Fasaanikukko Puotilan palstalla
Luin viime yönä loppuun Herta Müllerin romaanin Fasaani on iso lintu (suom. Raija Jänicke). Se on tiivis pieni kirja, luvut ja lauseet ovat lyhyitä: kolme, neljä sanaa, ei sivulauseita, ei pitkää (pitkästyttävää) kuvailua, vaan tarkkasilmäistä havannointia kuin lapsella, joka näkee ja toteaa, mutta ei selittele. Lukijalle jää lauseiden ja lukujen väliin tilaa elää Ceauşescun ajan pienen kylän arkea.
Suurin osa kylän saksalaisista on lähtenyt. Mylläri Windischin perhe odottaa muuttolupaa Saksaan, mutta sitä ei vain kuulu, vaikka hän kantaa jauhosäkkejä kylän miliisille. "Windisch tuntee kauhun painavan takintaskussa kuin kivi." Windischin vaimo on ollut viisi vuotta Siperiassa työleirillä ja selvinnyt ankarista oloista "huoraamalla," kuten Windish sanoo. Hän keskustelee yövartijan kanssa naisista: Luoja tietää, sanoo Windisch, " mitä varten ne ovat olemassa, ne naiset." Yövartija kohauttaa hartioitaan:"Eivät meitä varten", hän sanoo. "Eivät minua varten, eivät sinua. En minä tiedä ketä varten." Yövartija silittää koiraansa. "Ja tyttäret", sanoo Windisch, "luoja paratkoon, niistäkin tulee naisia."
Ajan oloon Windischille kyllä selviää ketä ja mitä varten naiset ovat. Hänellä on tytär Amalie, lastentarhanopettaja joka opettaa univormuihin puetuille lapsille, että toveri Nicolae Ceauşescu on kaikkien lasten isä ja toveri Elena Ceauşescu kaikkien lasten äiti. Perhe pääsee muuttamaan, kun Amelie käy hakemassa syntymätodistukset papin sängyn kautta ja passit miliisin sängyn kautta. Kaikki kylässä tietävät että näin pitää menetellä, jos perheessä nuori tytär tai kaunis vaimo, muuten Saksaan ei pääse lähtemään. Tällaisia asioita Müller ei olisi saanut kertoa entisestä kotimaastaan. Siksi romanialaiset ovat sitä mieltä että nobelpalkinto meni väärälle henkilölle.
PS. Teemalta tulee perjantaisin ja sunnuntaisin kolmiosainen dokumenttisarja, jossa kerrotaan millaista oli elää DDR:ssa, Tsekkoslovaikassa ja Romaniassa ennen Berliinin muurin kaatumista. Lisätietoja: Kommunismin kadonnut maailma. Mutta vielä tarkemman kuvan siitä maailmasta saa lukemalla Herta Müllerin romaaneja. Kolme on suomennettu ja lisää on kuuelma tulossa. Nyt minun pitää lähteä kirjastoon palauttamaan viikon pikalaina, että muutkin saavat Mülleriä luettavakseen.
9 kommenttia:
Minulla on kirjastosta myös joku Muller (en osaa panna saksalaista y-kirjainta tuohon), mutta en ole ehtinyt vielä uppoutua siihen.
Nyt luen Atwoodin Writer on Writing, joka on luentosarja, samantapainen kuin Italo Calvinon Kuusi muistiota tulevalle vuosituhannelle. Calvino on aivan erilainen ajattelussaan kuin Atwood, mutta kumpikin täysin oikeassa ja omalla tavallaan.
On niin upeata että kirjoittajia on niin suunnattoman erilaisia.
Voivat romanialaiset olla muustakin syystä suuttuneita, esimerkiksi siksi, että he ovat ympäri Euroopan tapetilla romanien huonon kohtelun vuoksi.
Kunkin kansakunnan pitäisi pitää huolta siitä, ettei maan sisälle synny tuollaisia syrjittyjä vähemmistöjä. Maine on tärkeä asia, brändi, jota Suomessa kovasti puuhataan, on yksinomaan naurettavaa hötöä.
Olen lukenut kauan sitten sen Atwoodin kirjan ja kommentoinut vanhassa Kirjailijan päiväkirjassa:
Margaret Atwood kirjoittamisesta
En tiedä miten Applessa hoituu merkkien lisääminen. Löytyykö sieltä jostain sellainen kuin Merkistö. Sieltä voi siirtää copy (Ctrl+ c) ja paste ( ctrl+v) toiminnoilla merkin kuin merkin tekstiin. Saksalaisen ü:n kirjoittaminen ilman Merkistöä pelkällä näppiksellä onnistuu kun painaa ensin vaakasuorassa olevaa kaksoispistettä ( löytynee Enterin vieressä olevasta näppäimestä) ja sen jälkeen u-kirjainta.
Müller on lempikirjailijoita ja sain ilokseni Matalan maan joululahjaksi, se on mielestäni suomennetuista paras. En osaa saksaa, olisi todella hienoa lukea alkukielellä millainen rytmi tekstissä on ja lukea myös ne kirjat joita ei ole suomennettu. -Anna
Matala maa on vielä minulta lukematta. Kirjastossa sitä jonottaa 21 ihmistä, aika vähän verrattuna esim. Tervon Koljattiin jota jonottaa 517 ihmistä. Pitää odotella kunnes saan Matalan maan kirjastosta.
Ahaa, sinulla on aiheesta tekstiä. Yritin linkata sinne, mutta Google ei löytänyt sitä. Tai sitten tää Safari, Google Chrome ei toimi tämän Macin kanssa, koska tämä on liian vanha (merkistö täällä on, joo, mutta en ole oikein päässyt sinuiksi sen käyttämisen kanssa vielä, copypeistaaminenkin on vähän erilaista).
Minä olen kovaa vauhtia kirjoittamassa Atwoodista myös, siis merkintöjä, minusta hän puhuu tärkeistä asioista.
Eikä surkuttele itseään sen vuoksi, että kuuluu pieneen kirjoittavien ihmisten vähemmistöön. Mutta sen sijaan miettii mistä se voisi johtua.
Yksi herkullisimmista jutuista liittyy kaksosiin: kirjoittavalla (ja varmaan muutenkin luovalla) ihmisellä on tavallaan kaksonen sisässään, eli hän voi muuttaa minäänsä n.k. tavallisesta ihmisestä toiseksi. Yhtenä esimerkkinä kirjallisuudesta on Alice through the Looking Glass, mikä se nyt on suomeksi? Liisa peilissä?
Meillä on Lewis Carrollin kootut, niistä teksteistä syntyy kyllä enemmänkin ahaa-elämyksiä. Eli oivallista oheismateriaalia.
Olet oikeassa, linkki ei johda mihinkään. Tein sen väärin. Yritän uudelleen.
Margaret Atwood kirjoittamisesta
Ripsa, mitä tuo Lewis Carrolin kootut sisältää? Liisan seikkailut peilimaassa on se suomennos ja uusi suomennos oli jotain sentapaista kuin Liisa peilintakamaailmassa. Aiheesi kaksosista kuulostaa mielenkiintoiselta. Itse olen pitkään suunnitellut artikkelia Barriesta ja Carrol kuuluu aivan samaan aihepiiriin. Olen vasta keräämässä matskua, joten odotan mielenkiinnolla tekstiäsi, tuleeko se blogiin vai mihin? -Anna
Anteeksi Anna, en huomannut katsoa oliko joku vielä täälläkin sanomassa jotain.
Luetko englantia? ilmeisesti. No, nyt ettin tuon kirjan ja kerron mikä kootut meillä on:
Lewis Carroll:The Complete Illustrated Works
Alice's Adventures in Wonderland
Through the Looking-Glass and What Alice found there
The hunting of the Snark
Rhyme? And Reason?
A Tangled Tale
Alice's Adventures under Ground
Sylvie and Bruno
Sylvie and Bruno Concluded
Three Sunsets and other Poems
Kustantaja. Gramercy Books, New York, Avenel
1995 Edition (aikaisempi Crown Publishers, 1982)
ISBN: 0-517-10027-4
New Edition: ISBN: 0-517-14781-5
En yhtään tiedä mikä tuo uusin ISBN on sitten.
Mutta tässä on siis nyt mukana alkuperäinen piirrosvalikoima, mikä tekee teoksesta hienon. Meidän isäntä on sen jostain hyötynyt, mutta en ole aivan varma mistä, Amerikasta vai Suomesta.
En yhtään tiedä mihin Atwoodista alkunsa saanut ja nyt Carrollin suuntaan etenevä lukuprojekti johtaa. Mutta merkintöjä tulee tehdyksi.
Atwood ei tainnut Carrollia mainita kuin ohimennen, mutta rupesin ajattelemaan että ajatus samankaltaisuudesta, kaksosuudesta tai muusta jakautumisesta taitaa olla kyllä Carrollilla aika keskeinen aihe.
Ja peili tuntuu tärkeältä.
Toivottavasti kirjoitat Carrolista, olen kaksosteemasta ollut pitkään kiinnostunut, mutten ole saanut aikaiseksi mennä katsomaan mitä (kenestä) on kirjoitettu. Kootut kuulostaa herrkulliselta, täytyy panna hankintalistalle. Luen kyllä englantia, nykyään kirjojen tilaaminen on ihanan helppoa Amazonista ja tulee liikaakin tilattua, ylimääräisiksi osoittautuneita pitäisi myydä. Toisaalta pitäisi varautua vanhuuteen, yksikään kodinhoitaja ei kykene rahtaamaan mulle tarpeeksi ja riittävän mieluisia kirjoja kun olen vanha. Sitten on ehkä luettava kaikki kirjat kielellä josta osaa vain alkeet niin saa aikansa fiksusti kulumaan. -Anna
Lähetä kommentti