perjantaina, joulukuuta 01, 2006

Valituskuoro

Edit 1.12. klo 20 .30. Lisää löytöjä ja jupinaa Finlandia-raadista. Kts. alempaa.

Helsinki Complaints Choir


Valituskuoro oli esillä Kiasman Ars 06 -näyttelyssä. Kiitos Tuille linkistä.

Lisäys 1.12. Runeberg -ehdokkaat

Ehdolla on kaksi esikoisromaania: Riikka Pelon Taivaankantaja ja Sanna Ravin Ansari. Muut ehdokkaat ovat Eva-Stina Byggmästarin runokokoelma Älvdrottningen, Joel Haahtelan romaani Perhoskerääjä, Jari Järvelän romaani Kansallismaisema, Malin Kivelän romaani Du eller aldrig, Maritta Lintusen novellikokoelma Ovisilmä ja Johanna Venhon runoelma Yhtä juhlaa.

Lähde: http://www.hs.fi/kirjat/
Samasta lähteestä voi käydä lukemassa mitä Jari Tervo vastaa Percy Mashairelle, jonka juttuun viittasin marisevassa joukossa.

Runeberg-lista on kaunokirjallisesti mielenkiintoisempi kuin Finlandia- lista, kuten lähes aina.

Jupinaa Finlandia-raadista

Lisäys 1.12. ko 19.30 Kauppalehden kirjallinen bogi Sivulla
Chilla kommentoi eilen Tiina Lymin lausuntoa Sunnuntaisuomalaisessa , jota Jouni Tossavainen kommentoi Hesarissa. ( kts. edellistä merkintää). Chilla: "Moni kirjailija miettii nyt varmaan, että lukikohan se Lymi minun kirjaani ollenkaan. Miettiä voi sitäkin, että tuliko tämän vuotisesta Finlandiasta täysi farssi."

Chillan blogi löytyi Saaran blogin kommenttiosastosta.
Saaran bogista löytyi myös linkki Sunnuntaisuomalaiseen, jossa Tiina Lymi vastasi kysymykseen:

Montako ehdokaskirjaa luit?

- En laskenut, mutta en lukenut kaikkia liki kahtasataa. Jos raadin kaksi muuta jäsentä sanoivat "nou", niin se riitti syyksi jättää kirja lukematta.

Sumen kustannusyhdistys/Kirjasäätiö valitsee Finlandia-raadin jäsenet. Valintaperusteet ovat hämärän peitossa. Miksi raadissa pitää olla ns. julkkiksia? Kuten näyttelijöitä, joilla ei ole aikaa lukea muuta kuin sitä mikä liittyy heidän rooleihinsa. Minun vastaukseni: Koska kirjallisuuden Finlandiakisa on läpeensä kaupallinen. Kaunokirjallisuuden kanssa sillä ei ole mitään tekemistä.

PS. Lisäsin oikean sivupalkin linkkilistalle Juha Seppälän, Kulttuurikapakan Chillan ja pari muuta blogia.. Muutama kirosana tuli päästettyä, niin vaivalloista linkkien lisääminen Bloggeriin on. Ymmärrän hyvin niitä jotka eivät tee linkkilistoja. Ja ne jotka tekevät saisivat vastavuoroisuuden nimissä ottaa huomioon minun linkitykseni.





16 kommenttia:

Tui kirjoitti...

Paljon kiinnostavampi lista. Haahtelan, Ravin ja Venhon teoksiin olen tutustunut ja ne kuuluvat minusta ehdottomasti vuoden kiinnostavimpiin teoksiin.

Anita Konkka kirjoitti...

Tui,
En ole lukenut vielä yhtään ehdokkaista. Ravin kirja on yöpöydällä odottamassa lukuvuoroa. Järvelän kirjasta olen kuullut pelkkäähyvää. Tänään oli radiossa Riikka Peon kirjasta tunninmittainen ohjema. Vaikutti niin kiinnostavata, että ajattelin: täytyypä tilata. Runeberg-raatilaisten listassa on enemmän mielikuvitusta ja kirjallista näkemystä kuin Finandia-raatilaisten listassa.

Paju kirjoitti...

Kiitän linkityksestä. Olen ihmisena vanha, mutta bloggaajana untuvikko. Ihailen osaajia.

Linkkien takana on aina ihminen ja yhteys. Kuuntelin kerran esitystäsi unien merkityksestä. Sen jälkeen oivalsin merkittävää: itseään ei voi eikä kannata väistellä. Kiitos!

Prospero kirjoitti...

Minulla on vissin vähän poikkeava kanta Tiina Lymin vastauksesta.

s. liuhto kirjoitti...

Mielestäni tämä naurettava esiraati olisi hylättävä ja pistettävä valinta uusiksi. On jo tarpeeksi näyttöä sille, että valinnat on tehty puolueellisesti ja asiantuntemattomasti. Tämmöisiä tiinalymejä ei pitäisi päästää lähellekään tärkeitä asioita.

Anitak kirjoitti...

Paju, tervetuloa blogosfääriin. Toivottavasti viihdyt tässä maailmassa. Ja kiitos kun tulit tänne kommentoimaan niin että löysin sinun bogisi.


Prospero, Tossavaisen Jounin pointti oli: kuka luki (suomenkieliset romaanit, kun ei Tiina Lymi lukenut. Barbo luki suomenruotsalaiset ja Moster vissiin kavereidensa kirjoittamat kirjat. Kenties Lymin kontolle jäivät naisten kirjat, joita hän ei lukenut, kun raadin pj.sanoi ettei kannata tuhlata aikaa niihin. Tiina kilttinä tyttönä totteli. Kirjallisempi ihminen olisi ihan itse päätellyt mikä kirjaa kannattaa lukea loppuun asti. Lymin vastaus pajastaa miten kokematon hän on lukijana. Sympatisapisteet rehellisyydesä. Kyllä Finlandia- raadissa pitäisi olla kokeneempia lukijoita.

Prospero kirjoitti...

Anita, tarkastelemalla Suomen kirjasäätiön sivuja selviää, etteivät aikaisempienkaan vuosien valintalautakuntien kokoonpanotkaan
niin ihmeellisiä ole olleet. Ilmeisesti pyrkimys on ollut poimia mukaan aina yksi "tavallinen" lukija. Ei Tiina Lymi häpeä yhtään tellervokoivistojen ja paavolipposten joukossa. Minusta tuntuu, että hänen taakkansa tässä keskustelussa ovat ikä, ulkonäkö ja naiseus. Surullista.

Onneksi tämä Linna-tutkija Nummi pelastaa suomalaisen kirjallisuuden Tiina Lymiltä, joka onkin yhtäkkiä yksin edustamassa valintaraadin päätöstä.

Paju kirjoitti...

Liisamaija Laaksonen päätti antaa vuoden 1998 Finlandian Pentti Holapan Ystävän muotokuvalle. Kohua valitsijan persoonasta silloinkin nousi – siitä huolimatta, että Liisamaija Laaksonen ei ole ”pelkkä” näyttelijä, vaan arvostettu näytelmäkirjailija ja lukija, joka kuunteli yksinäisessä valitsijan tehtävässään ketään kumartamatta ”sydämensä ääntä”. Tiedän, sillä keskustelin hänen kanssaan useat kerrat. Tai vain kuuntelin. Aitouden ja intohimoisen oikeudentunnon, paneutumisen ja lukemiselle antautumisen aisti tuonkertaisessa ”diktaattorissa”.

Anitak kirjoitti...

Eipä tekisi mieli olla raadin jäsen. Kauhea luku-urakka ja sen jälkeen tulee haukut päälle.

Diktaattorina olisi mukavampi olla, tarvitsee lukea vain kuusi kirjaa. Eivätkä haukut diktaattoria pahemmin hätkäytä, "väärin valitulle" kirjailijalle haukkujen kuuleminen voi olla ikävämpää.

Anonyymi kirjoitti...

On se niin väärin, on se niin väärin. Ja kännyköiden äänet ärsyttävät. Enää ei voi nukkua busissa tai junassa Kuopiosta Helsinkiin, koska kännykät rääkkyvät ja kännyköihin rääytään.

Anita Konkka kirjoitti...

Eikö VR ole vielä toteuttanut sitä hanketta, että junissa olisi äänetön vaunu? Lentokonematkailun ainoa hyvä puoli on se, että siellä eivät kännykät soi.

127.0.0.1 kirjoitti...

Muistaneeko kukaan enää sen nimistä kirjailijaa kuin Leo Kalervo. Muistaakseni "Itseäni jäljittämässä" on elämäkerrallisen kirjan nimi, jossa hän kuvaa kirjoittamisen kanssa rimpuilua. Se on yhtä aikaa sekä hauska että surullinen pieni opus. (Jos nyt puhun edes oikeasta kirjasta, en voi tarkistaa). Hänet valittiin sitten Valtion kirjallisuustoimikuntaankin, ja tietysti hän tunnollisena luki kaikki sinä aikana ilmestyneet kirjat. Muu toimikunta naureskeli moiselle, niin että kyllä 'lukemattomuus' on kai ollut jo aika pitkään käytäntö. Tai sitten se, että luettava jaetaan jäsenien kesken. Sitähän ei kukaan voi sitten tietää lukeeko kukaan edes oman 'osuutensa' kaikki kirjat.

Anonyymi kirjoitti...

Muistanpa Leo Kalervon, vaikka en häntä mieskohtaisesti tuntenut.

Anita

Kirjoitin joskus paikalliseen lehteen siitä, että kännykättömät vauosastot lopetettiin, koska niillä ei kuulemma ollut tarpeeksi kysyntää. Luulen syynä olleen sen, että halutaan kuljettaa maksimaalinen määrä ihmisiä minimaalisella kapasiteetilla. Vajaasti myyty osasto on vajaasti tuottava.

Pitkällä matkalla tekee mieli joskus torkahtaa. joten vähintäänkin hieman riepoo, kun vieressä kajahtaa kännykkä ja kalkatus alkaa. Kännykkä ruokkii aikuisten läheisriippuvuutta ja nuorisolle se on kapine, jota on räplätävä kaiken aikaa. Kerran Helsingistä tuli bussiin opettajaksi osoitautunut naisihminen, joka lähtiessä latasi kaksi kommunikaattoria syliinsä ja juorusi molempiin käytävän toisella puolella Lahteen asti, minkä jälkeen poistui kyydistä. Olinkin päättänyt, että kestän vain Lahteen asti. Nämä kännykkäpellet eivät ajattele, että eivät kaikki halua matkustaa puhelinkopissa.

Anitak kirjoitti...

Juu, minä muistan Leo Kalervon. Hän kirjoitti Malttamattoman nuoruuden. Luin sen kun olin itse malttamaton nuori. En ole lukenut kirjaa Itseäni etsimässä. Se näyttää seisovan Hesan kirjastojen hyllyssä. Pitäisi kai lainata.

Mua pyydettiin kerran kirjallisuustoimikuntaan, mutta kieltäytydyin itseni tuntien. Olis ollut ikuisesti huono omatuntoa kaikkien niiden kirjojen takia, joita en olisi ehtinyt lukea.

Ripsa kirjoitti...

Eurooppalaisen valtion nimeltä Suomi itsenäisyyspäivän kunniaksi saanen siteerata Edgar Allan Poen äskettäin ilmestyneestä Koottujen kertomusten kirjasta (suom. Jaana Kapari, Teos 2006, 1028 s.. Se käsittelee kirjailijan asemaa ja on kirjoitettu joskus 1800-luvun alkuvuosikymmeninä:

" Ei käy päinsä (ehkä tästä on kyse) antaa kirjailijoiden, noiden piruparkojen, suorastaan nähdä nälkää samaan aikaan kun me lihomme, kirjallisessa mielessä, kaikesta siitä hyvästä, minkä punastumatta noukimme Euroopan taskuista: ei olisi aivan comme il faut sallia tämänlaista armotonta julmuutta: ja siksi meillä on aikakauslehtiä (silkasta säälistä), ja siksi meillä on aikakauslehtien kustantajat (jotka toisinaan ottavat käyttöönsä kaksoisnimikkeen "julkaisija ja omistaja") - kustantajat, jotka tietyin hyvään käytökseen, satunnaisiin kehuihin ja alinomaiseen siivoon alamaisuuteen liittyvin ehdoin ottavat omantunnonasiakseen kannustaa kirjailijaa, tuota piruparkaa, dollarilla tai parilla lähinnä, jotta hän käyttäytyisi kunnolla ja pidättyisi nostamasta säädyttömästi nokkaansa." (s. 419)

Eikös olekin mielenkiintoista tekstiä? Ote on kertomuksesta nimeltä Aikakauslehtivankilan salaisuus. Tässä pitää oikein ruveta miettimään mitkä kustantajat ja aikakauslehdet säälivät kirjailijapiruparkoja.

(Yritin käyttää kursiivitagia, mutta en saanut onnistumaan. Sanoissa Ei käy päinsä ja comme il faut pitää olla kursiivi.)

Anita Konkka kirjoitti...

Ripsa, Poella on kiinnostavaa tekstiä. Pitäisi lukea häntä, kun vain ehtisi. Lapsena luin kesämökin kirjahyllystä Punaisen surman naamion ja mutia tarinoita.

Kävin kotisivullasi
(http://www.elisanet.fi/marjatta.ripsaluoma/andrei_kurkov.htm) huomasin että olet lukenut Andrei Kurkovin kirjan ja arvostellut sen.

Tää Bloggerin kommenttiosasto on tosi kurja, kun tänne ei saa kursiivia eikä suoraa linkitystä. Tai linkityksen kyllä saisi, mutta olen unohtanut miten se tehdään.