tiistaina, joulukuuta 26, 2006

Freudin salarakkaus

Freud puhuttaa yhä. Tuolla alempana on keskustelua Freudin koirasuhteesta.

Jouluaattona The New York Times julkaisi artikkelin Freudin salaisesta suhteesta kälyynsä Minna Barnaysiin. Suhteen todistuskappale on seuraava:

Kuvassa on ote sveitsiläisen majatalon rekisterikirjasta. Elokuun 13. päivä vuonna 1898 Freud (42 v.) ja Minna ( 33 v.) viettivät yön huoneessa n:o 11 ( nykyään huone n:o 24, katso The New York Timesin kuvaa). Rekisterikirjassa lukee Freudin käsialalla: "Dr. Sign Freud u frau" eli suomeksi tri Sign Freud ja rouva. Eräs lehden lukija on jo ehtinyt lähettää vastineen, jossa hän sanoo ettei rekisterikirjan ote merkitse mitään, koska Euroopassa kaikkia yli kolmekymppisiä naisia tituleerataan rouviksi. Alla kuva Freudin salarakkaasta.

Miksi Freudin mahdollinen suhde kuohuttaa mieliä yhä? Ei kai se niin tavatonta ole että mies tuntee vetoa vaimonsa nuorempaan sisareen, kun avioliitto on alkanut hyytyä arkirutiineiksi? Oikeaoppisten freudilaiselämänkertureiden mukaan hän oli puhdas kuin pulmunen. Hänen elämässään oli vain yksi nainen - vaimo Martha. Ja suhde Minnaan pelkkää Jungin panettelua. Jung itse oli kova naisten mies. Kun Freud kritisoi häntä ankarasti suhteesta naispotilaaseen Sabina Spielreiniin, josta tuli myöhemmin psykoanalyytikko, Jung päästi liikkeelle huhin, että Minna olisi kertonut hänelle intiimistä suhteestaan Freudiin ja abortista jonka oli joutunut tekemään. Freudilaiset tulkitsevat sen johtuneen sekä kateudesta jota Jung tunsi Freudioa kohtaan että syyllisyydestä sekavien naissuhteidensa takia.

Minua asia kiinnostaa sikäli, että lakkasin olemasta jungilainen, kun luin hänen monista naissuhteistaan. Mutta freudilainen en lakkaa olemasta, vaikka hänellä olisi ollutkin suhde kälynsä kanssa.

Jouluylläri

Se löytyi omenatortusta, jonka ostin Auchanin supermarketista. Se kalahti hampaaseen, kun puraisin palan torttua. Olin lukenut marketissa tortun tuoteselosteen, jossa ei sanottu mitään yllätyksestä. Tämän näköinen se oli:

Se on kolmen sentin mittainen Le chat botte eli Saapasjalkakissa. En usko että se oli joutunut omentorttuun vahingossa.

13 kommenttia:

Mette kirjoitti...

Enpä tiedä - eivät kai Jungin ajatukset muutu huonommiksi, jos hänellä oli ikävä yksityiselämä? Eräs tuttavani lakkasi lukemasta Karen Blixeniä, koska tämä ampui eläimiä. Toinen tuomitsi Marxin ajatukset, koska tämä nuorena pelasi uhkapeliä (mikä lisäksi ei taida pitää paikkaansa). Pitäisikö kasvissyöjän hyväksyä Hitler, koska tämäkin söi kasviksia?

Qtea kirjoitti...

Minusta on luonnollista, että Freud kiinnostaa yhä; kyllähän hän kai oli melko sokea oman psyykensä ongelmakohdille ja hänen kirjoituksiaan on sen vuoksi tulkittava kriittisesti.

Luulen, että ainakin viettiteorian kanssa sekoilu, kohtuuton vanhempien auktoriteetin suojelupyrkimys ja suhde Wilhelm Fliessiin voisivat varmaankin kertoa Freudin omasta psyykestä jotain sellaista, mistä hän ei itsekään ollut perillä. Alice Miller on psykoanalyysin lapsia syyllistävästä perinteestä (tosi oivaltavasti) kirjoittaessaan jonkin verran myös sivunnut Freudin taipumusta suojella vanhempia. Freudin vaikutus psykoanalyysiin, tieteelliseen ihmiskäsitykseen ja konkreettiseen potilaiden hoitamiseen on kyllä viimeisten sadan vuoden ajan ollut - hmm - merkittävä ja olisi tietenkin karmivaa, jos Freudin omat traumat keskeisesti olisivat määrittäneet sitä, miten ihmisiä hoidetaan (kuten esimerkiksi Miller epäsuorasti väittää).

Myös minä katsoin molemmat YLEn lähettämät elokuvat: sekä Prinsessa Marien (josta bloggasinkin) että Ich hiess Sabinen. Prinsessa Marie oli loistava, mutta Sabine oli karmea. Kiehuin myötähäpeästä kun kaikki henkilöhahmot puhuivat englantia ja Jung oli niin epäjungmainen että voin pahoin. Junghan kuitenkin oli koko elämänsä ollut itämaisen mystiikan vaikutuksen alainen, vaipui jatkuvasti omiin mietteisiinsä ja teki usein ratkaisuja intution pohjalta. Sabinessa Jung näytti viekkaalta räätäliltä, toteutti praktiikkaansa velvollisuudentuntoisesti ja raivosi henkilökunnalle. Mystiikkaan tai intuitioon ei ollut yhtään viittausta, oli vain nuori ja kunnianhimoinen lääkäri, ei yhtään sellainen kuin millaisena olen tottunut Jungin ajattelemaan esimerkiksi Jung-elämänkerran Unet, ajatukset ja muistikuvat perusteella.

Jungin kuva.

Ripsa kirjoitti...

Sattumoisin juuri olen pelannut joulun aikana I Chingiä. Minulla on kiinalaisesta ennuskirjasta englantilainen Helmut Wilhelmin (?) käännös, jossa on Jungin alkusanat.

Voi olla että ajatus Jungista itämaisissa houreissa johtuu mm. I Chingin pelaamisesta, vaikka kyseessä ei ole peli vaan ikivanha meditatiivinen tekniikka.

Kiinalainen tosin, mutta ovathan ilotulitteetkin kotoisin Kiinasta!

Sven Laakso kirjoitti...

"Minua asia kiinnostaa sikäli, että lakkasin olemasta jungilainen, kun luin hänen monista naissuhteistaan. "

Minuakin mietityttää tämä. Ensinnäkin monet naissuhteet voivat indikoida monia aivan päinvastaisia piirteitä henkilössä. Vlinpitämättömyyttä, kevytmielisyyttä, raskasmielisyyttä, tunnollisuutta, vilpillisyyttä, rehellisyyttä jne.

Monet naissuhteet ovat rehellisyyttä silloin kun ei ole yhtä oikeaa. Yksi naissuhde on vilpillisyyttä samasta syystä. Yleensä tällaiset ihmiset ovat tavattoman onnettomia.

Mutta jos Jung käytti naisten hankkailuun asemaansa ja auktoriteettiään tiedemiehenä, itse tuomitsen sellaisen jyrkästi. Jos hän maksoi rahalla, en tuomitse.

Sven Laakso kirjoitti...

Tosson oikea Jung:

http://www.youtube.com/watch?v=eenmBDU_k3o

Anita Konkka kirjoitti...

Pieni tarkennus. Minä tein aikoinaan gradun jungilaisten linssien lävitse, niin suuresti häntä ihailin. Paljon myöhemmin luin hänen kirjansa Dream Analysis, part 1, jossa kirjoitti eräästä kirjoitti eräästä naisesta niin naisvihamielisistä analyysiä, ettei feministien haukkuma Freud ikinä ollut sillä tavalla kirjoittanut naisista. Silloin rupesin vähän miettimään että mikähän tämä Jung on miehiään. Se miten hän kohteli Sabina Spielreinia oli vastoin kaikkea lääkärietiikkaa, enkä ihmittele että Freud moitti häntä sen takia.

En ehdi nyt kirjoittaa enempää, koira odottaa polven vieressä iltalenkille lähtöä.

Ps. Kiitos Sven Laakso YouTube-linkistä. Kiinnostavaa kuultavaa.

herra Nutz kirjoitti...

Kuulin pari vuotta sitten pintapuolisen esityksen Jungin arkkityypeistä ja höyrähdin niihin tietty, olin kait aika kyllästynyt elämääni ja altis kaikenlaiselle. Aloin etsiä netistä tietoa Jungista. Onneksi ensimmäinen lukemani artikkeli oli Petteri Pietikäisen tylynlainen lyttäys http://pp.kpnet.fi/seirioa/JUNG.htm
maailma oli taas hetken olevinaan niin kuin asiat olevinaan ovat.

Anita Konkka kirjoitti...

Hei herra Nutz, hauskaa kun romaanihenkilöt alkavat pitää blogia ja kommentoida. Se on idea jonka voisin vaikka varastaa.

Toisaalta, huhhuh mitähän tapahtuisi jos vanhojen romaanieni henkilöt rupeasivat kommentoimaan täällä.

Linkki:


http://pp.kpnet.fi/seirioa/JUNG.htm

Petteri Pietikäisen Jung-artikkeliin kannattaa käydä tsekkaamassa, mikäli suhtautuu kriittisesti Jungiin. Mutta Jungin ihailijoiden tunteita se saattaa loukata. Usko, uskonnot ja uskomusjärjestelmät ovat alueita, joilla ihmiset loukkaantuvat tai haavoittuvat herkästi. Pietikäisen mainitsema Richard Nollin kirja sai jungilaiset tuohtuneiksi silloin kun se ilmestyi.

helanes kirjoitti...

Jotenkin olen tännekin eksynyt, ulkomaille. Panenpa siis terveiseni.
Tuosta Freudista, niettä kaikkea sitä kaivellaan. Mutta niin on Freudkin "höynäyttänyt" meitä kauan, kauan. Itsekin olen hänen oppejaan opettanut, niihin jopa välillä uskonut.

Ripsa kirjoitti...

Muistan että aikoinaan kielilinjalla lukiota käydessäni matikkalinjan opiskelijat nauroivat meidän psykologiaamme. Että pelkkiä tarinoita ja hölmöyksiä joita kuka tahansa voi keksiä. He lukivat biologiaa, jota kuvasivat sanalla todellisuus, josta meillä raukoilla ei ollut aavistustakaan.

Luulen että mikä tahansa tiede on tarkoitettu keskustelun pohjaksi, muutettavaksi, analysoitavaksi, mietittäväksi.

Kaikki muuttuu.

Pidän Jungin tavasta käyttää arkkityyppejä, esimerkiksi kun hän löysi saduista niitä, samantapaisia kulttuurieroista huolimatta.

Freud taas oli suorastaan vallankumouksellinen: hänhän perusti koko kirjallisuutensa (ja hän on erittäin hyvä kirjoittaja) alitajunnan salavihkaiseen toimintaan ihmisessä, joka uskoo päivätajunnassaan olevansa kaikinpuolin rationaalinen ja kunnollinen ihminen.

Niin että älkää langetko ihailun tai uskomisen suohon, kyseenalaistakaa!

Anita Konkka kirjoitti...

Minä luin koulussa sekä biologiaa että psykologiaa. En muista että koulun psykologiassa, jonka oli kirjoittanut Lehtovaara, olisi mainittu Jungia. Freudista kyllä oli puhetta - ja sublimaatiosta. Lehtovaara vertaisi viettejä vapaana kuohuvaan koskeen, mutta kun koski valjastettiin voimalaksi, se tuotti hyödyllistä energiaa kaikille. Mitään muuta en taida muistakaan koulun psykologian opetuksesta. Nykyään kai lähinnä naureskellaan Freudin sublimaatioteorialle.

minh kirjoitti...

Se Marie Bonaparte-elokuva oli todella hyvä, mutta Sabine-juttu ihan karmea. Olen nähnyt paljon paremmankin elokuvan Spielreinistä.

Ajatukseni Jungista ovat menneet aika paljon samoja ratoja kuin sinulla. Minua kiinnostaa jotkut hänen teoriansa, mutta henkilönä hän oli minusta epämiellyttävä ja epävakaa lääkärinäkin.
Freudilla on paljon vanhentuneita juttuja, mutta eihän sitä kaikkea vaikutusta voi mitenkään ohittaa tai kieltää, mikä hänellä oli ja on.

Paras kakista on kyllä freudilainen psykoanalyytikko, filosofi ja kielitieteilijä Julia Kristeva, jonka Musta Aurinko ja muut suomennetut kirjat olivat raamattujani joskus...
-minh-

Anita Konkka kirjoitti...

Hei Minh, Kristevan Musta aurinko on ollut minulllekin se "hyvin tärkeä teos," luin sen ensin englanniksi, kun en ymmäärtänyt mitä kirjoitit ranskaksi, ja kunse ilmesyi suomekis, luin sen uudelleen, vaikutus oli yhrtä suuri silloinkin.