lauantaina, toukokuuta 31, 2008

Armas aika

Suvi suloinen Espalla

Kesät eivät olleet minun lapsuudessani armasta aikaa. Isä pani mökillä töihin, maalaistalon poikana hän ei suvainnut laiskottelua oli pakko raataa kasvismaalla, kastella ja kitkeä, poimia marjoja, perata niitä ja raahta metsästä rankoja polttopuiksi. Veljet pääsivät vähemmällä, he lähtivät järvelle kalaan , saivat laiskotella hyödyllisesti, kun toivat kalaa kotiin. Parhaat kesät vietin WSOY:n lastensiirtolassa Suvikunnassa. Siellä ei tarvinnut raataa.

Viisitoistavuotiaana menin liukuhihnalle pakkamaan Hangon keksejä, ettei olisi tarvinnut lähteä mökille. Valehtelin, että olen kuusitoistavuotias, en olisi muuten päässyt töihin. Siihen aikaan ei tarkastettu papereita. Nykyään taitaisi nousta iso haloo siitä, että alaikäinen tekee töitä liukuhihnalla.


Kauniisti joka paikkaa koristaa kukkanen

Kuvan kukkanen on rohtoraunioyrtti, jonka taimen kaivoin 20 vuotta sitten Moskovan kirjailijaliiton pihalta ja toin Suomeen. Nykyään se koristaa viljelyspalstaani Juorumäellä. Kitken ja kastelen siellä joka kesä. Se ei tunnu raatamiselta, koska teen sitä vapaaehtoisesti toisin kuin lapsena.

Varmaan olisin viihtynyt koulussakin paremmin, jos sitä ei olisi ollut pakko käydä. Toukokuun viimeinen päivä ei ollut mikään ilon päivä, tuli ehdot tai jäin luokalle, paitsi viimeisenä keväänä, jolloin kaikkien suureksi hämmästykseksi suoriuduin laudatur-ylioppilaaksi.

Valokuvatorstain 92. haaste: Jo joutui armas aika

8 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Eikö olekin mielenkiintoista, miten lapsuuden inhokkijutuista tulee aikuisena intohimon kohde -kuten nyt tämäkin pihanrapsuttelu!

Anonyymi kirjoitti...

Koska nuorena työnteko ei sinua tappanut, niin sittenhän se on vahvistanut. ;-)

Anita Konkka kirjoitti...

Niinpä niin, minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa. Sitä tietää tulleensa vanhaksi, kun alkaa nauttia kesistä.

jussilainen kirjoitti...

Nuoruus on kamalaa aikaa kun joutuu raatamaan vihannesmaalla ja tuntee ettei ole vahhempien odotuksen mukainen

Oh-show-tah hoi-ne-ne kirjoitti...

Siitä tietää tulleensa vanhaksi kun treffikaveri tulee rollaattorilla puoliväliin vastaan.


ILMOITUS ANITALLE!
Koska tässä lähiaikoina siirryn taas tunturiin ja
GPRS-yhteyden varaan, niin ilmoittelenpa, että
käyn kyllä Runo- ja Kuvatorstain tuotokset aina
katsomassa, mutta jätän kommentoimatta koska
yhteys on niin toivottoman hidas. Tämä on tätä.

Yritän vastata pari-kolme kertaa päivässä niihen
kommentteihin joita joku saattaa mulle jättää.

Syksyllä kun palaan tasaiselle, homma jatkuu
sitten entisellään.
Hukkalasta, susi

Anita Konkka kirjoitti...

Yrjö, jos sattuu nero vanhemmaksi, niin ei sen odotuksia pysty täyttämään edes vihannesmaalla.

Hukkalan susi, terveisiä sinne tunturiin.Jolkottelehan vapaana ja lähetä kuvia sietä.

Anonyymi kirjoitti...

Hei,

kokoan Aamulehden sunnuntailiitteen Blogosfääri-palstaa ja ajattelin siteerata pätkääsi lapsuuden kesistä sunnuntain lehdessä.

Lehdistöllä on automaattisesti sitaattioikeus, mutta meillä on tapana ilmoittaa asiasta etukäteen. Mikäli asiassa on jotain keskusteltavaa, pyydän ottamaan yhteyttä viimeistään keskiviikon aikana.

Ystävällisin terveisin
Elina Katajamäki
Aamulehti

Anonyymi kirjoitti...

Hei Elina,

Saa siteerata. Kiva kun ilmoitit, niin voin käydä kirjastossa lukemassa Aamulehden.

Terv. Anita