maanantaina, helmikuuta 02, 2009

Erittäin kissamaista

Ibizalaisia kissoja

Äitejä on moneksi, kissoissakin. Doris Lessing kertoo kirjassa Erittäin kissamaista kahdesta kissastaan ja muistelee lapsuuden kissoja. Hän ei ole personoinut kissoja ihmisten nimillä, vaan väreillä: harmaa ja musta. Harmaa kissa on puoleksi siamilainen, musta kissa tavallista maatiasrotua, molemmat ovat naaraita. Kissat eivät voineet sietää toisiaan, ne olivat kateellisia ja mustasukkaisia ja kävivät jatkuvaa valtataistelua keskenään. Yrittivät lannistaa toisensa katseen voimalla, mutta eivät käyneet toistensa kimppuun niin kuin uroskissat olisivat tehneet.

Lukukokemukseeni vaikutti varmaankin mediassa käynnissä oleva kiivas päivähoitokeskustelu, kun minusta alkoi vaikuttaa siltä, että Lessing kissojensa kautta pohdiskeli myös naiseuden ja äitiyden olemusta. Harmaa kissa oli selvästi uranainen. Jos kissoilla olisi päivähoitopaikka, se olisi viennyt pentunsa sinne ja jatkanut uraansa ihailtuna kaunottorena. Kun taas musta kissa oli täydellinen äiti. Lisääntyminen ja pentujen hoitaminen oli sen elämäntehtävä.

Koska harmaasta kissasta ei ollut kunnon äidiksi, Lessing leikautti sen, minkä jälkeen se keskittyi metsästäjän uraan ja menestyi hyvin. Se kantoi kaikki saaliinsa kotiin, mutta ei syönyt niitä, musta kissa söi ne. Se oli vaatimaton kelpo kissa, se ei turhia nirsoillut kuten harmaa kissa, jolle kelpasi vain paras jänispaisti, kissanruokaan se ei koskenut.

Saudiarabialaisia kissoja

Kissat ovat kuin ranskalaisia kokkeja, nirsoja kulinaristeja, joille kelpaavat vain tuoreet, mieluiten vasta tapetut luonnontuoteet. Minulla on ongelmia kissani kanssa, joka vanhuuttaan ja munuaisvaivaisuuttaan on joutuntut siirtymään dieettiravinnolle. Se ei suostu syömään eläinlääkärin määräämiä dieettiruokia, ne eivät maistu eivätkä haise hyvältä sen mielestä.

Olen kokeillut kaikki mahdollisia dieettiruokia. Lopulta löysin yhdestä eläinkaupasta Kattovitin vähäproteiinista lammaspateeta , jolle Noora ei nyrpistänyt nenäänsä ja kääntänyt selkäänsä. Mutta sitten lammaspatee loppui ja eläinkaupan myyjä sanoi, että he eivät aio enää tilata sitä, koska se "ei liiku." Seuraus: kissa ei ole syönyt mitään kolmeen päivään. Se on jo muutenkin laiha kuin anorektikko. Olen käynyt kaikissa lähiseudun eläinkaupoissa, mutta missään ei ole vähäproteiinista lammaspateeta. Täytyy ruveta soittelemaan kaukaisempiin eläinkauppoihin. Huokaus: voi, mikä urakka, en pidä soittelemisesta.

7 kommenttia:

Ripsa kirjoitti...

Sen sijaan että yrität saada lammaspateeta, niin soitapas eläinlääkärille ja kysy miten kävisi muna-kevykerma(hyla) -seos.

Meidän kissat ovat usein kranttuja ihan muuten vain, no, Allu lähinnä koska ei pääse ulos, kun on liian kylmä, ja suutuspäissään jättää sitten ruuan koskematta. Diabeetikolla pitää olla vähän ruokaa pitkin päivää, sitten se voi hyvin.

Munakerma-seoksessa on se etu, että sen voi panna spruuttaan ja avata kissan suu ja puristaa seos sen ruokatorvesta alas.Se kyllä nielaisee seoksen jos silittää edestä päin sen kurkkua, mutta muistaa varoa samalla hampaita.

Ei se siitä tykkää, siis istumisesta sen päällä ja suun avaamisesta (siis niin että painaa poskien leukaniveliä, jolloin ne avaavat suun), mutta pakko mikä pakko.

Jotain muutakin vähäkalorista voi antaa sillä tavoin, jos nyt on kyse vähistä kaloreista. Siis ei vähästä proteiinista?

Ollaan jouduttu pakkoruokkimaan miltei kaikkia kissoja joskus.

Mutta siinä olet oikeassa, että tuore, kissan tappama sapuska kelpaa kissalle kuin kissalle.

Allu metsästi kuumina kesinä kyitä, syödä popsi itsensä ympyriäiseksi, eikä jättänyt kuin kiemurtelevat hännät, joihin veljensä Rudi ei koskenutkaan.

Hätätilassa voit tietysti miettiä hiirenloukkujen sijoittelua jonkun vanhan talon uumeniin... Se vain että hiiren on paras olla lämmin vielä ennen kuin Noora sitä söisi!

jussilainen kirjoitti...

Vapaaehtoinen pakko on hyvä keino ruokkia niskoitteleva katti. Väitetään että vapaaehtoisen pakon avulla kissa syö sinappiakin.

Ripsa kirjoitti...

Jaa Jussilainen, kun tämän talon ihmiset ovat urakalla luopuneet makkarasta, kinkusta ja kaikesta siihen viittaavasta, niin sinapit ovat jääneet tietenkin täyttämään jääkaapin ovea.

Että jos isäntä keksisi joskus sinappikastikkeen johonkin itämaiseen ruokaan. Varalta, että jos joku ilmestyisi paikalle makkarapaketin kanssa ja söisi sen sitten itse. Ja päiväystäkin on avaamattomassa tuubissa vielä. Oliko kaiken lisäksi kysymys kansallistunteesta, kun Turun sinappi myytiin ruattalaasille?

Mutta kyllä kai tulinen sinappi kissan mahaan olisi lähinnä eläinrääkkäystä ja toisi poliisit paikalle...

anitak kirjoitti...

Onneksi ei tarvinnut ruveta pakkoruokkimaan Nooraa, se älysi itse että nyt ei lammaspateeta tule, ja rupesi syömään Kattovitin kanapateeta, nirsosti.
Soittelin pariin eläinkaupapan, kävin kolmessa. Parissa paikassa oli nihkeä palvelu, niiden asiakkaaksi en rupea. Viimeisesäs paikassa myyjä osasi ekrtoa että Kattovitin maahntuojalta ovat lammaspateet lopussa, kestää ainakin kaksi viikkoa ennen kuin niitä mahdollsiesti tulee maahan.

Ripsa kirjoitti...

Anita, ainakin tässä maassa on muuten ylipäänsä nihkeä palvelu. Myyjät ovat kunkkuja ja asiakkaan niiden mielestä pelkkiä kurjia ruikuttajia.

Onko Luxemburg mielestäsi poikkeus? Viimeksi olen ollut ajat sitten Italiassa ja se oikeasti oli kiva paikka käydä kaupoissa. Vaikka ei olisi ollut yhteistä kieltäkään niin aina saatiin mitä haluttiin ja yleensä kyllä jotain ylimääräistäkin.

Ehkä suomalaiset noudattavat jostain oppimaansa neuvostoperinnettä, joka johtui siitä että hyllyt ovat tyhjiä koska ne ovat tyhjiä myös tukkuliikkeissä, joten asiakkaat pellolle.

Nyt kumminkin ovat kapitalismin lait voimassa ja myyjien pitäisi osata myydä, mutta ehkä heille ei ole ikinä sitä opetettu.

jussilainen kirjoitti...

Se on kenkkua ettei maassamme ole kunnon valikoimaa kateille. Se johtuu siitä että maassamme on niin pirun vähän ihmisiä. Suuret yritykset muuttavat toimintansa maihin jossa on väkirikkaat markkinat. Tästä johtuen meidän maassa kirjailijat näkevät nälkää kun täällä on niin vähän kirjojen ostajia. Jos kissanmuonan toimituksissa esiintyy puutetta niin se on toisarvoinen ongelma

Ripsa kirjoitti...

Joo Jussilainen (ehkä olet peräti pastori), ilmassa ovat kaikki semmoiset merkit että Suomi loppuu olemasta ihan hetikohta.

Voi silti olla että noita nälkäkurkia, kirjoittavia ja kuvia tekeviä ihmisiä, edelleen hoippuu täällä sittenkin kun muu porukka on painunut vaikka Afrikkaan.

Jostain luin että se olisi seuraava sivilisaation, kaupan ja kapitalismin keskus.

Kissat eivät valitettavasti näillä leveysasteilla pärjää itsekseen enkä usko että ilmastonmuutosta ihan tähän hätään tulee.