perjantaina, maaliskuuta 28, 2008

Mies jota arvostan

Tämä mies asetti taiteen rahan edelle kieltäytyi 25 miljoonasta dollarista eikä myynyt töitään New Yorkin Seagram Buildingin Four Seasons- ravintolalle, vaan lahjoitti ne Lontoon Tate Galleriaan Hänen nimensä on Mark Rothko. Hänen töitään ja ajatuksiaan esiteltiin jokin aika sitten Teema-kanavalla Taiteen voima- sarjassa. En arvannut tallentaa Rothko-jaksoa, mikä harmittaa jälkeenpäin. Onneksi on olemassa YouTube, joka paikkaa puutetta. Mark Rothko- jaksot voi käydä katsomassa täältä:
Mark Rothko (1/6)
Marko Rothko ( 2/6)
Mark Rothko (3/6)
Mark Rothko ( 4/6)
Mark Rothko ( 5/6)
Mark Rothko (6/6)

Rothko, abstraktiksi ekspressionistiksi määritelty, sanoi Taiteen voima -ohjelmassa että hän ei ole abstraktionisti, ei kiinnostunut värien ja muotojen suhteista, vaan ihmisen perustunteista: " I'm not an abstractionist... I'm not interested in relationships of color or forms... I'm interested only in expressing basic human emotions -- tragedy, ecstasy, doom and so on -- and the fact that lots of people break down and cry when confronted with my pictures shows I communicate those basic human emotions... The people who weep before my pictures are having the same religious experience I had when I painted them."

YouTube tekee oikeutta hänen ajatuksilleen, mutta ei maalauksilleen, niitä täytyy päästä katsomaan paikan päälle, Tate Galleryyn, Lontooseen. Alla yksi hänen töistään, jonka nappasin netistä. Maalauksen nimi on Rust and Blue. Se ei kuulu Taten Seagram - kokoelmaan. Rothkosta lisää täällä.


PS. Viides rooli kirjoittaa tänään väheksyvästä suhtautumisesta nykytaiteeseen. Kannattaa lukea. Kirjoituksessa viitataan Särölehden blogiin. Olen liittänyt sen oikean sivupalkin linkkilistaan, josta olen siivonnut - poistanut toimimattomia linkkejä ja leventänyt sivupalkkia niin että kirjallisuussitaatit näkyvät nyt kokonaan.

PS2. Miehestä, jota en arvosta, kirjoittavat sekä päivälehdet että Kemppinen. Se mies ei ole hyvää mainosta koti- ja isänmaapuolueelle.

14 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kävin kaksi viikkoa sitten Lontoon Tate modernissa ja siellä myös Rothkon huoneessa. Tummia töitä pimeässä huoneessa. En saanut niistä mitään, toisin kuin monista muista teoksista, joista upeimmat liikuttivat kyyneliin saakka. Matkaseurueeni muihin jäseniin Rothkot kyllä olivat tehneet vaikutuksen. Olivat istuneet huoneessa kuin kirkossa.

Tuo netistä ottamasi teos on paljon upeampi kuin ne Tate modernissa olevat.

Karpalo

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos Anita arvokkaasta linkityksestä. Minulla ei ole televisiota, joten missaan tämmöiset helmet suorilta, mutta kuten sanoit, onneksi on youtube.

Vii

Anita Konkka kirjoitti...

Karpalo,Rothkon tummasävyiset työt Tatessa ovat käsittääkseni hänen myöhäiskautensa töitä ajalta ennen itsemurhaa. Se Rust ja Blue - maalaus on varhaisemmalta kaudelta. Kunpa tietäisi missä se on esillä. Olisikohan MoMassa? Siinä olisi hyvä syy matkustaa New orkiin.

Vii, jos hankit tietokoneeseen digivirittimen (maksaa 70-80 euroa) voi katsella Teeman helmiä suorana, ja tallentaa tietokoneelle parhaat palat.

Ripsa kirjoitti...

Joo, Rothko. Suosittelin hänen huonettaan Karpalolle ja olen surullinen ettei hän löytänyt niistä juuri tuota jonkinmoista tunteenpaloa, jota Rothko itse on paremman puutteessa kutsunut uskonnolliseksi.

Itse en koe olevani millään tavalla uskonnollinen.

Mutta Rothkon huoneeseen kun kävelin, niin sieltä en päässytkään niin vain ulos. Rupesin itkemään kuin vesiputous. Syytä siihen en tiedä, tiedän vain sen, että kuvilla on väreineen päivineen jotain yhtäläisyyttä (ja nimet katoavat päästä, katosivat kyllä jo 20-vuotiaana) siihen maalariin, joka kirjoitti Taivaan ja Helvetin avioliiton. Ja sen runon joka alkaa että Tyger, Tyger burning bright.

Minä en yleensä itke ikinä. En edes muista milloin se olisi viimeksi tapahtunut.

Mutta asia on niin, että noista telkkarin kuvista tai diakuvista ei saa mitään kuvaa Rothkon maalauksista. Se johtuu siitä, että Rothko suunnitteli itse Tate Galleryn huoneen valaistuksen.

Voi johtua myös siitä että Rothko on sen luokan koloristi että tavallisen kuolevaisen värit ovat jo loppuneet kun Rothkon vasta alkavat.

Mrs Morbidi kirjoitti...

Mulle tuli äkkiä sellanen mielikuva että Jackson Pollock ja Rothko olivat kavereita ja Rothko oli kateellinen Pollockille tämän menestyksestä. Ei tämä nyt liity tähän mitenkään, mutta olen nähnyt yhden Paidon Pollockin ja se oli kyllä järkyttävän hyvä vaikuttavuudessaan! Rothkoja olen nähnyt vain kuvissa. Tuo esille laittamasi maalaus saattaisi upottaa mietiskelyyn.:)

Ripsa kirjoitti...

Niin, Hanhensulka sanoi että Rothkon itse suunnittelemaa huonetta ei ole siirretty pois vanhasta Tate Gallerystä siihen Tate Moderniin.

Eli Karpalo on nähnyt väärän huoneen!

Ripsa kirjoitti...

Tuntuis aika kummalliselta jos Rothko olisi kadehtinut Pollockia. Niin erilaisia tauluja ne tekivät, kertakaikkiaan.

Niillähän on täytynyt olla aivan erilainen yleisö.

Mutta mistäs sen tietää. Ameriikassa on jo 50-luvulla ollut gallerioissa tappomeininki: rahat poies joko yleisöltä ja taiteilijoilta. Mieluummin kummaltakin.

Nyt se meininki on täydessä kukassaan myös armiaassa isänmaassamme.

Anonyymi kirjoitti...

Jaha, vai näin minä sitten väärän huoneen. Onpahan sitten seuraavallekin Lontoon matkalle etsittävää.

Tate modernissa olevan Pollocin ääressä istuin pitkään. Se oli tosi vaikuttava. Samoin useat esillä olleet Gerard Richterit joihin kiinnyin syvästi.

Kaikkein vaikuttavin oli kuitenkin tuhansista litistetyistä hopeaesineistä tehty tilataideteos, joka täytti kokonaisen huoneen. Sen ääressä minä itkin. Tekijää en ymmärtänyt painaa mieleen.

Karpalo

Ripsa kirjoitti...

Anteeksi, kommenttiloota käyttäytyi sopimattomasti ja heitti minut ulos.

Kävin googlaamassa hakusanoilla Mark Rothko, Red Room, ja se ohjasi minut TATE-sivustolle, mutta en saanut selvää siitä mistä Tatesta oli kyse.

Hanhensulan muistan sanoneen että Rothko on edelleen Tate Galleryssä.

Ne yhdeksän punaista maalausta ovat 3. kerroksessa huoneessa kolme. Tate Modernia ei ollut vielä kun näin ne.

Tuntuis oudolta että olisi niin valopäisiä valomiehiä että osaisivat siirtää valaistuksen, tilan, taulut ja kaiken rikkumattomana uuteen ympäristöön.

Missähän sinä Karpalo olet ollut?

Ripsa kirjoitti...

Karpalo, minä olen nähnyt jossain ja kun nyt muistaisin missä, samassa huoneessa Pollockin isoja maalauksia ja Willem de Kooningin samaten mielettömän kokoisia maalauksia.

Se huone oli valoisa, Pollockin työt valkoiselta kaudelta ja Kooning tapansa mukaan monivärisesti karjui yhdeltä seinältä.

Olet saattanut olla samassa galleriassa kuin minäkin.

Sitten jossain museossa Lontoossa oli ylen tumma huone kellarissa, jossa oli tarkoin säädellyt lämpötilat ja valaistus William Blaken maalauksia. Ne ovat vähän huonossa kunnossa, koska Blake oli lukenut englanniksi käännettyä italiankielistä maalausopasta, joka oli käännetty väärin ja siitä seurauksena monen senaikaisen maalarin maalit tauluissa alkoivat rapista pois.

Ne jotenkin tuottivat saman fiiliksen kuin Rothkon Punainen Huone.

Lupaan nyt tukkia turpani.

Karpalo kirjoitti...

Hanhensulka sanoi tarkalleen näin
Löytyy googlella lastusta Harhakuvia Lontoostani.

"Ne Rothkot on muuten nykyisin Tate Modernissa omassa huoneessaan, level 3 (Material Gestures) ja Room 3 (Rothko)."

Voi olla että kyse on kokonaan eri maalauksista ja että siellä vanhassa tatessa on edelleen se Rothkon punainen huone.

Laitoin Googleen Rothko Tate modern ja sieltä ne taulut löytyivät suoraan kuvien kanssa. Juuri nuo työt näin siellä. Tuolla sivulla on jotain muitakin töitä joita ei ollut siinä huoneessa.

Ei auta nyt muu kuin Ripsan lähteä Lontooseen Tate moderniin, hieno museo.

Ripsa kirjoitti...

Jep. Olin väärässä, kyseessä on Tate Moder. Mitähän siellä Tate Galleryssä nykyään on? Yritin löytää sitä sieltä nettisivulta, mutta en löytänyt.

Kuule Karpalo, nykyään kun joskus itken, ja yleensä kun näen jotain kamalaa telkkarissa tai leffassa, niin siitä tulee kaamea päänsärky.

Nyt siis, 30 vuotta myöhemmin, menisin itkemään Rothkon ääreen uudelleen! Äh. Ei mulla ole sitä paitsi edes rahaa matkustaa.

Juhana Harju kirjoitti...

Rothko kuuluu myös omiin suosikkeihini. Minulla on ollut yksi hänen taidejäljennöksensä, Untitled (Orange & Yellow) 1956 kehystettynä seinällä jo pitkään.

Tosin ajattelen, että ehkä Rothkon ei olisi tarvinnut tehdä itsemurhaa, jos hän olisi luopunut suorakaiteen muodosta. Kertoo aikamoisen monomaanisesta luonteesta, että on täysin fiksoitunut yhteen muotoon. Itävaltalaista Hundertwasseria siteeratakseni: "Suora linja on Jumalan vastainen."

Anita Konkka kirjoitti...

Ehkä Rothko yritti pitää depressiotaan kurissa ja järjestyksessä suorakaiteillaan. Alkoholi oli hänelle mahdollisimman huono depressiolääke.

Kiva kun kävit jättämässä jäljen tänne, sitä jälkeä seuraamalla pääsin blogiisi ja luin sieltäö ilokseni että kissanomistajilla sydäninfarktin vaara on pienempi kuin koiran tai muiden eläinten omistajilla. Tosin, kissaa ei oikeastaan voi omistaa. Niin kauan kuin vanha kissani elää, minäkin elän saamatta infarktia..