keskiviikkona, helmikuuta 11, 2009

Todellista sinkkuelämää

Harvinainen kuva: Michel Houellebecq nauraa.
Lähde: Houellebecq-sivusto

Unettomana yönä luin Halujen taistelukentän, Houellebecqin esikoisromaanin, joka ilmestyi vuonna 1994 ( suom. Ville Keynäs. WSOY 2009). Kirja kertoo noin kolmekymppisistä sinkkumiehistä, jotka taloudellisella tasolla kuuluvat voittajiin, mutta seksuaalisella tasolla häviäjiin. Heidän elämässään ei ole tippakaan Sinkkuelämä-sarjan glamouria. Jopa sängyn ostaminen on tuskallinen ongelma ja voi ajaa miehen itsemurhan partaalle. Näin Houellebecq: "Jos haluaa säilyttää myyjän arvostuksen, on pakko ostaa kahden hengen sänky huolimatta siitä, onko sille käyttöä tai tilaa. Yhden hengen sängyn ostaja tunnustaa julkisesti, ettei hänellä ole sukupuolielämää eikä hän myöskään aio hankkia sellaista, lähi- tai kaukaisessakaan tulevaisuudessa ( koska sängyt kestävä nykyään pitkään [...] keskimäärin huomattavasti pitempään kuin avioliitot, se tiedetään liiankin hyvin)."

Kirjan kertoja on on atk-suunnittelija tietopalveluyrityksessä, hänen palkkansa on 2,5 kertaa Ranskan minipalkka," siinä on mukavasti ostovoimaa," kuten hän toteaa. Sen jälkeen kun hänen vaimonsa jätti hänet, hän on elänyt kaksi vuotta ilman ilman seksiä, lukuunottamatta, pornoleffoja , masturbaatiota ja maksullisia seksipuhelinpalveluita.

Kokemuksiinsa perustuen kertoja ajattelee, että " aivan kuten taloudellinen ja pidäkkeetön liberalismi, myös seksuaalinen liberalismi synnyttää absoluuttisen kurjistumisen ilmiön. Jotkut rakastelevat joka päivä, toiset vain viisi tai kuusi kertaa elämässään tai eivät koskaan. Jotkut rakastelevat kymmenien naisten kanssa, toiset eivät yhdenkään. Sitä kutsutaan markkinoiden laiksi [...] Taloudellinen liberalismi on taistelukentän laajentumista kaikkiin ikäkausiin ja yhteiskuntaluokkiin. Samoin seksuaalinen liberalismikin on taistelukentän laajentumista kaikkiin ikäkausiin ja yhteiskuntaluokkiin."

Seksuaalisesta liberalismista seuraa tunne-elämän kurjistuminen. Houellebecqin kertojan mukaan nuoruuden mittaan kertyneet perättäiset seksuaalikokemukset jäytävät ja tuhoavat kyvyn rakkauteen, ihmisestä tulee yhtä kykenemätön rakastamaan kuin vanhasta tiskirätistä. Ja siitä lähtien hän myös elää tiskirätin elämää: vanhetessa muuttuu yhä vähemmän vietteleväksi ja sitä kautta yhä katkerammaksi."

Houellebecq on koulutukseltana insinööri ja toimi atk-suunnittelijana ennen kuin julkaisi esikoisromaaninsa 44 vuoden kypsässä iässä. Hän ei kiellä romaanin omaelämäkerrallista taustaa. " Tuo omaelämäkerrallinen valinta ei ole oikeastaan valinta, mutta ei minulla ole muutakaan. Jos en kirjoita siitä, mitä olen nähnyt, kärsin yhtä paljon, ehkä vähän enemmänkin."
Juuri tuo omakohtaisuus puhuttulee minua eniten hänen romaaneissaan. Houellebecq ei ole helppo eikä miellyttävä kirjailija, niin raadollisesti hän kuvaa ihmisiä ja nyky-yhteiskuntaa. Eipä ihme että romaanin takakansi mainostaa häntä Ranskan kenties vihatuimmaksi kirjailijaksi.


Houellebecqin omakuva vuodelta 2005
Lisää Houellebecqistä : Keskiluokan Zarathustra

PS. . Näyttää siltä että suomalaiset ovat saamassa oman "houellebecqinsä" runoilija Timo Hännikäisestä. En ole lukenut hänen teostaan Ilman. Olen lukenut vain hänen haastattelunsa Hesarista ( Neljä vuotta ilman). Se on herättänyt vilkasta keskustelua nettifoorumeilla, varsinkin provokatiivinen heitto, että "naisille pitäisi säätää säätää asevelvollisuuden kaltainen pakollinen seksipalvelus valtion ylläpitämissä ilotaloissa."
Naiset eivät tykkää että heistä tehdään tiskirättejä.

Kirjallisuuden mieskuva taitaa olla muuttumassa, ei ole enää viime vuosisadan alkupuolen viettelijöitä eikä loppupuolen panomiehiä?

5 kommenttia:

jussilainen kirjoitti...

On se hyvä, että kirjalijoiden joukossa on yksi fiksumpikin. Nyt näyttää olevan ajan terendi; olla ilman!

Hirlii kirjoitti...

"hän on elänyt kaksi vuotta ilman ilman seksiä, lukuunottamatta, pornoleffoja , masturbaatiota ja maksullisia seksipuhelinpalveluita."

Ilman seksiä? Jos käytössä on ollut pornoleffat, masturbointi ja seksipalvelut. Houllebecqin kirjat ovat vielä lukematta, joten ei niistä oikein mitään voi sanoa, mutta vaikuttavat kiinnostavilta juuri tuon viettikäsityksensä takia, josta Ulrike Meinhoffilla jo oli samantyyppinen käsitys: viettivoimia käytetään markkinavoimien ylläpidossa ja että kapitalistinen markkintalous perustuu itseasiassa viettelyyn, vietteihin (siis että seksin ja rahan voi rinnastaa siten toisiinsa).

Anita Konkka kirjoitti...

Hirlii, Pitäisikö sitten sanoa:"ilman kunnon seksiä".

Jos Houellebecq ei ole entuudestaan tuttu, kannattaa aloittaa hänen esikoisestaan. Se on ohut kirja, hyvä romaani tosin minua hieman häiritsi loppupuolen pieni juonentynkä. Houellebecq kuvaa hyvin työympäristöään ja sen henkilöitä, hyvintoimeentulevia nuoria miehiä, joiden yksityiselämä on päin helvettiä, mikäli heillä yksityiselämää töiltä ehtii olla. Heidän henkinen elämänsä on kapeutunut, he ovat uuden ajan miehiä, nörttejä.

Hirlii kirjoitti...

(ehkä niin tai: ilman hyvää petikaveria)

Miesten elämästä on parhaillaan menossa näytelmiä, ainakin Turussa ja Helsingissä: Paniikki (Tku) ja Kaukana paha maailma (Hki). Molemmat ovat katsomisen arvoisia.

SL kirjoitti...

Mielenkiintoista, millaista ryöpytystä Hännikäinen on saanut, tietenkin niiltä perinteisiltä tahoilta, jotka muistavat aina olla voittajan puolella. Tällaista 37-vuotiasta miestä tai lähinnä "miestä" kuitenkin lämmittää, että löytyy naisia, jotka eivät meille heti naura. Siitä kiitos.

Olin siis tosissani. En harrasta enää ironiaa.