Kuvassa graffititaitelija Banksyn näkemys AjattelijastaColin Wilson oli oli vain 24-vuotias , kun hänen Sivullisensa ilmestyi, siksi hänen tekstinsä vetoaa nuoriin lukijoihin, vetosi ainakin minuun ja ikätovereihini aikoinaan, enkä usko että nuoren ihmisen maailmassa olemisen ongelmat olisivat kovin paljon muuttuneet niistä ajoista. Eri asia on sitten kuka nykynuori lukee Dostojevskia tai Tolstoita, tai Sartren Inhoa.
Wilsonin kirjan muita sivullisia ovat mm. Nietzsche, van Gogh, Nijinski, William Blake, Hessen Arosusi ja tieysti Camusin Sivullinen. Sivullisten joukkoon ei ole mahtunut yhtään naista, kyllä heitäkin on, ensimmäisenä tulee mieleen filosofi Simonen Weil ja kirjallisuudesta Jean Rhysin naishenkilöt. Kun luin kirjan nuorena ( se oli minulle hyvin tärkeä kirja), ei tullut mieleenkään kysellä missä naiset ovat. Olin sisäistänyt miehisen kirjallisuuskäsityksen eivätkä sivullisuuden ongelmat olleet sukupuolittuneet vielä teini-iässä, miespuolisten sivullisten ongelmat olivat myös minun ongelmiani. Ongelmat sukupuolittuivat vasta sitten kun sain omia lapsia ja menin työelämään.
4 kommenttia:
Anita, olen useasti pohtinut sivullisuutta. En ole varma siitä onko sivullisuudessa mitään ongelmaa, sinänsä. Siis asenteena tai annettuina olosuhteina.
Minusta on ruvennut tuntumaan siltä, että ongelmat ovat sivullisen kanssaihmisissä ennemminkin.
Vaikeaahan tästä on puhua sen jälkeen kun kaikki nuo eksistentialistiset kirjat on julkaistu ja luettu. Ehkä kuitenkaan mitään teesejä ei ole naulattu seinille ainakaan pysyvästi.
"Ensisilmäyksellä sivullinen ihminen on yhteiskunnallinen ongelma. Hän sivustakatsoja, ulkopuolinen." Näillä sanoilla Wilson aloittaa kirjansa.
Sivullinen on ongelma muille ihmisille, kun ei sopeudu poroporvarilliseen heidän maailmaansa. Poroporvarit ovat nykymaailman taviksia jotka lukevat Seiska-lehteä ja katselevat telkkarin tylsiä viihdeohjelmia ja tuntevat syvää ennakkoluuloisuutta ja vihamielisyyttä kaikkea sellaista kohtaan mikä poikkeavaa ja erilaista. Sivullinen ei pysty sopetumaan niin tylsämieliseen elämään ja yrittää keksiä jonkin ratkaisun päästäkseen siitä ulos. Yksi ratkaisu, Camusin mukana, on itsemurha. Nuorena sitä pohtii kaikkia noita elämän vaihtoehtoja, siksi Wilsonin kirja on tärkeä kirja nuorille ihmisille.
Wilsonin kirja kiehtoo minua edelleen, en vain - pahus soikoon - ehdi lukea sitä, en pysty enkä jaksa, kun kirjoitan kaiket päivät omaa tekstiä ja olen iltaisin rättiväsynyt. Ja vaikka miten raadan, niin en saa kirjaa valmiiksi ensi syksyn markkinoille. Jätän sen kevääksi.
Voi kun mukava kuulla, että kirja on tulossa, vaikka sitten keväällä. Yritetään jaksaa odottaa. Olen lukenut niin monta kertaa kaikki edelliset, että on jo niistä pidettävä taukoa...
Työn iloa!
Sen lisäksi olen sitä mieltä, että vuosikymmenten kuluessa sivullisuus muuttuu jollain tavalla.
Siitä tulee toisaalta toinen luonto, toisaalta taas yksinäisyys syvenee. Näissäkään ei ole mitään pahaa.
Mutta enää ei jaksaisi tapella tarpeettomia typeriä poroporvarillisia sääntöjä vastaan.
Sukupuolittumisesta minulla on tismalleen sama kokemus kuin sinulla. Onneksi useimpien miesten kanssa on kuitenkin mahdollista kommunikoida mies-sivullisuudesta-nais-sivullisuudesta, eedellyttäen että kumpikin osapuoli ON sivullinen
(Kommenttiloota jättää jostain syystä vasemman marginaalin vähän peittoon.)
Lähetä kommentti