(Klik)
(Klik)Kuvassa Kirsi Piha haastattelee Leena Hietasta, joka on koonnut kirjaksi Viroa käsitteleviä artikkeleitaan. Kirjan nimi on Viron kylmä sota. Hietanen puhui virolaisten miehitysmyytistä ja Viron kristalliyöstä, ( yö jolloin pronssisotilas siirrettiin, kts. alempaa Nationalismia ) sekä vironvenäläisten kansalaisoikeudettomasta asemasta, ja sehän on aihe joka ei suomalaisia kiinnosta eikä kosketa. Siinä me ja monessa muussakin asiassa me olemme heimoveljiemme kaltaisia. Selailin Narinkkatorilla Hietasen kirjaa, mutta en ostanut sitä , koska lehtiartikkelit eivät ole kirjana omassa ympäristössään ( kuten eivät blogikirjoituksetkaan toimi kirjana).
PS. Blogilista on uudistunut. Tilaajat ovat kadonneet ja Sanat on pudonnut peränpitäjien joukkoon. Blogin avainsanoja ovat: kirpputorilöydöt, muoti, shoppailu, tyyli, vaatteet, valokuvaus. Blogin kanavia ovat: ajanviete, käsityöt, kädentaidot, askartelu, muoti, vaatteet ja parisuhteet. Hm, olisikohan uudistuneella blogilistalla pieniä vaikeuksia tunnistaa blogien sisältöä ja luonnetta.
PS. Blogilista on uudistunut. Tilaajat ovat kadonneet ja Sanat on pudonnut peränpitäjien joukkoon. Blogin avainsanoja ovat: kirpputorilöydöt, muoti, shoppailu, tyyli, vaatteet, valokuvaus. Blogin kanavia ovat: ajanviete, käsityöt, kädentaidot, askartelu, muoti, vaatteet ja parisuhteet. Hm, olisikohan uudistuneella blogilistalla pieniä vaikeuksia tunnistaa blogien sisältöä ja luonnetta.
7 kommenttia:
Ezra Pound totesi saman asian näin: "Kirjallisuus on uutisia, jotka pysyvät uutisina." Hyvä määritelmä. Tätä kautta olen tullut siihen tulokseen, että kestävintä kirjalisuutta ovat runous, esseet ja aforismit. Vain harvoihin romaaneihin tulee tartuttua uudestaan, koska ne ovat niin löysästi kirjoitettuja ja editoituja. Poikkeuksiakin tietenkin on kuten Camus'n Sivullinen, joka tosin taitaa olla enemmän novelletti kuin romaani.
Minun puolestani kaikki kirjallisuusmarkkinat voitaisiin lopettaa ja alkaa taas lukea harvinaisessa hiljaisuudessa kirjoja. Lukeminen on kirjan ja lukijan välinen intiimi ja hiljainen akti.
Kaikki eivät ole työssä kirjastossa.:)
"Mikä on kirjallisuutta" on hyvä kysymys. Pääsisiköhän helpommlla jos kysyisi mikä ei ole kirjallisuutta.
Blogilistalla tuntuu olevan vaikeuksia muodossa taikka toisessa; ärsyttävää.
Narinkkatorin tapahtumat tulivat ainakin minulle täytenä yllätyksenä: tulin töistä kotiin kello 17.00 ja avasin Hesarin, jossa oli isoin mainoksin ilmoitettu jo ohi vilahtaneesta tapahtumasta. Ja miksi ihmeessä suurin osa tapahtumista oli ppäiväsaikaan? Onko tapahtuma suunnattu vain opiskelijoille, eläkeläisille ja vuorotyöläisille?
" Jos kirjaa ei tee mieli lukea yhä uudelleen, sitä on turha lukea ollenkaan." sanoi siis Oscar Wilde.
Tuossa on ajatusvirhe. Miten voi ajatella lukevansa jotain uudelleen jos ei ole lukenut sitä lainkaan.
Mutta ehkä Wilde ajatteli kertovansa vitsin.
Käsikirjasto on kyllä tarpeen mieluummin kotona oman työpöydän ääressä kuin kirjastossa, koska ei aamulla kirjastoon mennessään voi olla varma siitä mitä kirjoja tulee päivän mittaan tarvinneeksi.
Puhumattakaan unettomista öistä.
Ripsa, Sen siis sanoi Wilden henkilö Cyril dialogissa Valehtelun rappio.
Ei minusta siinä ollut ajatusvirhettä. En lue dekkareita, koska niitä ei tee mieli lukea uudelleen.
Teemu, Blogilistan uudistuksen takia siirryin käyttämään Google Readeria, ainakin se päivittää nopeammin kuin Blogilista ja vaikuttaa muutenkin kätevämmältä.
Satu, Kirjan ja päivä menetti merkityksensä, kun sen ajankohtaa rukattiin Suomessa sääoloihin sopivaksi, muka. Nyt ei tiedä etukäteen milloin se on.
Olet oikeassa. Hyvin selväkuvioista juonikirjaa sitä harvemmin lukee kahteen kertaan.
Monimutkaiset, filosofisemmat kirjat sen sijaan voivat vetää vuosia kirjan ilmestymisen jälkeen.
Lähetä kommentti