jostain hyötynyt, mutta en ole aivan varma mistä, Amerikasta vai Suomesta.

En yhtään tiedä mihin Atwoodista alkunsa saanut ja nyt Carrollin suuntaan etenevä lukuprojekti johtaa. Mutta merkintöjä tulee tehdyksi.

Atwood ei tainnut Carrollia mainita kuin ohimennen, mutta rupesin ajattelemaan että ajatus samankaltaisuudesta, kaksosuudesta tai muusta jakautumisesta taitaa olla kyllä Carrollilla aika keskeinen aihe.

Ja peili tuntuu tärkeältä.

Nimetön kirjoitti...

Toivottavasti kirjoitat Carrolista, olen kaksosteemasta ollut pitkään kiinnostunut, mutten ole saanut aikaiseksi mennä katsomaan mitä (kenestä) on kirjoitettu. Kootut kuulostaa herrkulliselta, täytyy panna hankintalistalle. Luen kyllä englantia, nykyään kirjojen tilaaminen on ihanan helppoa Amazonista ja tulee liikaakin tilattua, ylimääräisiksi osoittautuneita pitäisi myydä. Toisaalta pitäisi varautua vanhuuteen, yksikään kodinhoitaja ei kykene rahtaamaan mulle tarpeeksi ja riittävän mieluisia kirjoja kun olen vanha. Sitten on ehkä luettava kaikki kirjat kielellä josta osaa vain alkeet niin saa aikansa fiksusti kulumaan. -Anna