perjantaina, joulukuuta 29, 2006

Koiranelämää

Koiraa kiinnostavat eri asiat kuin minua, kuten roskikset. Sitä kiinnostaa miltä roskis haisee, minua se että roskiksessa lukee: " Haalt är stad proper."


( Kaikki kuvat voi klikata isommiksi)


Luxemburg on kolmikielinen kaupunki. Täällä puhutaan ranskaa, saksaa ja luxemburgia. Mutta olen kuullut kaupungin busseissa myös portugalia, ruotsia, tanskaa, suomea, venäjää, italiaa, espanjaa ja monia tuntemattomia kieliä. Luxemburgin kieli muistuttaa vähän hollantia, saksaa ja ruotsia. Kielellisen kiinnostuksen vuoksi luen ranskankielisen La Voix -lehden kuolinilmoituksia, joista osa on luxemburgiksi, esimerkiksi nämä sanat ilmoituksessa: Altijd in minj gedachten, en ewig een plaats in mijn hart. Suomeksi se tarkoittanee, että " aina ajatuksissani, ikuinen paikka sydämessäni."

Koiran toinen kiinnostuksen kohde: lyhtypylväät. Sillä aikaa kun koira nuuskii tolpan juurta, minä tuijotan tolpan kuvioita:


Koirankasvatusoppaiden mukaan koiran ei pidä antaa määrätä minne mennään ja mitä tehdään. Mutta borderterrieri on luonteeltaan itsepäinen. Annoin sille periksi ja se johdatti minut tähän alikäytävään:

Kun se nuuski alikäytävän mielenkiintoisia hajuja, minä katselin seiniä. Tältä käytävässä näytti:
Petrkoskoista jossa kävin syksyllä löytyi parempia graffitteja. Ehkä täälläkin on hyviä graffitteja, mutta en ole vielä osunut oikeille paikoille. Se on sattuman kauppaa, mistä niitä löytää. En löytänyt niitä Vuosaarestakaan enen kuin kävin Kansantieteilijän desktopilla (Klikkaa sivupalkista Vuosaaren kirkko, klikkaa kuvat isommiksi). Alikäytävän kautta pääsi kaverin portille, jonne Totti oli päättänyt minut viedä:


Portilla tapasin Figon, joka on nimestään huolimatta tyttökoira, kahdeksan kuukauden ikäinen airedalenterrieri, sekä Figon emännän jonka kanssa sovin että mennään metsään kävelemään koirien kanssa. Olen nyt käynyt kolmena päivänä metsälenkillä ja yrittänyt ottaa koirista kuvia, mutta kaikki kuvat ovat epäonnistuneet, koska koirat eivät eivät ole sekuntiakaan paikoillaan, vaan riehuvat toistensa kimpussa. Totti näyttää ihan vampyyriltä, kun sen valkoiset hampaat ovat leikin riehassa esillä. Muuten se näyttää vanhalta parrakkaalta äijältä, vaikka se on vain kolmevuotias. Jos onnistun jonain päivänä kuvaamaan vampyyri-Totin, laitan kuvan blogiin.

Jossakin blogissa ( en valitettavasti muista missä) oli meemi jossa kysyttiin teitkö vuonna 2006 jotain mitä et ole tehnyt koskaan ennen. Minun vastaukseni: En ole koskaan ennen ollut koiravahtina. Viisiitoista vuotta sitten olin Ibizsalla kissavahtina, se oli helppo homma verrattuna koiranhoitoon. Kissat joita oli neljä, hoitivat itse itsensä ja minä kirjoitin Halujen puutarhaa.

Kun tulen pari tuntia kestäviltä metsälenkeiltä, olen ihan poikki. Reippaan ulkoiluelämän takia älyllinen elämä on lamassa, en jaksa lukea enkä kirjoittaa, vaan katselen telkkua, Ranskan ja Suomen kanavia ( Suomen kanavat näkyvät koska talossa on lautasantenni). Koirana olemisen vaikeuden jaksoin sentään lukea loppuun. Loppupuolella oli lyhyt maininta André Giden koirasta. Gide oli yksi minun mielikirjailijositani kun olin nuori. Hänellä oli Topsy -niminen koira, jonka seksuaalielämä poikkesi norminmukaisesta yhtä paljon kuin isäntänsä rakkauselämä. Gide kirjoitti päiväkirjamerkinnässään tammikuun 19. päivä vuonna 1917 Gide kertoo koiransa seksuaalisesta poikkeuvuudesta. Tobylla ei ollut onnea narttukoirien kanssa, mutta sitöäkin enemmän vanhan naaraskissan kanssa, " joka kiihotti Tobya yhtä paljon kuin narttukoira ja provosoi ja rohkaisi Tobya kuin tämä olisi kollikissa. On vaikea kuvitella absurdimpaa ja ällistyttävämpää käyttäytymistä kuin Toby kuluttamassa itsensä loppuun juoksemalla katin perässä tunnista toiseen ja päivästä päivään."

Linkkejä:

Unigenaraattori

joka löytyi Tuumailua-blogista. Generaattori tuottaa kauniita ja utuisia unia. Minun uneni ovat paljon realistisempia ja verbaalisempia, niissä puhutaan paljon.

Herra Nutz

romaanihenkilö, joka on hiljaittain aloittanut blogikirjailun. Täytyypä ryhtyä seuraamaan romaanihenkilön vaiheita.

Kirjallisuuteen liittyvät myös nämä kaksi blogia, jotka myös ovat uusia tuttavuuksia:

Haikuilua

Kirjaston antitäti

9 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Anita, Sinä näet unia ja muistat niitä. Onko Sinun unissasi musiikkia? Minulla on ollut muutaman kerran.

Anita Konkka kirjoitti...

Olen niin epämusikaallinen ihminen, että en kuule musiikkia unissa. Ei tule mieleen yhtään musiikkiunta. Viime yönä kävin tansseissa, mutta en muista mitä kappaleita soitettiin. Olin myös hautajaisissa. Tapahtui kaikkea muutakin kiinnostavaa.

Muistan värit paremmin. Maalarit näkevät varmaankin paljon värillisiä unia, ja kuvanveistäjät unia muodoista, arkkitehdit rakennuksista ja koirat hajuista.

Anonyymi kirjoitti...

Täytys alottaa romaanihenkilö-blogi. Sitä vois pitää esim. Maupertuis, Tornion-matkaaja. Toisaalta nämä Tornion neidit, jotka lähtivät Ranskaan, ansaitsisivat myös blogin. Ehkä koko poppoo pitäis yhteisblogia? Tätä täytyy miettiä.

Olihan siellä lisäksi pappia ja muuta henkilökuntaa, sekä avarakatseisuudestaan tunnettua Tornion porvaria...

Anonyymi kirjoitti...

Anitalle vielä unista:

Olen nähnyt vain kaksi musiikkiunta. Toista en muista enää tarkemmin. Olen kirjoittanut nimittäin unia talteen vain ajoittain.

Toinen musiikkiuni oli hyvin erikoislaatuinen. Sitä on vaikeaa unohtaa. Olin jossain eteläeurooppalaisessa puistossa, jossa oli Belle epoque -tyylinen tivoli. Siellä lauloi nuori mies hyvin korkealla äänellä, jota voisi ehkä sanoa kontratenoriksi.

Kun heräsin, yritin toistaa sävelen ja tallentaa sen. Kuten tyypillistä, unen toistaminen vaikutti hyvin kömpelöltä.

Yleensä näen värejä ja toisinaan kuulen puhetta unessani.

Anonyymi kirjoitti...

S. Liuhto,

Mozartin siskosta kertovaan romaaniin liittyvä blogi-päiväkirja löytyy linkistä.

Anita Konkka kirjoitti...

S. Liuhto.Eikös Maupertius tai joku muu siitä ranskalaisretkikunnasta pitänyt päiväkirjaa? Muistan lukeneeni sen päiväkirjan. Tornion tytöt ansaitsivat kyllä romaanin ja oman bloginsa. Rupea sinä pitämään tyttöjen blogia. Mutta ehkä sinun pitäisi matkustaa pariisiin tyttöjen perässä, niin tulisi autenttisuuden tuntua ja rakastua hullun lailla.

Anna Amnell. Linkki Mozartin sisarten romaaniin/blogiin puuttuu.

Musiikkiunissa on varmaan jotakin hyvin syviin tunteisiin liittryvää, koska ne jäävät mieleen, olettaisin.
Unien musiikkia on vaikea tavoittaa. Kysyin kerran yhdeltä säveltäjältä millaisia unia hänen näkee. Hän sanoi, että hän kuulee unia. Minusta se oli hyvin kiinnostavaa.

Sitä mitä unissa tapahtuu, on vaikea sanallistaa heräämisen jälkeen. Omissa unissani on paljon dialogeja unihenkilöiden kanssa. bJos dialogit ovat tunnetaoslla merkittäviä, muistan kun herään. Mutta jo en kirjoita niitä heti heräämisen jälkeen muistikirjaan, ne katoavat Voimakkaat unikuvat säilyvät pitempään.

Anonyymi kirjoitti...

Mozartin sisar-blogiin pääsee S.Liuhdolle osoittamastani viestistä, nimeäni klikkaamalla.

Anna Amnell

Anonyymi kirjoitti...

Tässä erikseen, helppo muistaa.

http://nannerlmozart.blogspot.com/


Blogisisko

Anonyymi kirjoitti...

apotti R. Outhier tehnyt muistiinpanoja reissusta, suomentanut M. Itkonen-Kaila. Ohoh, vuosi vaihtui. Avaan blogin kunhan kerkiän, eli ensi viikolla.

Muutenkin täällä jokivarressa on käynyt mielenkiintoista porukkaa, Orleansin herttuasta lähtien. Olikohan Mukassa ranskalaista verta?